Älä takerru menneeseen, älä haaveile huomisesta.
Keskitä mielesi tähän hetkeen.
-Buddha-



sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Rakastan värejä ja intialaista estetiikkaa. En ole koskaan siellä käynyt ja tuskin menenkään, mutta jotakin sen kulttuurin kauneudenkaipuussa puhuttelee. Tämä olkoon minun palani Intiaa.
Loman alussa valmistui jo toinen raglan-mekko. Alussa olin taas ihan yhtä pihalla kuin ensimmäistä kertaa tehdessäni. Vaikka kertasin ohjeen, unohdin silti että kolmea kohtaa tehdään yhtä aikaa ja hihoista jäi puuttumaan muutamia silmukoita. Niin vähän kuitenkin, ettei sillä ole merkitystä. Lankana SandnesGarnin Palette. Alkuperäisessä ohjeessa ei ole kaulusta, sen lisäsin luisevaa rintakehää piilottamaan.

Työkaveristani tulee isoäiti nyt maaliskuussa. Lupasin tehdä pikkuiselle tossut. Aika söpöt! Muttei mitään verrattuna vastasyntyneeseen! Onnea isoäidille, toivottavasti kaikki sujuu hyvin.

Nämäkin sain valmiiksi. Ottajakin löytyi..
Hiihtolomalla tein yhden erityisen hyvän työn. Hyvällä ystävälläni on 4-vuotias tytär, jota en tätä viikkoa ennen ollut tavannut. Asia aiheutti minulle paljon harmia ja huonon omantunnon, koska mikään ei ole tärkeämpää kuin voida ystävän kanssa jakaa myös oman lapsensa ilot ja surut. Ja kuinka voisi jakaa jos toinen ei tätä tunne! Muutaman nukkumaanmenon asiaa pohdittuani keksin miten ongelman hoidan. Tyttö on vahvassa prinsessaiässä ja haaveillut pitkään Ruusus-puvusta..
Yhdistin mielessäni haluni tutustua tyttöön ja hänen toiveensa puvusta, niinpä ehdotin äidilleen että tulisin heille ompelemaan ja tutustumaan ja tarjoaisin samalla vanhemmille kovin kaivatun kahdenkeskisen hetken. Tarjoukseni otettiin ilolla vastaan ja torstaina ajelin tarvikkeiden ja koneen kanssa Jorvakseen. Minua oli vastassa iloinen ja jännittynyt pikkuneiti, yhteys syntyi välittömästi. Tutustuimme hetken äidin turvallisesti läsnäollessa ja sitten ryhdyimme töihin. Meillä oli mielettömän mukavaa ja nukkumaanmenon hetkellä halauksista ei meinannut tulla loppua. Sain varmasti elinikäisen ystävän ja tytön toive toteutui. Minä uskon satuihin, tämä oli vähän sellainen.
Kun annat itsestäsi kupillisen, saat kannullisen takaisin!

maanantai 22. helmikuuta 2010

perhonen

tipun väsäämisestä ihastuneena jatkoin samoilla linjoilla.. kaulanauhaan ripustettavaksi paljettiperhosen. tosin vähän tämä muistuttaa kyllä transformers-robottia tai rapua saksineen. onpahan katsojalla ajateltavaa.

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

talviloma


Talviloma alkoi. Ja tuli tarpeeseen.
Palamekkoilu jatkui, yläosa vanha kietaisutoppi, punainen vanhasta t-paidasta, raita ja pallo eurokankaasta. Tulossa vielä ainakin ruskea.

Perjantaina vietimme vanhimman lapseni vanhojen iltaa, tunnelma oli huikea. Tuntuu että omista tansseista on vasta pieni hetki, vaikkei niin tietenkään voi olla. Poika tanssi upeasti, ilman nyrkkeilyharrastusta olisi voinut olla toisin..


