Syksy se vaan lentää. Aina on maanantai tai perjantai, jotain siinä välissäkin tuntuu olevan. Kellojen siirrosta on minulle se hyöty, että hämärtyminen on suora vihje lähteä töistä ajoissa kotiin. Niin olen tehnytkin ja nauttinut. Pimeys saa kaipaamaan väriä ja tunnelmaa, ostin Marimekon ysmystä sähäkän "Pieni Melooni"-kankaan keittiön pöydälle. Se imee katseen puoleensa väkisin ja ilahduttaa joka kerta.
Kynttilöitä polttaa varmaan tällä hetkellä koko Suomi. Tämä lyhty tuo iloa keittiön ikkunan ohi kulkeville sisällä ja ulkona. Hämärästä huolimatta olen pysynyt energisenä ja saanut perusopintoni Jyväskylän yliopiston Rehtori-instituutissa loppuun viimeistä tehtävää myöten. Jatko tietenkin jo väikkyy mielessä, mutta kaikki aikanaan jos niin on ollakseen.
Tässäpä sitten se uusi versio kertaalleen puretusta Madelintoshista. Palmikkokeeppi menee Johannalle.. Kiitos seivauksesta!
Nuorimmaiseni tilasi tällaiset. No, tässä ne nyt on. Sorkkimat. Mahtavaa kun ehtii neulomaan. Lukeakin voisi, mutta valitsen neulomisen. Siitä on tällä hetkellä isompi ilo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti