olen muuttanut omaan kotiin nuorimmaiseni kanssa. pitkän harkinnan ja odotuksen ja monien keskustelujen jälkeen. onneksi yhteisymmärryksessä lähtöosoitteen kanssa.
sain työsuhdeasunnon työpaikkani vierestä, kauniista 50-luvun kivitalosta joen rannalta. ainoa sietämistä vaativa asia sisustuksessa on muovimatto, jolle en saanut lupaa tehdä mitään. pysyviä muutoksia ei muutenkaan saanut aiheuttaa, joten tein erityisen väliaikaisia ja helposti korjattavia toimenpiteitä.
keittiössä oli kahta ruskean sävyä; kellertävää ja punertavaa. ne eivät mahtuneet samoihin silmiin, eivät sitten millään. paikallinen etola palvelee melkein näköetäisyydellä, sieltä ensiaputarvikkeet! kunnon rasvabpoisto kaakeleista ja kaappien pinnoista ja kontaktimuovia tarkkaan leikattuna perään. kahdenkympin pintaremppa. nyt ei ole kuin yhtä ruskeaa lattiassa, se ei vaivaa enää lainkaan. pois muuttaessa kaiken voi kiskaista irti ilman jälkiä.
keittiöstä tuli oikeastaan tosi kiva ja viihtyisä. vaihdoin myös vetimet, vanhat muoviset säilytin. nekin voin joskus ruuvailla tarvittaessa takaisin.
sisustus rakentui muovimaton väriä kunnioittaen. omasta takaa olleilla ja kirppiksiltä täydennetyillä. paras löytö oli jättimäinen, priimakuntoinen paimentolaismatto: 20€ kierrätyskeskuksesta!
oleminen alkaa hissuksiin tasoittua ja treffailu "poikaystävän" kanssa sai uuden startin. näin mennään toistaiseksi. kaikki hyvin.
4 kommenttia:
Onnea uuteen kotiin ja elämänvaiheeseen <3 Näyttää ja kuulostaa hyvältä 😊
Onnea uuteen elämään...kauniin kodin olet teille rakentanut!
Olet ajatuksissani ja sydämessäni. Pus! Sanna
Uusia ovia, uusia ajatuksia. Uusia ympyröitä, vanhoista virkaten. Joskus pitää tyhjentää lankalaatikkoa ja elämäntilannetta. Ja se mihin voi vaikuttaa, sen tekee niin hyvin kuin voi ja silloin kun voi. Vaikkapa kontaktoi vaaleanpunaiset laatat mustavalkoisiksi.
Tsemppiä.
t. Se toinen ympyrävirkkaaja
Lähetä kommentti