Älä takerru menneeseen, älä haaveile huomisesta.
Keskitä mielesi tähän hetkeen.
-Buddha-



sunnuntai 27. syyskuuta 2009

syksyinen viikonloppu Anjalassa

Perjantai-iltana joogan jälkeen ajoin hämärtyvässä valossa kohti Anjalaa. Kuutostiellä oli jo pimeää eikä tiellä juuri muita. Elimäentielle päästyäni pimeä taivaanranta hohti vaaleaa lohenpunaista: tajusin hetkessä, että ne olivat minun "kotikyläni" valot. Myllykosken tehtaan valot etäämmällä ja Inkeroisten tehtaan valot minun kyläni vastarannalla. Miten tulikaan hyvä mieli. Muuten pilkkopimeää, mutta taivaalla laikkuina tehtaiden valot. Toivottavasti tehtaita ei lopeteta. Ei tietenkään minun takiani vaan koko Kymijoen alueen ihmisten takia. Perjantai-ilta meni lämmittäessä. Ostin talveksi peruslämpöä ylläpitämään öljykiertopatterin, sen laitoin päälle ja annoin vauhtia puuhellalla. Nopeasti alkoi tupa lämmetä. Tein samalla iltapalaa ja sytyttelin kynttilöitä. Ja neuloin vielä hetken uusia sorkkiani.
Lauantaiaamuna heräsin jo seitsemältä nukuttuani taas kuin tukki. Aamupalan ja kaupassakäynnin jälkeen ryhdyin hommiin. Liiterin katolle piti saada pressu talveksi, ettei lumi sada sisälle. Katon korjaaminen ei enää tänä syksynä olisi mitenkään onnistunut.

Liiterin katto on korkea (n.4m), jyrkkä ja etelän puolelta auringon ja sateen lahottama. Katolle kiipeäminen oli siis melko riskihommaa. Lahommalta puolelta purin alimmat lautarivit ja poistin huopaa. Vaihdoin tilalle muutaman rivin ehjää lautaa koko matkalle. Toiselle puolelle oli sitten pakko kiivetä. Pressu piti kiinnittää harjan yli, ettei harjalta tulisi vuotoa. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kiivetä katolle ehjältä puolelta tukilautojen avulla. Adrenaliinitaso nousi todella korkealle kun makasin pitkin pituuttani katolla muutaman tukilaudan varassa, yhdellä kädellä pidin kiinni pressusta ja kiinnityslaudasta, toisella hakkasin naulat paikoilleen. Tämä piti toistaa viidessä eri kohdassa, joten tukilautojakin piti siirtää vielä kahteen kertaan. Viimeisen kohdalla tuli jo niin nälkä ja vähän jo pelottikin, että täytyi pitää ruoka- ja rauhoittumistauko.
Pressun kiinnittäminen lahon puolen reunaan olikin sitten jo helppo juttu. Nytpä on katto suojattu ja talvi saa tulla.
Lopun valoisan ajan käytin läheisessä metsässä ja voi mieletön, mikä ruoka-aitta mulla on vieressä! Suppilovahveroita niin, etten enää jaksanut enempää poimia, mustikoita vielä puskat pullollaan ja puolukat parhaimmillaan. Lähiviikonloppuina täytyy tehdä isommalla porukalla vielä yksi ruuanhankintareissu..
Illalla lämmitin saunan ja ihmettelin omaa onnekkuuttani. Joskus tuntuu siltä, että jotain pahaa on pakko tapahtua kun elämä on näin hyvin. Miksikähän sitä ajattelee näin?
Sunnuntaiaamuna heräsin 10.20 nukuttuani 12 tuntia. Keräsin puusta omenia ja laitoin nurkat kuntoon. Matkalla hain lapset asemalta, olivat isovanhempien luona kyläilemässä. Kotiin päästyäni paistoin HS:n reseptillä IHAN MIELETTÖMÄN HYVÄN OMENAPIIRAKAN.
Ehkä näillä jaksaa taas huomenna töihin..



sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Hyviä päätöksiä.

