puuhasteltuja

 uusi koti näyttää jo kovasti omalta. kiviset seinät hillitsevät suurinta ripustusintoa, onneksi vaihtoehtoisia menetelmiä löytyy avuksi. kollaasi rakentui olemassa olevista esineistä vähän viritellen.

 olen edelleen "lankalakossa", välttelen uusien lankojen hankkimista. pari vyyhteä mustaa peruslankaa oli pakko hankkia langanloppujen seuraksi..tämä torkkupeitto syntyi itse kasvivärjätyistä ja muutamasta harmaan sävystä.

olen poikkeuksellisesti hankkinut kaksi käsityökirjaa omaksi ja kollegojeni iloksi; omakopan ja virkkurin. virkkurista syntyi tällaiset, lisää varmaan tulee. nyt työn alla on jämälankaneuletakki ja tyttären mohairneule, päinvastaisessa järjestyksessä. mohairneuleen olen luvannut valmiiksi viikon päästä. pidän lupaukseni. vielä kaksi viikkoa töitä ja sitten lomaa!

käsitöitä

valmis. joskus kannattaa odottaa!

 minulla on menossa sinnikäs lankavaraston tyhjennys. kylmät punaiset olen virkannut omakopan kirjan inspiroimana ympyrä"tunikaksi". kun saan sopivan mallin, laitan puetusta vaatteesta kuvan. valmis sekin jo on.

 lisää itsevärjättyjä.. kasvivärjätyistä torkkupeitto aaltopitsillä. mukavaa illanvietehommaa.

näistä tulikin oikein suurtilaus. yritin myydä fb:ssä viittä ompelemaani kangaskassia stipendirahaston hyväksi. myin 29. 15 on jo mennyt, seuraavasta läjästä valmiina 4/12. ja sitten vaan ne loput irtokappaleet. saan tyhjennettyä myös vähäiseksi käyneen kangasvarastoni, siitähän tämä alkoikin. 

olen aina ollut jotenkin innostunut joidenkin asioiden loppuun käyttämisessä ja "niukkailussa" (vaikka tällä elintasolla nolottaa käyttää moista sanaa). en osta uutta pesuainetta tai naamarasvaa ennen kuin edellinen oikeasti loppuu, kangasvarastoa ja lankalaatikkoa on jotenkin voitokasta saada vajaammaksi. joskus kun elin yksinhuoltajana vähillä tuloilla, otin joskus itseni kanssa kisaa, kuinka vähällä oikein pärjäisin ja silti olisin tyytyväinen. en muista enää summia, mutta niukalla mentiin. uudesta tulee heti kotiin kannettuna vanha. kun vanhat asettelee kauniisti vaikka väreittäin, ne näyttävät taas tosi tuoreilta. tämän toimenpiteen tein yhteen laatikkoon jo mahtuville langoille :)

Lite sommar till Höllviken

Nämä lähtevät pian postiin mukanaan kesäisiä ajatuksia.

väriä elämään!

Tein loppuun talvella aloittamani langanlopputossut ja hyvä että tein vasta nyt. Niistä tuli riemukkaat, värikylläiset ja hauskat. Vähän näissä on jotain itämaistakin..

Vapaalla virkkauksella tein kuvioita; lintua ja kalaa ym. Näitä voi käyttää vaikka ulkona kunhan kumipohjat on liimattu. En ole varma, jäävätkö itselle, mahtuvat jalkoihin 38-40.

pitskirätei

Lankakäsityöt ovat olleet viime aikoina hiukan vähissä, puuvillaisia tiskirättejä olen rannoilla ajankuluksi virkkaillut, pieniksi kesälahjoiksi. Kotivinkin kesänumerosta bongasin ohjeen, jonka taas vaivoin jaksoin lukea loppuun. Inhoan jostakin syystä ohjeita, kirjainlyhenteitten seuraaminen tuntuu ahdistavalta vaikka osaankin niitä lukea. Mutta hyvä oli ohje ja nättiä tulee. Pidän erityisesti rättien kaksivärisyydestä. Ja näihin saa hukattua kaikki puuvillalankojen jämät.

kesäksi

Ehkä jotain tällaista..

Eri väreissä, kumipohja.

Hullun silmä ja Anopin myssy.

Yhteensopiva kauluri puikoilla.

Vihreää. Puuvillaiset sukat, virkattu pussukka ja pitsineulepipa.

Joku saa lahjaksi, pipan pidän itse.

Lumipyry alkaa ihan kohta. Odotuttaa kuin pikkutyttöä!

Nallepojat pääsevät pikkuisen pojan iloksi. Kurjan tummaksi jäi kuva, pojat ovat oikein söpöset.

Tänään rakennettiin oppilaiden kanssa pahvista piparkakkutalon protot, jouluviikolla leivotaan ihan oikeat. Jouluun laskeutumista pikkuhiljaa. Kunpa lumi pysyisi.

käsveskan uumenista löytynyttä

140807

nyt, kuukautta yli kolmevitosena olen jättänyt yksinpuurtamisen. olen tänä loppukesänä vihdoin tajunnut inspiroituvani muista luovista ihmisistä. meni liian pitkään siinä elämässä, jossa ajattelin että itse tekeminen on jotenkin parempaa kuin muiden ideoinnin jalostaminen. nyt olen täysin eri mieltä.. onneksi mieltään saa muuttaa! kuvittelin myös, että omien juttujen paljastaminen vie ne minulta pois, aivan kuin joku voisi varastaa kaiken ajattelutyöni ja luomisvimmani. eikö olekin lapsellista?