matkalla santahaminaan poikkesin herttoniemessä marimekon ystävämyynnissä. ilman mitään tarpeita. ja silti kassalla myyjältä kuului: "ja tasan sata euroa, kiitos". mitä tapahtui siinä välissä? yksi raportti fokusta keittiön pyöreälle pöydälle, musta-valkoiraidalliset legginsit ja sitten nämä. pari vuotta mietittyäni annoin periksi. ja kyllä ne onkin kivat! olin jo unohtanut, miten hyvin ne istuvat jalkaan. paketissa oli samasta kankaasta kenkäpussi, jonka totesin heti turhaksi sellaisena. leikkelin paloiksi ja ompelin kassiksi, näin kangas tulee käyttöön yhtä aikaa kenkien kanssa. iloisia askeleita, ei harmita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti