Olen jo monta kertaa lyhyen ajan sisällä ihmetellyt ajan kulumista. Eilen moni asia konkretisoitui.

Tämän kuvan ottamisesta on pian 18 vuotta. Olin 20-vuotias, onneni kukkuloilla ja naiivi. Ja tämä vauva oli koko maailmani. Hyvä kun oli, koska mihinkään en oikein päässyt. Rintamaito oli ainoa, mikä kelpasi. Yhden kerran kokeiltiin kotiin jäämistä isän kanssa, lopputuloksena kaaressa oksennettu pullomaito (lypsettyä kylläkin). Vierottaminen oli pakko tehdä siinä vaiheessa kun poika juoksi perässä ja huusi:"maitoa"! Minä piilouduin kaappiin. Ja isä lähti vieroitusleirille mökille. Siihen loppui imetys ja alkoi äidistä itsenäistyminen. Ajattelin, että tässä olisi minulle riittävästi: yksi ihana ja suloinen lapsi. Elämänkirjaan oli kirjoitettu toisin, onnekseni.

Eilen saapui Suomen puolustusvoimien kirje. Kutsunnat ovat ensi syksynä. Tänään oli autokoulun ensimmäinen info ja teoriatunnit sovittuna. Yksi keikkatyöpaikka kesäksi on jo varma, toinen, pysyvämpi on vielä haussa. Kohta aikuinen.

Ja minkälainen! Ystävällinen, luotettava, vastuullinen, empaattinen, rakentava, ahkera, tunnollinen, huumorintajuinen ja rakastava. Miten minulla voi olla sellainen lapsi? Eikä vain yhtä vaan kolme. Olen saanut enemmän kuin ansaitsen. Minä, lähes teiniäiti. Eniten on kai kiittäminen omia vanhempiani, jotka kuitenkin istuttivat minuun ne asiat, jotka ovat elämässä aina kantaneet. Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi, erityisesti lastasi.

kevättä ilmassa

Kevään viimeiset (?) huopposet. Aina näistä tulee hyvät. Nykyisestä huovasta myös, vaikka onkin niin paksua, että ommellessa sormet rikkoutuu ja työstä täytyy pitää paranemistaukoa. Toisaalta, veri toimii hyvin pitona neulan ja sormen välissä.. ;-)
Eilen olin koulutuksessa, nämä syntyivät siellä, tai no, oli toisen varresta tehty kymmenen senttiä. Lankana Järbon sukkalanka, erittäin hyvän tuntuinen neuloessa ja valmiina. Nordiasta kotoisin. Sain ne valmiiksi juuri kun viimeinen luento loppui ja lankaa jäi 1 metri! Ja ihan lonkalta veikkasin ekan sukan jälkeen langanmenekin. Joskus käy tuuri. Iltapäivällä kyllä ajattelin, etten neulo vähään aikaan.. Ja mitä vielä, illalla oli jo allaoleva huivi taas käsissä.

Tätä teen ystävälleni, joka käy läpi tyylimuutosta. Neuleet pukevat häntä erinomaisesti ja boheemi tyyli, tämä toivottavasti kannustaa häntä neuleasusteiden käyttöön myös kiireisessä lehtitalossa. Lankana Gedifran Riana Villiksestä.

Tämä näkymä on koko talven odottanut minua ihan yksin.. Rinnassa jo hakkaa ikävä mökille. Koko talven olen yrittänyt mennä, aina on ollut liian kylmä. Vanhan talon muureja ei sovi lämmittää nopeasti, tulee halkeamia. Siksipä siis muutaman päivän takia ei ole kovilla pakkasilla kannattanut mennä. Mökki sijaitsee Suomen lumisimmassa kunnassa, lumenpudottajat kävivät onneksi tyhjentämässä katon kun havahduin tilanteeseen pari viikkoa sitten kuultuani asiasta uutisista.

Ai niin. Minut pyydettiin yliopistolle pitämään vuorovaikutuskurssi opettajaksi opiskeleville. Olin aika otettu ja tietenkin menen. Aika ihanaa vaihtelua opettaa aikuisia.

viikonlopun aurinkoa

Hiihtoloman prinsessavierailu saa nyt hiukan jälkitoimitusta. Kultaiset tossut ihanaan roosa-kultaiseen pukuun. Kumipohjatkin on ettei prinsessa mene mukkelis-makkelis! Uteliaisuutta herätti kovasti kun vierailulla pyysin tyttöä ja isäänsä piirtämään jalankuvan paperille.. tätä vartenhan se oli.
Palamekko, osa 3. Tytär tyhjensi kaappiaan ja minä kaivoin ompelukoneen. Pian täytyy taas pitää kaapintyhjennystä. Kirppispöytä täytynee ottaa pariksi viikoksi.
Talven viimeisiä huopposia valmistan. Tämä tuote on alkanut elää jo aivan omaa elämäänsä. Mikä tietenkin on todella ilahduttavaa! Kovilla pakkasilla mikään ei ollut niin lämmin kuin tämä jalkine: paksut villasukat ja varret pitkäksi, avot!
Ja tämä lumen määrä! Viime keväänä tähän aikaan saattoi istua iltapäiväteellä takapihalla auringossa, tänä vuonna siihen pisteeseen päästään varmaankin vasta toukokuussa. Nyt takapihan ovi ei edes aukea..