Aloitin perjantaina hatha-joogan. Se oli järisyttävää.. Ei mitenkään suureellisesti, mutta mun pienellä henkilökohtaisella tasolla. Todella vaikeaa, keskittymistä vaativaa, äärimmäisen rentouttavaa ja mikä olo sen jälkeen!! Hurahdin kertaheitolla. Kerran viikossa tuntuu ihan liian harvalta, toisaalta liikkeitä voin harjoitella kotonakin.
Oli hyvä päätös jäädä kotiin mökille lähtemisen sijaan. Kotona on kyllä ollut monenlaista pakollista puuhaa, mutta onneksi riittävästi aikaa myös rentoutumiseen (=neulomiseen tuntitolkulla). Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän huomaan tarvitsevani kiireettömyyttä. Aikataulujen, menemisten ja tulemisten täyttämät päivät saavat hermot kiristymään jo etukäteen. Kodista/kesäkodista on tullut entistäkin tärkeämpi paikka.

Sorkkapari valmistui. Jo aiemmin valmistuneen neuloin kannasta asti uusiksi, oli liian leveä. Nyt hyvät ja napakat, iloiset ja vitsikkäät. Ja varvastossuihin sopivat..
Kesäisen sunnuntaiaamun kunniaksi lähdimme metsään, suppilovahverojahtiin: lähemmäs kymmenen litraa oli kotiintuomisia muutaman tunnin jälkeen! Valmistin gluteenittoman sieni-pekonipiirakan töihin viemisiksi (miehellä juhlaviikko) ja kotiväelle viimevuoden karpaloista kakun hesarin ohjeella. Muunsin ohjetta hieman, laitoin sokerikuorrutteen sijaan itsekeitettyä kinuskikastiketta. Taikina oli ainakin jättihyvää: voita, sokeria, ranskankermaa..

tiistai 15. syyskuuta 2009

sorkkaa!

luulin tekeväni jotakin vähän uniikkia.. sitten eilen selailin blogilinkkejä ja kuinka ollakaan: ilu on tehnyt juuri samaa! varvastossuilija miettii kuumeisesti, miten kautta saisi jatkettua. sorkkasukat näyttävät tosi omituisilta, kaipa niihin silmä tottuu. jalassa ovat kyllä tosi mukavat ja varvastossut onnistuvat taas!
mulla on tällainen villakangaspomppa. yläpäästä istuu tosi hyvin, mutta notkoselästä ei sitten millään. kävin tänään kangashankinnoilla, katsotaan saisko tästä jotain persoonallista!
viikonloppuna oli tarkoitus kokoontua kesämökilleni neulomaan. olen kahden vaiheilla jaksanko kuitenkaan ryhtyä. viime viikot ja viikonloput ovat olleet kaikkea muuta kuin lepoa. mitä jos mentäis vasta keväällä? mitä sanovat mukaan suunnitelleet?

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Kirpputori autotallissa

Kiitos käyneille!

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

hehkua ja munakoisoa

Olen lankalakossa. Siis en osta uusia lankoja ennenkuin on "pakko". Siksi jätin viikonlopun messutkin väliin. Kehittelen olemassaolevista langoista tekemistä, enkä tee ennen kuin olen kehittänyt. Saumattomien neuleiden tekeminen on aika mukavaa. Ja sopivan lievästi haastavaa. Punasävyisistä langoista ryhdyin neulomaan villatakkia, saumatonta jälleen. Kokeilen lyhennettyjä kerroksia muodon saamiseksi, katsotaan mitä tästä syntyy. Viime aikoina neulomukset ovat muotoutuneet matkan varrella.. Ja saas nähdä, päätyykö tämäkään itselle. Jos joku kiinnostuisi matkalla ja lunastaisi pois..
Tässä viimeisin saumaton. Matkan varrella mietitty, onnistui hyvin.
Jos näitä saumattomia alkaa syntyä paljonkin, ehkä pitäisi ruveta miettimään yhteydenottoa kustannustoimittajaan..
Tai sitten ei.