syksyn sävyjä

Kynsikkäät ja kukkanen valmistuivat Noron Kureyonista. Neuloessa huomasin takapihan villiviinissä samat sävyt.

Ruotsiin matkaa kirkkaampia värejä.

Oma väripalettini on muuttumassa kylmästä lämpimäksi ja murretuksi. Tämä Cascaden lanka on ihan lemppari.

Surffis toi syksyn ensimmäisen käsityön koulusta, hienon hieno kuparikynttilänjalka

Virheostos kaupan, ihana lanka, väärä väri. Kaksi vyyhteä ohutta alpakkaa postitettuna 12€. Ota yhteyttä sähköpostiin kasveska(at)kolumbus.fi.

aika monta pientä nyssäkkää meni taas näihin. ottaja on jo tiedossa.

perintösohva muutti alakertaan perheen roudausporukan iloksi...

yhtä ja toista

kahdella erityisen kivasti pukeutuvalla työkaverillani on ollut desigualin hurmaavia vaatteita. niistä inspiroituneena tein köyhän naisen version: eurokankaasta polo-neulosta ja satiininauhaa (samettinauha olisi ollut kivempi), loput omasta kaapista. lehdet ja nauha kiinni ensin silittämällä kaksipuoleisen tukikankaan avulla, sitten reunaan kapea siksak. "oikeaoppinen" applikointisiksak olisi mielestäni ollut liian tönkkö, harvemmalla lopputulos on kepeämpi. nauhan ompelu ilman liimakangasta oli mahdotonta, joustamaton ja joustava reagoivat toisiinsa kurtuilla. sivusaumaan taskut, toisen taustakangas värikkäästä trikoosta. vyötäröllä kuminauha. simppeli ja persoonallinen. tosi mukava päällä.

ostin halvennuksesta novitan isovelilankaa, sellaista hennon vihreää. neuloin villatakiksi ja ensikertaa sovittaessani totesin sen olevan kaamea. purkuun vaan ja värikin vaihtoon. kaapista löytyi poltettua oranssia tekstiiliväriä, liemet hellalle. väristä tuli erinomainen, tylsyyttä neulepinnasta karkoittamaan ostin rowanin felted tweediä. villatakkia ei tullut,mutta samanlainen donitsikauluri kuin peikkiksellä.


sienimetsästyksen lomassa neuloin mökillä olleesta dropsin merinokerästä kynsikkäät. lanka on kuin kumia, tosi joustavaa. mutta lopputuloksesta tulee kyllä tasaisen kaunista.

sienivyöhykkeellä

Aamulla metsä oli sateen jälkeen usvainen, eikä aurinko nousustaan huolimatta oikein päässyt näkyviin. Sienestykseen keli oli mitä sopivin, kallionrinteitä oli mukava kiipeillä ilman auringon porotusta. Ennakkoarvioni sienisadosta osui oikeaan: suppilovahveroita on valtavasti.

Edellispäivän sade näkyi myös muutenkin kuin usvana. Kallionkoloja rymytessä korviin sattui pikkuruisen putouksen lorina.

Aamun kolmetuntisen lisäksi kävin vielä illallakin toisessa osassa lähimetsää.. kotiinviemisiksi on nyt viitisentoista litraa suppilovahveroita, joukossa muutama jättikanttarelli. Mahtavaa. Seuraavaksi kerraksi jätin kasvamaan samanlaisen määrän vahveropoikasia. Arvelen niiden odottavan minua kun ei näitäkään ollut kukaan poiminut. Meillä syödään marjojen lisäksi talvella myös sieniä. Tänä syksynä metsän antimia on tallessa enemmän kuin koskaan. Kiitos.

helppo bolero purosta ja inca woolista. sävynä kukkaniitty ei yksinään oikein puhuttele, mutta mustan kanssa aika iloinen.
pipo rowanin kierrätysvillasta.