Älä takerru menneeseen, älä haaveile huomisesta.
Keskitä mielesi tähän hetkeen.
-Buddha-



tiistai 31. joulukuuta 2013

uuden vuoden aatto




sain työkaverilta osuvan mukin joululahjaksi, sopii työhöni hyvin vaikken enää oppitunteja pidäkään..
sain lahjaksi myös käsivoidetta luoville käsille ja samassa paketissa koukun ja novitan hile-lankaa. lanka muuttui jo pakkaspipoksi.
tyhjentelin myös kangaskaappia ja aloitin päiväpeiton ompelun omaan kotiin muuttavalle. taustakangasta varten pitää jo mennä kangaskauppaan.

hyvää uutta vuotta meille kaikille.

maanantai 30. joulukuuta 2013

Jouluna






vietimme joulua koko perheen kanssa. nuorten aikuisten osastolla oli ennen jouluateriaa melko hiljaista, molemmat nukkua röhnöttivät sohvalla. joulupöydässä kaikki olivat iloisella mielellä ja ruoka maistui tänäkin jouluna. kinkku oli tällä kertaa erinomainen, viimevuotinen oli todellinen pettymys. luomu ei ole aina herkullista.

esikoispoika (se isompi sohvalla nukkuja) saa aivan kohta ensimmäisen ihan oikeasti oman kotinsa. virkkasin lahjalangoista hänelle säilyttimen, vaikkapa lehtiä varten.

aloitin sekatekniikalla maustevärisen neuletakin teon. yläosa on kirjo- ja pintaneuletta, alaosaan tulee sekä neulottua että virkattua pintaa. ainakin isoja vihreitä kukkia norosta. voi tulla aikamoinen väriläiskä!

välipäivät ovat kuluneet töissä, aika paljon saa aikaan kun muu koulu on tyhjänä. tänään aurinkokin näyttäytyi hetken.
uusi vuosi saa vaihtua kaikessa hiljaisuudessa. mitä nyt rakettien poksunaa on pakko kuunnella..

sunnuntai 22. joulukuuta 2013





 Joulun alla on ollut kahtiajakoinen tunnelma. Toisaalta olen saanut ikimuistoista positiivista palautetta, toisaalta kritiikkiä. Minussa on se ikävä ominaisuus, että jään vatvomaan kritiikkiä ja positiivinen palaute jää sivuosaan. Varmasti on kuitenkin niin, että positiivinen palaute auttaa laittamaan sen kriittisen oikeaan mittasuhteeseen, missä lie olisin pelkän kiritiikin kanssa. Ihmisten kanssa tehtävä työ on kyllä loputtoman monimutkaista, eikä koskaan varmaksi voi tietää, meneekö oikein vai ihan päin honkia.

Käsitöitä on kulkenut puikoilla moneen lähtöön, tilauksien lisäksi muutamia lahjojakin. Joulun ympäristössä ehkä ehdin aloittaa jotakin myös itselle, vaikka välillä vähän töissä käynkin.. Lasinen himmeli löysi paikkansa kuistilta, perinteinen olkihimmeli ei pitkään tuolla kosteudessa viihtyisi.

Jouluaattoa vietämme koko perheen kesken, sitä odotan kovasti. Omilleen muuttaneet, teini-einarit, siskon lapset, anoppi, sisko miehineen; ihan kunnon joulu! Taidetaan hankkia jopa joulukuusi.

Hyvää joulua! 

sunnuntai 1. joulukuuta 2013




joulua odotellessa.. valoja ikkunoihin ja käsitöitä. 
kyllä kyllästyttää. 
 

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

pomeranssi seikkailee osoitteessa

tiistai 19. marraskuuta 2013

tonttu ja tonttuvaate





sain tosi kivan tilauksen.. opettajakollegani pyysi lapsilleen joulukalenteritonttua seikkailemaan perheeseensä. nyt pomeransssi alkaa olla valmis töihinsä, toivottavasti siitä tuli toiveiden mukainen!
ruututakin tein selattuani nettikaupoista n. 800 vaihtoehtoa ja todettuani, ettei siellä ole mitään minulle. eurokankaasta löytyi kangas ja päästä malli. kaavoitus onnistui hyvin ja ideasta tuli totta. virkatut ja applikaatiokukat täydentävät tonttutakin. miten mä aina päädynkin sellaisiin?

