Talviloma alkoi. Ja tuli tarpeeseen.
Palamekkoilu jatkui, yläosa vanha kietaisutoppi, punainen vanhasta t-paidasta, raita ja pallo eurokankaasta. Tulossa vielä ainakin ruskea.
Perjantaina vietimme vanhimman lapseni vanhojen iltaa, tunnelma oli huikea. Tuntuu että omista tansseista on vasta pieni hetki, vaikkei niin tietenkään voi olla. Poika tanssi upeasti, ilman nyrkkeilyharrastusta olisi voinut olla toisin..
Sininen huivi päätyi sitten omistajalleen. Kyllä meitä on moneen lähtöön. Saaja ihasteli hetken huiviaan, sanoi kiitos ja sitoi sen kaulaansa. Siinä kaikki. Ei kysynyt korvauksesta, ei lankakuluista, ei mitään. Kyseessä ei ole ystäväni tai edes kaverini, jolloin asia olisi ollut toinen. Kyseessä on henkilö, joka itse ehdotti että tekisin hänelle langasta jotakin. Eli teki tilauksen. Huiviin meni aikaa ainakin kuusi tuntia, varmaan enemmänkin. Olin aika sanaton. Olisin mielelläni ehdottanut lahjoitusta esim. Haiti-keräykseen, minulle rahallinen korvaus ei ole välttämätön. Sama ihminen on kauhistellut 5€:n kolehtisummaa työkaverin merkkipäiväksi. Mikä adjektiivi tähän nyt sopisi.. kukin päättäköön itse.
