Ajelin aamulla äskettäin menehtyneen oppilaani hautajaisiin.

Talvinen aamu ei olisi voinut olla kauniimpi.

Nouseva aurinko sylki tultaan taivaalle pitkinä patsaina.

Vantaalla on kaunista.

Hunajakenno valmistui ja kuten aavistelinkin.. eihän se mulle käynyt. Tai siis kävi, mutta oli liian sofistikoitunut tyyliini. Tuntui siltä, etten osaa käyttäytyä tai edes liikehtiä yhtä kauniisti kuin neule vaatisi. Kaunis siitä tuli, todella kaunis. Mutta eipä hätäpäivää.. neule löysi tänään uuden kodin työpaikan kautta! Kiitos Sannalle orpolapsen lunastamisesta!

Tämän nimi voisi olla vaikkapa Hunajakenno. Malli on oma, varioitu valmisneuleesta, lanka alekorista löytynyt Novitan Isoveli, joka sopii hyvin palmikkolangaksi.

Kennopalmikon ohje löytyi L. Stanfieldin Kauneimmat Neulemallit-kirjasta.

Kirjassa on kaikki ohjeet ruutukaavioina, niitä on aloittaessa todella helppo seurata.

Hetken päästä ohjetta ei enää tarvitsekaan, kun se tulee jo selkäytimestä.

Vielä eteen helmineulekaitaleet ja helma loppuun, sitten on valmista!

Aika nopeasti on syntynyt, vain viikossa.

Olen todella tyytyväinen, malli on kaunis ja istuu päälle hienosti.

sinappia. energiaa.

neuletakkia tulee.

eka kerta tällaisesta väristä, saa nähdä sopiiko ollenkaan.

väri on kyllä hieno!

kummitytön synttärilahja. kelpaisi kyllä itsellekin..

säärystimet zauberball-langasta. pienillä puikoilla, mutta nopsaa neuloa!

kauniit vihreän sävyt. saa ostaa ja tilata täältä ja täältä.

Huopa-Noro sentään syntyi joululomalla.

Sisällä Amy Butlerin herkkukangasta.

Ehkä kevät taas kuitenkin tulee.

hyvästi

Ennen joulua sain kuvan kortin oppilaaltani, tytöltä, jolla on vain yksi toimiva käsi. Silti tämä tyttö teki ristipistoja, paperilyhtyjä, virkkasi, leikkasi eikä ainakaan uskonut ettei voisi jotakin tehdä vain yhdellä kädellä. Hän keksi kehostaan jonkin toisen osan auttamaan tavoitteen saavuttamisessa. Sama sinnikkyys näkyi kaikessa tekemisessä.

En ehtinyt kysyä, mitä kortin kuva tarkoittaa. Minusta siinä on ruukusta nouseva lankakerä joka liekehtii. "Pidä langat liekeissä, ope!"

Tänään tämä uskomaton tyttö muuttui enkeliksi.

Ei ole sanoja.

jos tälle vauvalle olisi ennustettu tämä elämä..

Muutama päivä on sujunut taas elävien kirjoissa. On ollut paljon tekemistä, niitä kiinniotettavia, tekemättä jääneitä asioita.. Surffiksen sisko, pikku-Aura oli meillä tänään hoidossa koko päivän. Syödessäni mietin, kuinka kauan on aikaa siitä, kun viimeksi olen ruokaillut pieni vauva sylissäni. Kauanhan siitä on, Surffiksen kanssa viimeksi, yhdeksän vuotta sitten. Nopeasti palautuu kuitenkin vauvan kanssa olemisen taidot.

Meillä on kummallinen ketjuperhe. Lapsia on sieltä ja täältä. Jos minun lapsistani lähdetään, on: Nyrkkeilijä ja Peikkotyttö (heillä sama isä), sitten on Surffipoika ja hänellä sisko isän puolelta. Sitten on Tartsanin pojat, minun muovipoikani. Tänään me kaikki olimme saman katon alla, sulassa sovussa, toinen toisistamme huolehtien. Ihmeellistä. Jos joku olisi ennustanut minulle näin rikkaan ja monimuotoisen perheen, olisin viitannut kintaalla. Tässä sitä ollaan. Aika paljon saaneena.