Sininen huivi päätyi sitten omistajalleen. Kyllä meitä on moneen lähtöön. Saaja ihasteli hetken huiviaan, sanoi kiitos ja sitoi sen kaulaansa. Siinä kaikki. Ei kysynyt korvauksesta, ei lankakuluista, ei mitään. Kyseessä ei ole ystäväni tai edes kaverini, jolloin asia olisi ollut toinen. Kyseessä on henkilö, joka itse ehdotti että tekisin hänelle langasta jotakin. Eli teki tilauksen. Huiviin meni aikaa ainakin kuusi tuntia, varmaan enemmänkin. Olin aika sanaton. Olisin mielelläni ehdottanut lahjoitusta esim. Haiti-keräykseen, minulle rahallinen korvaus ei ole välttämätön. Sama ihminen on kauhistellut 5€:n kolehtisummaa työkaverin merkkipäiväksi. Mikä adjektiivi tähän nyt sopisi.. kukin päättäköön itse.

tiistai 16. helmikuuta 2010

ex tempore

Tänään oli talviliikuntapäivä. Aamupäivä kului vikkelään sulkapalloa pelatessa. Kotiin tulin jo puoleksi päiväksi, odottamaan sähkömittarin vaihtajaa.
Joka ei sitten koskaan tullutkaan, mutta siitä viis.
Syödessäni selailin uutta Maalaisunelma-lehteä, jonka aina silloin tällöin hankin lähinnä värikylläisien kuvien vuoksi. Tästä kuvasta lähti hyvät inspiraatiot. Kaapissani oli jäljellä pieni pala samantyyppistä kangasta kuin kuvan mekon helmassa.
Ja sitten muitakin säästämiäni juttuja. Saks-saks ja hurr...

Syntyipä aikas kiva mekko!
Olalle istumaan tein pienen tipusen.
Tällainen nypertely on mulle aika harvinaista, mutta kivaa se kyllä on, pakko myöntää.

perjantai 12. helmikuuta 2010

tekosia

Tossupajasta on jäänyt läjä puuvillalankoja. Niistä nitkuttelin joogamatolle pussin. Aloitin avoimesta päästä ja lopetin kantohihnan loppuun. Ainoa ommeltu sauma pussin suun taite hihnaa varten. Todella helppo. Ja hyödyllinen.
Tätä Noron sukkalankaa olen ostanut jostakin tuntemattomasta syystä useammankin kerän ja vielä eri kerroilla. Niinkuin Norolla ei olisi ihania väriyhdistelmiä! Nyt yritän päästä tästä värisävystä eroon ja neulon (kerrankin raidoittamatta) töihin vietäviksi sukat. Jospa joku veisi nämä kotiinsa..
Meillä töissä neulominen on todella arkinen juttu ja vitsinväännön kohde. Eräskin miespuolinen kollega tietää jo teoriassa, miten palmikkoa tehdään. Neuloessani välkällä näitä eräs toinen kollega kysyi naureskellen langan paksuuden nähtyään, etteikö sitä vielä voisi halkaista tai käyttää vaikka hammastikkuja neulomiseen (nyt bambut 2,5). Nämä puheet "aiheuttivat" puolen tunnin kuluttua sen, että yksi bambu-puikko katkesi..
Neulevoodoota!
Ja sitten, miten asia johtaa toiseen: Tämän sinisen 7-veikan ja muita sinisiä toi töihin eräs kollega pussillisen. Otinpa itselleni kun lunastushinta oli muodollisuus, vaikken sinisestä piittaakaan. Sitten toinen kollega sanoi tarvitsevansa pojalleen villasukat. Seuraavana päivänä mulla oli aloitettu sukka mukana johon kolmas kollega totesi: onpa ihan mun (siis hänen) sininen!
Ahaa, ajattelin ja kyselin vähän lisää. Kotiin päästyäni neuloin toisesta langasta sukat ja purin sinisen alun. Ja aloitin kolmannelle kollegalle huivin. Lankahan loppui heti alkuunsa. Siksipä hiippailin (luvalla) kässänluokan lankavarastoon ja löysin pienen kerän samaa lankaa! Huraa! No sekin loppui liian pian, mutta auttoi hiukan. Kässäkollega onneksi lupasi tuoda kotoaan vielä hiukan lisää, siitä syntyi hapsut. Nyt huivi on valmiina narulla kasteltuna ja muotoutumassa. Toivottavasti se ilahduttaa saajaansa, jonka kanssa on puhuttu vain villasukista..

