Nämä seinät alkaa olla jo tuttuja. Tänään jo viides päivä sairaana. Alkaa olla todella tylsää. Neulominenkin on ihan p...stä. Tekee mieli heittää seinään langat ja puikot. Tämä vaan vahvistaa käsitystäni, että pitää olla sopivasti kaikkea että mikään tuntuu miltään.. En ole jaksanut tehdä mitään, en ole voinut käydä missään, onneksi Tarzanilla on ollut omia juttuja, ei sentään kahden tarvitse tylsistyä!

Rauhaisaa joulua.

Nämä on nyt tällaisia "taidekuvia"..
Kaikki kuvaajat ovat poistuneet, omasta selästä on aika hankala ottaa kuvaa..

Pinwheel on valmis ja käytössä.

Viikko neulomista takana, Pinwheel sweater (kiitos Kanerva nimestä!) toista hihaa vaille valmis. Malli on todella kiva neuloa ja vaikka olen ollut kokopäivätöissä ihan normaalisti, työ on edennyt (no, ehkä ihan pikkasen on lapojen väli jumittanut..). Lanka on Sirdarin Escape, jonka ostiin viime hetkellä Porvoon Tekstiiliteollisuuden muuttomyynnistä. Neuloin kerän molemmilta päiltä vuorokerroksin, siten tulee todella kaunista pintaa. Sain myös kadotettua muutaman samansävyisen lankakerän jämän neuleeseen, sukkalankaa ja mohairia. Tämä malli sopii oikeastaan loistavasti jämälankaprojektiksi! Muutaman päivän kuluttua täältä löytyy varmaankin jo kuva valmiista takista..

Joonaksen myssy valmistui.

Yksi hyppäsi kuvasta tupsun paikalle.

Olen löytänyt ihailun kohteita.

Upeat kuvittajat Catalina Estrada ja Sanna-Annukka.

Kunpa voisin tilata vedoksen kummaltakin, mutta kaksijapuolisataa! Kappale.

Hinta on tietenkin ihan ansiosta, mutta kunmullaeioosellastarahaa!

Tänään hain ensimmäisen kerran apua. Mennessä mietin, olenko oikeutettu, onko riittävää syytä.. Palatessa mietin, olenko nyt virallisesti heikko, näkyykö minusta. Taisin olla aika stereotyyppi. Hoitaja oli ihana, kannusti ja kehui kun olin tullut. Muistutti, että juuri minunlaisteni kynnys on yleensä poikkeuksellisen korkea. Olen huojentunut. Apu jatkuu. Toivottavasti ilo löytyy sen mukana ja köli irtoaa mutapohjasta.

Peltsun pipoa olen neulinut..

Pysyppä ite tän taakan alla selkä suorana!

Hullun silmä ja Anopin myssy.

Yhteensopiva kauluri puikoilla.

Kurpitsa ja koppakuoriainen.

Myssy.

Ja nyt pyryttää!

Vihreää. Puuvillaiset sukat, virkattu pussukka ja pitsineulepipa.

Joku saa lahjaksi, pipan pidän itse.

Lumipyry alkaa ihan kohta. Odotuttaa kuin pikkutyttöä!

Nallepojat pääsevät pikkuisen pojan iloksi. Kurjan tummaksi jäi kuva, pojat ovat oikein söpöset.

Tänään rakennettiin oppilaiden kanssa pahvista piparkakkutalon protot, jouluviikolla leivotaan ihan oikeat. Jouluun laskeutumista pikkuhiljaa. Kunpa lumi pysyisi.

Tulisipa lunta ja pakkasta, saisi nämä jalkineet kunnon testiin.

Vaan toiminevat myös vesisateessa, tuulessa ja tympeydessä..

Näistä tulee ihanat, kevyet, persoonalliset ja hauskat.

Ja sitten mä aina katselen ihaillen niitä korkokenkänaisia..

Kun ei musta koskaan tuu sellaista. Ei peikkotytöistä tuu.

Kakkua kettingistä!

Että joku osaa tehä kakkuja? Kiitoksena huopakettingistä, Ammu teki lankakorikakun. Ei olis tullu mieleenkään, mut hälle näköjään tuli. Kakku syötiin auttavaisten työkavereiden kanssa, oli upean ulkomuotonsa lisäksi todella herkullista!

Kiitos, Tanjuska!

Ammulle kettinkiä!

Huovutettua neuletta, oli lystiä tehdä. Joskus nähnyt kuvan jossain, ohjeesta ei hajuakaan. Luulenpa kuitenkin, ettei tätä kovin monella tavalla voi valmistaa, joten keksin varmaankin yleisesti tunnetun ohjeen itse uudestaan.. Pituus ennen huovuttamista n. 2,5m, koneessa huopumisen jälkeen n. 1,7m.

