


Hiihtolomalla tein yhden erityisen hyvän työn. Hyvällä ystävälläni on 4-vuotias tytär, jota en tätä viikkoa ennen ollut tavannut. Asia aiheutti minulle paljon harmia ja huonon omantunnon, koska mikään ei ole tärkeämpää kuin voida ystävän kanssa jakaa myös oman lapsensa ilot ja surut. Ja kuinka voisi jakaa jos toinen ei tätä tunne! Muutaman nukkumaanmenon asiaa pohdittuani keksin miten ongelman hoidan. Tyttö on vahvassa prinsessaiässä ja haaveillut pitkään Ruusus-puvusta..
Yhdistin mielessäni haluni tutustua tyttöön ja hänen toiveensa puvusta, niinpä ehdotin äidilleen että tulisin heille ompelemaan ja tutustumaan ja tarjoaisin samalla vanhemmille kovin kaivatun kahdenkeskisen hetken. Tarjoukseni otettiin ilolla vastaan ja torstaina ajelin tarvikkeiden ja koneen kanssa Jorvakseen. Minua oli vastassa iloinen ja jännittynyt pikkuneiti, yhteys syntyi välittömästi. Tutustuimme hetken äidin turvallisesti läsnäollessa ja sitten ryhdyimme töihin. Meillä oli mielettömän mukavaa ja nukkumaanmenon hetkellä halauksista ei meinannut tulla loppua. Sain varmasti elinikäisen ystävän ja tytön toive toteutui. Minä uskon satuihin, tämä oli vähän sellainen.
Kun annat itsestäsi kupillisen, saat kannullisen takaisin!
4 kommenttia:
Voi, ihana juttu! Ja merkityksellinen teille kummallekin!
ihana satu <3
Olen ihan varma että pikkuprinsessa muistaa sinut lämmöllä lopun ikäänsä. Ihanasti tehty!
Iloisia värikkäitä töitä täällä, miellyttävää katsella. Taitavaa.
Lähetä kommentti