torstai 17. lokakuuta 2013

lankojen värjäystä yle puheessa

Yle Puheen toimittaja kävi viime viikolla läträämässä kanssani lankojen värjäyspuuhissa.. Linkin takana lopputulos!

sunnuntai 13. lokakuuta 2013



stipendirahastoa varten olen neulonut läjän pipoja ja niihin kukkia. rahastoa kerään erityisluokkiemme oppilaille, joiden elämässä on monenlaisia haasteita. myyn tekemäni käsityöt halukkaille, myynnistä otan itselleni vain lankarahat. kaiken muun tuoton laitan rahastoon. yllä olevan kukkamallin nappasin japanilaisesta virkkauskirjasta. ohje on tosi helppo; ensin ympyrä ja sen jokaiseen reunasilmukkaan virkataan yksi kerrallaan halutun mittainen ketju ja kiinteillä silmukoilla virkataan takaisin kohti keskustaa. olen tehnyt myös taakse toisen kerroksen terälehtiä, siten kukista tulee vähän muhkeampia.


tilauksia satelee tasaisesti, nämä tabit menevät erään opettajamme äidille. lankamaailmasta basic-sukkalankaa.


kaulahuivi syntyi kasviväreillä värjätyistä langanlopuista. on ihan mahdotonta saada luonnon väreillä värjätyt langat olemaan sopimatta toisiinsa. joku tämänkin huivin opehuoneesta lunasti itselleen, toivottavasti tuottaa iloa..


läpälliset kynsikkäät ovat pian tarpeen, nämäkin tein tilauksesta.


nämä taisin tehdä itselleni. kokeilin pitkästä aikaa peukalokiilan neulomista. ei muuten kannata aloittaa kokeilemista mustalla langalla.. vaaleammasta näkee "pikkusen" paremmin. jämälankoja näihinkin upposi.


ulkona on tosi upeaa. lenkit ovat jatkuneet säännöllisesti, lenkkeillessä saa todellista väriterapiaa! paitsi useimmiten kun juoksen aamuhämärässä..mutta sunnuntaisin aamulenkillä kaikki hehkuu, vielä hetken. ylläoleva kun on otettu meidän yläkerran ikkunasta.

lauantai 5. lokakuuta 2013

sandro






Hesacupin poikien 00-sarjan voiton kunniaksi koko joukkue läheisineen oli kutsuttu myöhäiselle brunssille ravintola Sandroon Kallioon. Perillä odotti tunnelmallinen marokkolainen ravintola ja aivan mieletön buffet-pöytä! Karismaattinen isäntä oli vastassa ja toivotti kaikki aidon lämpimästi tervetulleiksi. Ruoka oli todella hyvää ja kaikki oli esillä esteettisesti. Meistä tulee aivan varmasti säännöllisiä asiakkaita. Juhlassa oli kaikin puolin tosi mukava tunnelma, futaripojat olivat ehdottomia tähtiä. Eikä ollut valmentajakaan hassumpi.. Valmentajan vaimokin oli erityisen tyytyväinen. :)

torstai 3. lokakuuta 2013

tuunausta ja neuleita

 Neulomisen saralla on syntynyt ja syntyy.. Musta mohairneule sai kimmokkeensa sovitettuani vastaavaa vaatekaupassa, hintaa vain oli 90€. Tuntui hurjalta määrältä, joten vaihdoin vaatekaupan lankakauppaan. Hintaa tuli n. 25€ ja tekemisen ilo kaupan päälle. Tämä sitäpaitsi istuu paremmin.

Ostin myös maiharit, joita olen katsellut jo muutaman kerran. Olen suunnitellut myös punaisten kenkien hankkimista, näissä pääsin jo lähelle. Tosin vasta tuunaamisen jälkeen. Ostettuani maiharit, mietin millä saisin niiden possun pinkin vähän punastettua lisää. Päättelyketjuni kulki seuraavasti: nahka on proteiinia, elintarvikevärit tarttuvat proteiinikuituun. Ostin elintarvikeväriä. Kotona sekoitin sen kenkien hoitogeeliin ja levitin useassa erässä vaahtomuovin palasella kenkiin. Väri tummeni useamman asteen ja kengistä tuli selkeästi punaiset. Pintaan sipaisin vielä kenkävahan, en usko että väri ainakaan mihinkään irtoaa. Aika näyttää miten tuunaamiseni reagoi. Alkuvaikutelma on ainakin erinomainen.