Mollaenkeli on valmis. Huomenna on ristiäiset. Molla kulkee pienessä korissa, jossa on patja ja virkattu peitto. Tällainen ristiäislahja on mielestäni paras mahdollinen. Täynnä hyviä ajatuksia ja toiveita hyvästä elämästä. Toivottavasti tästä tulee saajalleen rakas ja käytetty molla.

Surffipoika sai pikkusiskon. Pikkusiskolla on ristiäiset viikon kuluttua.

Pikkusisko saa Mollaenkelin.

Surffipojan kanssa oltiin retkellä Lahden Kätevä-messuilla. Yhdessäolo oli ihanaa ja saalistakin löytyi! Titityyn Tiinalta ostin lisää Rancoa ja ihanaa suklaan ruskeaa paksua villalankaa. Tiskirätteihin ostin kokeiltavaksi hamppua. Heinin lankakaupan puodista ostin todella kaunisvärisen Noron sukkalangan. Lahjaksi löytyi ihan mahtavat kuplavolkkaripaita ja kassi, niitä myi Automuseon käsityöpuoti. Surffis sai kummallisen suusoittimen, kitara-avaimenperän ja äklöpäklö-olon metrilakuista..

Ensteks ihanimmat polvisukat ikinä!

Araucanian Rancoa Titityystä.

sanaton.

Tanskan kummitytölle syntymäpäivälahja, I osa. Kerrankin kiva Novitan lanka!

Syysloma lopuillaan, lisäviikko kelpaisi..

Mökillä pikaisesti pakkaamassa talveksi tavarat sisään. Heinäkuussa piti tulla kahden viikon kuluttua.. venähti hiukan. Ilta oli pitkä kun tuli aikaisin pimeää (mökkerössä ei ole sähköä), radioSun onneksi pelasti mut iskelmineen. Neulomukseksi tuli otettua mustaa lankaa, ei hyvä idea öljylampun valossa työskentelyyn. Aamulla heräsin 5.05 ja päätin nousta. Sitten taas puuhailin öljylampun valossa ja odottelin auringonnousua jotta pääsisin tiskaamaan saunalle. 7.30 nukahdin takkatulen lämpöön sohvalla odotellessani, sillä välin aurinko olikin noussut.

Kaivoin alpakat esiin.

Kilo valkeaa ja toinen muita värejä. Niukkaa neuletakkia alan.

Vielä kun sais sen ihanparhaan kirjomallin..

Lämmintä talvea ja pitkää ikää! Ystäväni 54.

Mikä tätä maailmaa vaivaa? Mikä tähän suo-kansaan on mennyt? Ihmiset pettävät toisiaan, juoksevat hetken nautinnon perässä. Lapset jäävät jalkoihin, joku vihaa ihmisrotua tappaakseen. Ja me yritämme kasvattaa ihmisenlapsia kohtaamaan maailma ja sen haasteet. Millä resursseilla? Olenko minä riittävän pätevä kasvattamaan omani ja muiden lapset kohtaamaan maailma, joka on täynnä kieroilua, pettämistä, pettymyksiä ja valheita? Ei minulle ole opetettu, miten sellaista kohdataan! Minulle opetettiin, ettei saa valehdella, pettää, tappaa tai vahingoittaa. Minulle opetettiin että toiselle pitäisi tehdä, kuten itselleen toivoo. Minä olen epäpätevä opettamaan tai kasvattamaan kenenkään lasta tähän maailmaan. Ja silti on yritettävä ja jaksettava. Turhauttaa ja uuvuttaa!

Lapsistani nuorin, surffipoika sai pikkusiskon.

Ihanan pienen siskon.

Kaneli-villatakki lähtee pian lahjaksi.

Oma olokin on parempi, ei tartte enää kiroilla tai edes harkita sellaista.

Tämä voitti tänään ensimmäisen nyrkkeilyottelunsa.

Olen minä neulonutkin. Tilausvillasukat edes.

Kuva on valheellinen. Ei tunnu seesteiseltä.

Väsymys painaa lujasti kohti maata. Kaikki tuntuu työläältä: työ, perhe, huvit ja harrastukset. Eikä mitään varsinaista syytä ole. Tai sitten on monta. Vedetään moneen suuntaan pientä ihmistä? Vaikka kaikki on hyvin ja pitäisi olla tyytyväinen, silti tuntuu että energiaa vaan kuluu eikä uutta tule mistään. Kovasti teen aamusta iltaan, eikä valmista tule mistään. Ja aina vaan väsyttää. Ihan hengästyttävää lukea joitakin blogeja, joissa energiaa ja tuotoksia tulee masentavaan tahtiin.