torstai 11. helmikuuta 2010

haaste vastaanotettu

Villakettu heitti kuvahaasteen.
Vähän jännitti mitä neljännen kansion neljäs kuva pitää sisällään. Rehellisyyden nimissä, kuva oli sellainen etten voinut sitä julkaista. Laskin pystysuunnassa neljännen, sieltä tuli tämä.
Kuva on kolmen kesän takaa ja kuvattu Porvoon lähellä. Nuori morsian sai polttareittensa kunniaksi hypätä benjin korkealta sillalta. Kyseessä on hurjapää jo valmiiksi joten tehtävä ei aiheuttanut traumoja.
Tämän kuvan ottamisen jälkeen moni asia on mennyt uusiksi. Porukka, joka kyseisenä päivänä kokoontui, tuskin kokoontuu enää. Ihmissuhteet menivät niin monimutkaisiksi, että helpointa ja säästeliäintä on ollut vetäytyä syrjään. Muutos on aiheuttanut surua ja pahaa mieltäkin, mutta elämä jatkuu ja jokaisella on oikeus onneen, vaikka sillä hinta onkin.
Tämä kuva muistuttaa toisellakin tavalla elämän etenemisestä. Vanhin lapseni tulee kesällä täysi-ikäiseksi, mikä on mielestäni kummallista ja mahdotonta. Minä en ole kasvanut millään mittarilla kuten poikani. Miten siis aika on voinut mennä niin nopeasti?
Tämä "aikuistuminen" aiheuttaa monenlaisia ajatuksia ja ihan käytännön muutoksiakin. Joku ajaa kohta autollani ja kulkee omissa reissuissaan, eikä minulla ole siihen sanottavaa (kovin vähän sanon nytkään, luottamus on täydellinen). Vuoden päästä odottaa lähtö armeijaan ja pikkusisko vanhenee siinä samalla täysi-ikäiseksi.
Ja samalla minun sylini kirjaimellisesti tyhjenee.
Onneksi vielä on jäljellä 27-vuotiaana saatu iltatähti.
Mitä teen vapautuvalla ajalla? Miten kehitän itseäni? Mitkä ovet minulle aukenee ja mitä haluan sulkea? Olen tehnyt viimeisen vuoden aikana jo monia valintoja, jotka vaikuttavat tekemisiini. Luovuuteni on hyvässä kunnossa, kehoni toimii ihanteellisesti ja henkiset voimavarani ovat hyvät. Olen lopettanut sieluni temppelin kaikenlaisen myrkyttämisen ja kunnioitan sitä enemmän kuin koskaan.
Pitäisikö fyysisyyttä lisätä? Jotain sellaista, missä voisin kokea kehittyväni ja haastaa itseni. Jooga on jo sellainen, mutta rinnalle jotain rajumpaa. Potkunyrkkeily?
Olen keski-ikäinen olematta iältäni vielä sitä virallisesti. Alkamassa on jotakin uutta.
Kuvahaastan
ja
Tässä ohjeet:
1. Avaa kuvatiedostoistasi neljäs kansio
2. Avaa neljännen kansion neljäs kuva
3. Julkaisen kuva blogissasi ja selitä se
4. Haasta neljä muuta bloggaajaa mukaan!

maanantai 8. helmikuuta 2010

lentoa

Aika lentää taas. Elämä rytmittyy koulun mukaan ja nyt ollaan juuri selätetty vuoden raskain vaihe: joulusta hiihtolomaan. Ensi viikon jälkeen kevät tulee juosten (vaikkei lumesta voisi niin päätellä). Hiihtoloman jälkeen kevät pilkkoutuu pieniin palasiin ja kesäloma on jo nurkan takana.
Luovuus on tursuilevaa. Onkohan valon määrä syynä!
Toisaalta töissäkin on mukavaa. Paljon haasteita ja selvää tulosta.
Pääsykoe ensi maanantaina. Kyllä toivon pääseväni!
Mulla on hakaneuloja, paljon, satoja. Eilen aamulla se sitten aukesi. Miten niitä yhdistelisi? Näin ja vielä monella muullakin tavalla..
Olen tuunaillut mustia t-paitoja tunikoiksi, leikannut helman pois ja laittanut sen talteen. Nyt paloja oli riittävästi. Ompelin ne tilkkukankaaksi ja leikkelin ja saumasin hameeksi. Pidän, kovasti. Naisellinen muttei liian (edelleen vierastan naisellisuutta, miksi?)

Noro Kureyonista+Gedifra Rianasta tulossa villatakki. Enkä todellakaan tiedä vielä kenelle! Töissä on jo muutama kiinnostunut..

Nämä herkut ovat olleet luonani jo pitkään. Ennen joulua sain idean jota toteuttamaan pyysin supertaiteellisen Piian. Kympillä kirppikseltä lunastetut nahkasaappaat ovat nyt todella uniikit. Näillä päät kääntyy ja keskustelua syntyy. Ei suositella henkilöille jotka eivät kestä huomiota..