Älä takerru menneeseen, älä haaveile huomisesta.
Keskitä mielesi tähän hetkeen.
-Buddha-



torstai 30. syyskuuta 2010

syksyllä, torstaina




Lähdin luokkani kanssa aamuiseen metsään sienijahtiin. Saimme melko hyvän suppilovahverosaaliin. Puolet keräsivät, toinen puolet piti metsässä metakkaa. Kyllä ysiluokkalaiset osaavat vielä leikkiä kun tilaisuus tulee. Ja metsään mahtuu meteliä. Retken jälkeen valtasimme taas köksänluokan ja teimme superherkullista kana-sienipastaa, patonkia ja persikkarahkaa. Paras hetki on aina se, kun nälkäinen lauma nuoria hiljenee tyytyväisenä lautasten ääreen. Niinä hetkinä hymyilen itsekseni.
Jatkoin samaa kotonakin. Ilma oli liian hieno sisätiloissa haaskattavaksi. Mietin metsässä päänsärkyäni ja jumittavia harteitani ja mietin, miten niin onkin käynyt. Kunnes eräällä mättäällä tajusin: minulla on sienestäjäntauti. Kun kulkee metsässä päätään riiputtaen ja koittaa nähdä piileskeleviä sieniä, saa hartiat jumiin ja pään kipeäksi..
Sain vakiopaikastani taas mukavan saaliin ja kotiin päästyäni tein muhennoksen ja laitoin miehen toiveesta lisää uuniomenoita. Leivoin myös sämpylöitä kun kerran uuni oli kuuma ja sittenpä tuli eräskin nuorimies kysymään, josko olen tekemässä pullia. No, sitten olin. Päänsärky on nyt kadonnut, leipominen oli hyvä hartiajumppa.
Viikonloppu sujuu taas opiskelun tahtiin (eli neuloen).



sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Tumppuja on tullut neulottua, langanlopputalkoot jatkuu..
10 metriä kotoa, joen varrella metsä. Sekametsä, josta löytyy pienen kävelymatkan päässä myös juuri toiveidenmukaista maastoa. Kumpareista, sammaleista, mustikanvarpuja. Ja loputtomasti suppilovahveroita. En ole koskaan nähnyt yhdessä paikassa niin paljon. Satoja. Poimin kymmeniä ja loput jätin kasvamaan. Miksi lähteä merta edemmäs.. arkkupakastin täyttyy lähiaikoina muustakin kuin omenamehusta.
Ja vielä kun pääsen mökille, tuon samat satsit sieltäkin.
Opiskeluneule. Tästä tulee vanhan jutun sovellus ihan uudella tavalla. Oivallus syntyi vauvan settiä neuloessa. Langat löysin kirppikseltä, villa-viskoosisekoitetta. Lähes 1,5kg, 30€.
Vieläpä lempivihreää.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

hampaita, tossuja ja omenoita



Viimeinen viisaudenhammas poistettu. Tänään aamulla 1h15min uuvutustaistelua: poraamista, keikutusta, kiskomista, poraamista, keikutusta, kiskomista, vääntöä.. Lääkäri kiitteli jaksamistani ja kertoi, että useimmilta olisi leuasta loppunut voimat sellaisen vääntämisen jälkeen. Nyt on vähän sellainen klangi, että leukaa on väännelty. Sain kaikki mahdolliset lääkkeet Panacodista antibiootteihin. Toivottavasti pelkkä ibuprofeeni riittää. Vaikea on käsittää, että koukkujuurinen hammas kuitenkin irtoaa vetämällä, vaikkakin pieninä palasina. Hammas on yllättävän joustavaa. Samoin leukaluu.

Sairaslomapäivää olen viettänyt hissutellen omenoiden ja tosssujen parissa. Omenalastuja kaksi peltiä (Surffis söi jo kaiken), omenamehua 3l mehu-maijalla ja omenapiirakkaa. Ja vielä riittää raaka-ainetta pihalla..

Tossut saavat pintaansa vielä riemukkaat kuvioinnit. Kirjontaa ja kuviovirkkausta.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Erityispedagogiikan ensimmäisen ja toisen luentopäivän opinnäytteet. Täytyy varmaan pitää keväällä näyttely appro-kurssin työn tuloksista.. Nämä sukat lentävät lähipäivinä Malmöön. Niiden saaja pitää kovasti syksyisestä vaahterasta, näissä on vähän samat värit.
Pään sisällä 0leva todellisuus alkaa taas kohdata ulkopuolisen maailman kanssa. Tämän iän paras puoli on maltti. Malttaa nukkua ja hengittää pahimman yli ja nähdä asiat vähän etäämmältä. Onneksi.

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

norottaa

Kirjonorolapaset surffikselle.
Lopuista sukat Ruotsiin sielunsiskolle.

Menneisyys nousee pintaan eikä ole mahdollisuutta enää painaa sitä alas. Tekemättä jääneet valinnat vaativat tulla kuulluksi. Suurten kysymysten äärellä. Ehkä myös ratkaisujen. Jotain saattaa mennä rikki ja joku tulla loukatuksi. Anteeksi.