Viime aikoina olen jättänyt jopa blogivierailut vähemmälle tuskastumiselta suojautuakseni; voin elää, vaikken tietäisikään mitä kaikkea taas on maailmaan luotu. Olen myös pohtinut, onko blogittaminen modernin naisen kilpa-areena?

Täälläkö kilvoitellaan parhaan naiseuden kruunua?

Onko nykynaisen mitta työ, suurperhe, harrastukset ja valtaisa tuottavuus käsitöiden saralla?

Miten tämä nainen mahtuu vuorokauteen? Minun ei.

Olen harkinnut jonkun agressiivisen urheilulajin aloittamista.

Vai pitäisikö ruveta kiroilemaan?

Olen herännyt puolikuolleista (kuumeilua viikon, väsymyksellä oli syy). Ja ommellut todella pitkästä aikaa! Tilasin Ilun innoittamana Amy Butlerin kangasta Get Knitted -verkkokaupasta. Tuli kotiin neljässä päivässä, kolmena päivänä tein töitä muuttaakseni kankaan kassiksi. Tulikin ihan mielettömän hyvä ja kaunis! Nyt mahtuu työkamppeet ja treenivehkeet ja neulomus samaan kassiin. Iän myötä olen muuttunut huolellisemmaksi ja maltan jopa ommella hitaampiakin juttuja. Sama koskee neulomista, ei ole enää ohuenlangankammoa. Kuinkahan kärsivälliseksi sitä tuleekaan.. mä en ole vielä edes neljääkymmentä!

kiinanpunaiset. perjantai, puolikuolleena.

Menen omaksumiskykyni rajoilla. Uudet oppilaat, uusi työyhteisö, ziljoona uutta tapaa, ihmistä ja käytäntöä. Ja kaikki olisi hyvä saada haltuun mahd. pian. Onneksi on hyvä muisti.

Silti, kaikki on alkanut hienosti. Pidän työstäni todella paljon jo nyt.

Käsitöitä vähemmän, omat kiinanpunaiset kuitenkin melkein jo valmistuneet. Salillakin jaksoin käydä tänään. Mökille vielä kun pääsisin..

Ollapa kuin maahis-ystäväni Rimppis. Viisas ja kärsivällinen.

Surffipojan huppari.

Itse suunnitteli, minä vaan toteutin.

Eilen alkoi työt, tänään tulee oppilaat. Jännittää uusi luokka.

Kaksi päivää lapsenvahtina siskolla. Pienen kanssa on niin toisenlaista kuin omien isojen! Tsemppiä kaikki kotiäidit ja -iskät, itse en jaksaisi enää. Pikku Nellin kanssa puuhailtiin kaikenlaista, hiukan ehdin neuloa hänelle sukkia. Kirjoneuletta kiva tehdä pitkästä aikaa. En ole aiemmin neulonut kirjoa yksivärisestä ja pätkävärjätystä. Toimii hyvin.

Kiitos kaikille kirppiksellä käyneille! Otan varmasti uusiksi. Ei ollut lainkaan vaivalloista, päinvastoin: mukavaa juttuseuraa, tavarat saivat uusia omistajia ja rahaakin tuli oikein tyydyttävästi hintojen alhaisuudesta huolimatta.

Liivimekko valmis! Tuli niin hyvä kuin vain voi. Istuu täysin, olat ovat juuri siinä missä pitää, pituus on tismalleen. Hartiat ovat toki jumissa hurjasta neulomisesta (lanka ohuehkoa, puikot 2,5), mitään ei saa ilmaiseksi. Pari viikkoa meni.

Kuvausassarina toimi surffipoika, kamera-pentele alkaa sanoa sopimuksensa irti. Eikä kannata kuulemma korjata. Voi olla että koittaa aika, jolloin blogini on kuvaton. Tai sitten kuvat ovat heikkoja kännykkäkuvia. Auton huolto ja kameran hankinta eivät ole hyviä ajatuksia samassa kuussa..

Kesää ja neulomista. Ilun mjölk-langasta on syntynyt jo villatakki, Joonakselle. Toinen, englanninlakumekko -suomipoika siihen että heikun keikun-langasta- itselle on jo puolessa..

Mökille olis ihanaa mennä, kukaan muu vaan ei enää ole kiinnostunut. Yksinkään en kehtaa lähteä. Sain mökillä tehtyä ikkunoiden viimeistelyn. Maalasin pielet ja lisäsin vihdoin ristikot. Ja pesin lasit. Tuli tosi hyvä, viimeistelty.

Ja sitten Tartsanin ja poikani kanssa kaivettiin sähkökaapeli maahan.