Rakastan värejä ja intialaista estetiikkaa. En ole koskaan siellä käynyt ja tuskin menenkään, mutta jotakin sen kulttuurin kauneudenkaipuussa puhuttelee. Tämä olkoon minun palani Intiaa.
Loman alussa valmistui jo toinen raglan-mekko. Alussa olin taas ihan yhtä pihalla kuin ensimmäistä kertaa tehdessäni. Vaikka kertasin ohjeen, unohdin silti että kolmea kohtaa tehdään yhtä aikaa ja hihoista jäi puuttumaan muutamia silmukoita. Niin vähän kuitenkin, ettei sillä ole merkitystä. Lankana SandnesGarnin Palette. Alkuperäisessä ohjeessa ei ole kaulusta, sen lisäsin luisevaa rintakehää piilottamaan.

Työkaveristani tulee isoäiti nyt maaliskuussa. Lupasin tehdä pikkuiselle tossut. Aika söpöt! Muttei mitään verrattuna vastasyntyneeseen! Onnea isoäidille, toivottavasti kaikki sujuu hyvin.

Nämäkin sain valmiiksi. Ottajakin löytyi..

Hiihtolomalla tein yhden erityisen hyvän työn. Hyvällä ystävälläni on 4-vuotias tytär, jota en tätä viikkoa ennen ollut tavannut. Asia aiheutti minulle paljon harmia ja huonon omantunnon, koska mikään ei ole tärkeämpää kuin voida ystävän kanssa jakaa myös oman lapsensa ilot ja surut. Ja kuinka voisi jakaa jos toinen ei tätä tunne! Muutaman nukkumaanmenon asiaa pohdittuani keksin miten ongelman hoidan. Tyttö on vahvassa prinsessaiässä ja haaveillut pitkään Ruusus-puvusta..

Yhdistin mielessäni haluni tutustua tyttöön ja hänen toiveensa puvusta, niinpä ehdotin äidilleen että tulisin heille ompelemaan ja tutustumaan ja tarjoaisin samalla vanhemmille kovin kaivatun kahdenkeskisen hetken. Tarjoukseni otettiin ilolla vastaan ja torstaina ajelin tarvikkeiden ja koneen kanssa Jorvakseen. Minua oli vastassa iloinen ja jännittynyt pikkuneiti, yhteys syntyi välittömästi. Tutustuimme hetken äidin turvallisesti läsnäollessa ja sitten ryhdyimme töihin. Meillä oli mielettömän mukavaa ja nukkumaanmenon hetkellä halauksista ei meinannut tulla loppua. Sain varmasti elinikäisen ystävän ja tytön toive toteutui. Minä uskon satuihin, tämä oli vähän sellainen.

Kun annat itsestäsi kupillisen, saat kannullisen takaisin!

perhonen

tipun väsäämisestä ihastuneena jatkoin samoilla linjoilla.. kaulanauhaan ripustettavaksi paljettiperhosen. tosin vähän tämä muistuttaa kyllä transformers-robottia tai rapua saksineen. onpahan katsojalla ajateltavaa.

talviloma

Talviloma alkoi. Ja tuli tarpeeseen.

Palamekkoilu jatkui, yläosa vanha kietaisutoppi, punainen vanhasta t-paidasta, raita ja pallo eurokankaasta. Tulossa vielä ainakin ruskea.

Perjantaina vietimme vanhimman lapseni vanhojen iltaa, tunnelma oli huikea. Tuntuu että omista tansseista on vasta pieni hetki, vaikkei niin tietenkään voi olla. Poika tanssi upeasti, ilman nyrkkeilyharrastusta olisi voinut olla toisin..

Sininen huivi päätyi sitten omistajalleen. Kyllä meitä on moneen lähtöön. Saaja ihasteli hetken huiviaan, sanoi kiitos ja sitoi sen kaulaansa. Siinä kaikki. Ei kysynyt korvauksesta, ei lankakuluista, ei mitään. Kyseessä ei ole ystäväni tai edes kaverini, jolloin asia olisi ollut toinen. Kyseessä on henkilö, joka itse ehdotti että tekisin hänelle langasta jotakin. Eli teki tilauksen. Huiviin meni aikaa ainakin kuusi tuntia, varmaan enemmänkin. Olin aika sanaton. Olisin mielelläni ehdottanut lahjoitusta esim. Haiti-keräykseen, minulle rahallinen korvaus ei ole välttämätön. Sama ihminen on kauhistellut 5€:n kolehtisummaa työkaverin merkkipäiväksi. Mikä adjektiivi tähän nyt sopisi.. kukin päättäköön itse.

ex tempore

Tänään oli talviliikuntapäivä. Aamupäivä kului vikkelään sulkapalloa pelatessa. Kotiin tulin jo puoleksi päiväksi, odottamaan sähkömittarin vaihtajaa.

Joka ei sitten koskaan tullutkaan, mutta siitä viis.

Syödessäni selailin uutta Maalaisunelma-lehteä, jonka aina silloin tällöin hankin lähinnä värikylläisien kuvien vuoksi. Tästä kuvasta lähti hyvät inspiraatiot. Kaapissani oli jäljellä pieni pala samantyyppistä kangasta kuin kuvan mekon helmassa.
Ja sitten muitakin säästämiäni juttuja. Saks-saks ja hurr...

Syntyipä aikas kiva mekko!

Olalle istumaan tein pienen tipusen.

Tällainen nypertely on mulle aika harvinaista, mutta kivaa se kyllä on, pakko myöntää.