muutoksia

 

 

 olen muuttanut omaan kotiin nuorimmaiseni kanssa. pitkän harkinnan ja odotuksen ja monien keskustelujen jälkeen. onneksi yhteisymmärryksessä lähtöosoitteen kanssa.

 sain työsuhdeasunnon työpaikkani vierestä, kauniista 50-luvun kivitalosta joen rannalta. ainoa sietämistä vaativa asia sisustuksessa on muovimatto, jolle en saanut lupaa tehdä mitään. pysyviä muutoksia ei muutenkaan saanut aiheuttaa, joten tein erityisen väliaikaisia ja helposti korjattavia toimenpiteitä.

 keittiössä oli kahta ruskean sävyä; kellertävää ja punertavaa. ne eivät mahtuneet samoihin silmiin, eivät sitten millään. paikallinen etola palvelee melkein näköetäisyydellä, sieltä ensiaputarvikkeet! kunnon rasvabpoisto kaakeleista ja kaappien pinnoista ja kontaktimuovia tarkkaan leikattuna perään. kahdenkympin pintaremppa. nyt ei ole kuin yhtä ruskeaa lattiassa, se ei vaivaa enää lainkaan. pois muuttaessa kaiken voi kiskaista irti ilman jälkiä.

 keittiöstä tuli oikeastaan tosi kiva ja viihtyisä. vaihdoin myös vetimet, vanhat muoviset säilytin. nekin voin joskus ruuvailla tarvittaessa takaisin.

 sisustus rakentui muovimaton väriä kunnioittaen. omasta takaa olleilla ja kirppiksiltä täydennetyillä. paras löytö oli jättimäinen, priimakuntoinen paimentolaismatto: 20€ kierrätyskeskuksesta!

oleminen alkaa hissuksiin tasoittua ja treffailu "poikaystävän" kanssa sai uuden startin. näin mennään toistaiseksi. kaikki hyvin.

käsitöitä

valmis. joskus kannattaa odottaa!

 minulla on menossa sinnikäs lankavaraston tyhjennys. kylmät punaiset olen virkannut omakopan kirjan inspiroimana ympyrä"tunikaksi". kun saan sopivan mallin, laitan puetusta vaatteesta kuvan. valmis sekin jo on.

 lisää itsevärjättyjä.. kasvivärjätyistä torkkupeitto aaltopitsillä. mukavaa illanvietehommaa.

näistä tulikin oikein suurtilaus. yritin myydä fb:ssä viittä ompelemaani kangaskassia stipendirahaston hyväksi. myin 29. 15 on jo mennyt, seuraavasta läjästä valmiina 4/12. ja sitten vaan ne loput irtokappaleet. saan tyhjennettyä myös vähäiseksi käyneen kangasvarastoni, siitähän tämä alkoikin. 

olen aina ollut jotenkin innostunut joidenkin asioiden loppuun käyttämisessä ja "niukkailussa" (vaikka tällä elintasolla nolottaa käyttää moista sanaa). en osta uutta pesuainetta tai naamarasvaa ennen kuin edellinen oikeasti loppuu, kangasvarastoa ja lankalaatikkoa on jotenkin voitokasta saada vajaammaksi. joskus kun elin yksinhuoltajana vähillä tuloilla, otin joskus itseni kanssa kisaa, kuinka vähällä oikein pärjäisin ja silti olisin tyytyväinen. en muista enää summia, mutta niukalla mentiin. uudesta tulee heti kotiin kannettuna vanha. kun vanhat asettelee kauniisti vaikka väreittäin, ne näyttävät taas tosi tuoreilta. tämän toimenpiteen tein yhteen laatikkoon jo mahtuville langoille :)