Olen jaksanut edelleen pitää yllä kolmen lenkin viikkotahtia. Viime sunnuntaina ylitin ensimmäisen kerran vuosiin kymmenen kilometriä. Ylitin kyllä myös energiavarastoni.. huonolla iltapalalla ja ilman aamupalaa lenkki imi kaikki mehut. Mutta ei onneksi intoa, lenkit ovat jatkuneet senkin jälkeeen. 


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

syksy kurkistelee






 Syksy on ollut todella hengästyttävä. Työpäivät tuntuvat venyvän liiallisuuksiin, nyt näyttää ensimmäisen kerran vähän väljemmältä. Pääni on pysynyt kasassa juoksemisen avulla, olen aloittanut sen pitkän tauon jälkeen uudestaan. Iltalenkin sijaan olen herännytkin aamulla aiemmin ja käynyt lenkillä ennen työpäivää. Hyöty on ollut moninkertainen kun kroppa on herännyt heti aamulla. Vireystila on erittäin hyvä vielä iltapäivälläkin. Kolme kertaa viikossa on hyvä rytmi.
Tiukkojen viikkojen jälkeen lauantai on aina pieni kuolema. Olen aivan väsyksissä, eikä mistään tule mitään. Sunnuntaina koen uudestisyntymän kun aloitan päivän aamulenkillä kahdeksalta. Sen jälkeen on pitkä päivä aikaa tehdä mitä tahansa. Ero lauantaihin on huikea. Juokseminen tuntuu tosi hyvältä, olen löytänyt oman rytmini ja sykkeeni. Ja kaurapuuro maistuu lenkin jälkeen sitäkin paremmalta.

Olen saanut vapaa-aikana yllättäen kuitenkin jotain aikaankin. Neulottua on tullut todella paljon. Kerään töissä stipendirahastoa käsitöilläni. Pipoja on mennyt kaupaksi toistakymmentä. Nyt olen neulonut Noroista ja jämälangoista kaulahuiveja, toivottavasti nekin menevät. Kesän satoa olen tallentanut mehuna ja säilykkeinä, pienimuotoisesti tosin. Sienet vielä odottavat minua metsässä (toivottavasti), niiden pariin kyllä varmasti riennän viimeistään syyslomalla.

Olen jaksanut opiskellakin ja vähän lukea. Lyhyt historia vähän kaikesta on hieno kuvaus tieteen ja tutkimuksen kehittymisestä. On käsittämätöntä, että ihmiskunta on kehittynyt tällaiseksi. Se ei ole lainkaan itsestäänselvää, se ilmenee kirjasta. Harppausten takana on monia erikoisia yksilöitä, nykyisin heidät varmaankin diagnosoitaisiin johonkin porukkaan kuuluviksi. Onneksi niin ei aiemmin ole ollut, vaan heillä on ollut mahdollisuus toteuttaa omituisuuttaan täydellä mitalla. Herää vain huoli, onko nykyisin riittävästi tilaa erikoisuuksille ja introverteille persoonille? Sosiaalinen kulttuuri on melko julma erilaisuutta kohtaan..

Omassa työssäni haluaisin luoda mahdollisuuksia näkymättömille tulla näkyviksi. Koulu on yksi yhteiskunnan tärkeimmistä paikoista vaikuttaa erilaisuuden hyväksyntään. Ja koulujen esimiehet ovat tärkeässä roolissa koulujen ilmapiirin luojina. Toivottavasti omat rahkeeni riittävät.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

suuri pyörähdys

 
 
kodista tuli sopivan kokoinen kun kaksi vanhinta lastani muutti kesän aikana omiin koteihinsa. toisen makuuhuoneesta tuli aikuisten makkari ja olohuoneesta ihan vaan olkkari. yläkerran huoneet saavat vakituiset joka toisen viikon asukkaat, ne muutettiin käyttäjilleen sopiviksi. makkari muuttui huokealla, ainoa hankinta oli luhdan punos-pussilakana, joka muuntui kahdeksi verhoksi. seinällä olevat laatikot ovat pyörineet jo parikymmentä vuotta milloin missäkin tarkoituksessa. nyt ne saivat jälleen uuden pestin, tapetoituina pikku hyllyinä. huoneen väritys määräytyi pitkälti niiden perusteella.makkariin olen tosi tyytyväinen.


