



Jatkoin samaa kotonakin. Ilma oli liian hieno sisätiloissa haaskattavaksi. Mietin metsässä päänsärkyäni ja jumittavia harteitani ja mietin, miten niin onkin käynyt. Kunnes eräällä mättäällä tajusin: minulla on sienestäjäntauti. Kun kulkee metsässä päätään riiputtaen ja koittaa nähdä piileskeleviä sieniä, saa hartiat jumiin ja pään kipeäksi..
Sain vakiopaikastani taas mukavan saaliin ja kotiin päästyäni tein muhennoksen ja laitoin miehen toiveesta lisää uuniomenoita. Leivoin myös sämpylöitä kun kerran uuni oli kuuma ja sittenpä tuli eräskin nuorimies kysymään, josko olen tekemässä pullia. No, sitten olin. Päänsärky on nyt kadonnut, leipominen oli hyvä hartiajumppa.
Viikonloppu sujuu taas opiskelun tahtiin (eli neuloen).