50m savea ja kivikkoa sateessa.

Vielä reilu kaksi viikkoa armonaikaa. Sitten töihin.

Mökillä taas neljä päivää. Sain rakennettua parven ja ostin ruokapöydän sekä rottinkituolin. Viimeksi kun lapset ovat olleet möksällä, siellä ei ollut vessaa eikä mökkikään näyttänyt samalta..Kuvat on kyllä luvattoman huonoja, kännykän kamera ei ole kaksinen.

Viimeinen päivä vailla lapsia alkaa olla lopuillaan. Kaksi viikkoa erossa on todella pitkä aika. Euroopan tournee on ollut ennenkuulumattoman upea: Hki-Amsterdam-Bryssel-Pariisi-Bordeaux-San Sebastian-Nizza-lugano-Milano-Hki. Ensimmäinen päivä matkasta kului kolmisin (9, 14, 16v) Amsterdamin eläintarhassa kun isä oli töissä. Rohkeita ja reippaita nuoria!

Valkoiset kulmalaudat vielä puuttuvat.

Huusi on valmis. Joskus kun oikein onnistuu, tuntuu niin hyvältä, että veri tuntuu purskahtavan ihon läpi ja suusta pääsee väkisin ääni..

Huusi onnistui yli odotusteni, se on kaunein näkemäni ja kaikki siitä on minun käsistäni. Omakehu haiskoot.

Meillä oli huimat häähipat 7.6. Rekolan työväentalossa. Seiskan jäsenet liitettiin ihan oikeaksi perheeksi. Pisteenä i:n päälle, bändi oli mieletön! Ken haluaa nelihenkisen uskomattoman bilebändin, sähköpostini kautta saa yhteystiedot.

Saimme häälahjaksi muutaman upean sisustusaiheen. Piialta PUNAINEN taulu, joka vangitsee katseen ja mielen! Veljeni perheeltä heillä säilössä ollut lapsuuteni kodin seinältä Kupittaan saven keräilykeramiikkaa. Nimesin sen nyt Konstantinopoliksi. Muistan esineen hyvin kaukaa varhaislapsuudestani. Arvostan lahjaa todella paljon.

Suurimman lahjan saimme kaikilta yhteisesti, taloudellinen avustus matkaamme oli päätähuimaavaa!

Kiitos ja kumarrus.

Siitä turkoosista ei koskaan tullut mitään. Ei haittaa, olen ollut supertuottelias. Kesäkuun kuudennen jälkeen olen mennyt naimisiin, ollut häämatkalla (neulonut siellä sukat, virkannut huivin, lukenut kaksi kirjaa), tullut kotiin, mennyt mökille ja rakentanut ulkohuusin melkein valmiiksi (yksin alusta loppuun), neulonut kaksi pipoa ja lukenut taas kirjan. Siinä sivussa vietimme 21 hlön juhannuksen Variksenrannassa, meidän seiska oli tietenkin vahvuudessa mukana.

Vessasta ei ole vielä kuvaa, mutta hieno siitä tulee. Kattohuopa vielä puuttuu ja ulkopanelointi maalauksineen, hintaa on tullut tähän mennessä n. 10€. Käytin kaiken kertyneen puutavaran, mitä tontilta löytyi. Olenpa aika otettu touhuistani. Huusi on valoisa, ikkunoita on kahteen suuntaan. Ovi on ihan "oikea", sellainen lukittava kuin vessassa kuuluukin.

Sitten löysin Parkanosta kirppikseltä mielettömän 50-luvun vinyylilaukun! Kaksi euroa. Kunnostin ja se on ihan lempilaukku jo nyt.

Kreikassa löysin hotellin kirjahyllystä Nuorgamin Raimon sinne jättämän kirjan: William Gibsonin Hahmontunnistus. Aivan loistava, jäi trippi vähän päälle..

Opettajan kesäloma on taivas.

Anjalle bambu-huivi.

Koodasin muinoin pitsimallin auki, nyt se on muistissa ikuisesti.

Olen tuottelias tätä nykyä. Mutta luopunut ajatuksesta tehdä itselle enää juuri mitään. Kaikkea on jo liikaa, teen muille. Minulle suurinta iloa tuottaa tekeminen ja valmiiksi saaminen, sitten olenkin jo valmis luopumaan. Aivan kuten munkit puhaltavat hiekkamandalansa tuulen mukaan saatuaan sen valmiiksi. Tilauksesta en halua tehdä, pidän pakottomasta työskentelystä. Tilaus tuottaa toiveen, toive miellyttämisenhalun ja miellyttämisenhalu kiireen tunnun ja aikataulun. Teen mieluummin lahjaksi. Onneksi on ihmisiä joille tehdä.