 olkkarin sisustus muutti vähän muotoaan. shellin vanha tupakkapenkki pääsi vihdoin sisätiloihin. kuvassa muuten näkyy se kertaalleen lähes kuollut pelargonia. en antanut periksi.. nyt se on tulvillaan nuppuja ja kukkii pian upeasti! uutena hankintana sijoitimme mokon ihanaan kaappiin.

tytön huoneesta tuli pojan huone vähillä muutoksilla. tapettikaistale ja verhot vaihtuivat musta-valkoisiin. kaikki löytyi täälläkin omasta takaa.

yläkerran vessaankaan en voinut olla koskematta. en oikein välitä kauttaaltaan veden vihreästä kaakeloinnista. onnistuneen keittiön kontaktimuovi-tuunauksen jälkeen keksin tehdä saman vessaan, ainoastaan valkoisella. takaseinän raita on sitä perua. oven maalasin myös sisäpuolelta valkoiseksi. sanonpa vaan ettei ollut turha juttu. nyt vessa on raikas ja pienellä päivitetty. vasemmalla näkyvä ensiapulaatikko on ikeasta, maalasin siihen akryylimaalilla ristit. annoin pois muuttaneelle nuorisolle lahjaksi samanlaiset, mutta pienemmät. niiden sisään pakkasin tarpeellisimmat sairastarpeet: särkylääkettä, kuumemittarin, laastarit, sidettä, puhdistusainetta, flunssalääkettä, kortisonivoidetta ja bepanthenia. ei voi kukaan sanoa, että olisin lähettänyt ilman varusteita maailmalle.. tuntui ilahduttavan saajia. lisäksi annoin oman kämpän käsikirjat (ja tietenkin kaiken, mitä kotoa mukaan halusivat).
 
töihin palattuani sain kouluemännältämme aivan mielettömän hienon lahjan. tiesin hänen maalaavan minulle kupit ja lautaset mökille, mutta että näin hienot ja osuvat ja täydelliset! olin vain kuvaillut taloni värimaailmaa, yhtäkään kuvaa en ollut näyttänyt. ja mikä napakymppi!
 
 värjäystalkoissa aikaansaadut langat eivät päädykään dominoneuleeksi. olen tosi viehättynyt virkkauksen herkkyyteen ja monimuotoisuuteen. luulen kasaavani itselleni töihin pontzon, talven tullen huoneessani on kylmä. työstä puheen ollen, taas ollaan täydessä vauhdissa. olen aloittanut aamulenkkeilyn, sitä tuntuu olevan tosi paljon iloa. energiat on töissä ihan uudella tasolla ja koko päivän jaksaa hyvin. kunhan vaan jaksan pitää tahdonvoimani kasassa ja säännöllisesti lähteä lenkille..

perjantai 19. heinäkuuta 2013

kaikki alkoi ovesta

 loma onkin kulunut kotona, vaikka väitin etukäteen olevani heinäkuun mökillä. en ole edes käynyt. no, kotona voikin sitten tehdä kaikenlaista. katsella ympärilleen ja kiinnittää erityistä huomiota tilaan jolle ei vielä ole tehty mitään. miettiä, miten yläkerran aulan saisi harmonisemmaksi ja ovet saman värisiksi. ja sitten keksiä niiden maalaaminen..
 sitten kun ne oli maalattu (helmi-kalustemaalilla 3-5 kertaa riippuen ovesta), tuli mieleen, että seinillekin voisi tehdä jotain. maaliosastolta löytyi hienoja värejä; ovien brien lisäksi riisi ja zen. kaikki tikkurilan lastuista.
 kaikki seinät oli tapetoitu, no, päin seiniä. kulmissa ei ollut kulmia eikä jalka- ja ovilistoissa listaa näkyvissä. jostain syystä ajattelin maalaavani päätyseinän tapetin päälle ja niin tietysti teinkin. ja maalin kuivuttua totesin, ettei se todellakaan kelpaa. kaikki tapetit siis pois. koko aulatilasta. onneksi sain apuja, silti rapsuttelimme kolmatta päivää.

 mutta kyllä kannatti! nyt aula on siisti ja rauhallinen. värit ovat todella upeat ja kuten toivoin, harmoniset. vain ikkunan pääty maalattiin zenillä, muut ovat riisiä. molemmat aavistuksen mutasävyjä.
 vapriikista ostamani pieni terrakottasoturi pääsi nyt oikeaan paikkaan.
kasvivärjätyistä langoista on alkanut syntyä dominoa, villatakkia luulisin.