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Valmis. 2,2m pötköä kaulan ympärille kiedottavaksi.
Ensimmäinen hammas lähti vetämällä, toinen pilkotaan palasiksi,
juuret ovat kuin sateenvarjon käppyräsanka.
Lääke pitää kivun poissa, onneksi toinen puoli on ehjä ja jäi syömähampaita.

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Jakkara sai uuden päällysteen. Samaa punaista villaa kuin nojatulissakin, höysteeksi Amy Butlerin puuvillaa, josta tein terenauhat saumojen piristykseksi. Kiinnitys huonekalunupeilla ja niittipyssyllä. Ja täytteeksi väreittäin lajiteltuja lankapusseja..
Jakkara toimii myös jalkarahina neulomisnurkkauksessani. Puinen taso on peruja Shellin tehtaasta. Se oli aika likainen, öljymiesten tahrima. Mutta teräsvillan näyttäminen ja kunnon huuhtelu tekivät siitä oikein kelvollisen. Taso on umpipuuta joten taitaa olla aika ikuinen kaluste.

Neulemekon pienen muokkaamisen lisäksi sain valmiiksi erään pikkuneidin mekon. Täysvuoritettu, napit selässä ja koristeeksi kukka. Toivottavasti on oikean kokoinen ja saa jäädä kotiinsa korjaamatta.

lauantai 4. syyskuuta 2010

pallirahijakkara

Menin kierrätyskeskukseen etsimään tällaista. Katselin hetken ympärilleni, kunnes: "Tossa". Mukaan ja hintaa kysymään. "Vitosella se sulle lähtee." "Mahtavaa, kiitti!" Tämä tulee kaveriksi sille tuolille, jonka aiemmin jo uudistin. Ehkä jotain kirjontaa punaiselle..

perjantai 3. syyskuuta 2010

juu, koulutuksessa on kivaa.

Pukeuden mustaan, lähes aina. Sen piristykseksi teen piiitkän huivin Norosta. Langassa silkkiä ja villaa sekä mielivärit, kävin uudessa Priimassa Mäkelänkadulla ostoksilla..
Olen ollut jo kahdesti lyhyen ajan sisällä hyvässä koulutuksessa, joissa esiintyjät ovat olleet karismaattisia ja puhuneet järkeviä. Alkaa vaikuttaa pelottavan hyvältä suunnalta...

Tauti alkaa taittua. Ensi viikolla lähtee ensimmäinen viisaudenhammas, toivottavasti helpolla.

torstai 2. syyskuuta 2010

tee ollessas

Tilauksesta villasetti Novitan syksy-09 lehdestä. Lankana Wool. Vohvelipinta neuleessa on tosi kaunis ja helppo tehdä. Työn etenemistä on vaivatonta seurata ruuduista.
Vie mennessäs, tuo tullessas, oli äidin hokema lause. Eräässä koulutuksessa sain siihen osat kohdalleen loksauttavan jatkon: tee ollessas. Niinpä. Moni kysyy, miten saan niin paljon tehtyä. Teen ollessani, olen tehdessäni, miten päin vaan. Aina joku työ on mukana ja siinä sitten valmista syntyy, ihan vaan sivussa. Koulutuksissa on kivaa; oppii uusia asioita ja saa samalla neuloa. Tunnillakin neulon kun oppilaat tekevät tehtäviä. Kun joku tarvitsee apua, heitän neuleen pöydälle ja menen auttamaan. Minuutissa neuloo monta silmukkaa.

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

syyskuun ensimmäinen

Skeittipoika tilasi pipon. Kävi läpi kaikki langat ja poimi nämä värit. Antoi tarkat ohjeet muodosta ja koosta. Tuntui tulleen oikeanlainen kun kelpasi.
Tällaista tämä nyt sitten on. Nuorin kulkee kavereittensa kanssa ympäri pääkaupunkiseudun ramppeja, keskimmäisellä on poikakaverikiireet ja vanhin suhaa autolla. Tänään hankin ruuan valmiina thaimaalaisesta ja neulon. Mitä vähemmän on velvotteita, sitä laiskemmaksi tulee. Ei puhettakaan että näin olisi tapahtunut edes viisi vuotta sitten. Silloin syötiin yhdessä joka päivä, kaikki paikallaolijat. Nyt paikalla ei enää ole juuri muita kuin minä.
On asioita, jotka on pakko hyväksyä. En voi pakottaa ketään kertomaan asioistaan, kotiintulossa on jo joustettava ja pakko on vaan antaa mennä ja luottaa. Joskus pääsee itku kun tajuaa, miten totaalisesti eräs vaihe elämästä on takana. Olen nuori ja silti jo elänyt paljon. Uusi elämänvaihe on ovella, enkä tiedä mitä se tuo mukanaan.
Itsestään ei tarvitse enää antaa kaikkea koko ajan ja joka hetki, vastuu ei kuitenkaan ole kadonnut. Edelleen olen täällä, tavoitettavissa ja olemassa. Rakastan ja luotan, edelleen ehdoitta ja ilman vastaodotuksia. Olen lapsistani ylpeä ja sanomattoman onnellinen ja samalla irtautuminen ottaa voimille.
Sairastan edelleen, poskiontelot ovat tulehtuneet ja keuhkoissa on jumi. Yritän parantaa itseni ennen hammasleikkausta ettei se peruuntuisi.