olin taas opiskelureissussa jyväskylässä muutaman päivän. oli todella antoisa ja täysi viikonloppu. toisena päivänä tuli sellainen olo, että mitä enemmän opin, sitä vähemmän tiedän ja osaan. se tuntuu vähän latistavalta. kumma kahtiajakoisuus, kun toisaalta on innoissaan ja toisaalta tuntee olonsa reppanaksi. kai se kuuluu asiaan kun on haukkaamassa isomman palan kakkua. ensimmäisen luentopäivän iltana ehdin onneksi titityyn puotiin, joka on minusta koko maan paras lankakauppa. aiemmin olen joutunut tyytymään nettikauppaan, livenä langat olivat vielä upeampia. tulee kallis opiskeluvuosi..sitten se otsikon lupaama ajatus: tosi usein kannustetaan tekemään kotitöitä kaikenlaisten laitteiden avulla. viimeksi joku ihmetteli julkisesti, miksei kokkiohjelmissa käytetä sähköistä sitruspuserrinta. minä ajattelen niin, että kehoni on luotu fyysistä työtä varten ja mitä enemmän sellaista pystyn tekemään, sen parempi. silloin olen uskollinen luonnolliselle prosessille. alamme olla jo niin sokeita ympäröivälle todellisuudelle, että lihasten korvaamista koneilla tunnutaan pidettävän jo normina ja kroppansa käyttämistä todellisuudesta vieraantumisena. aion vastustaa nykykehitystä loppuun saakka ja jatkaa kääntämistä, vääntämistä, ponnistelua ja vaivannäköä. ihan omilla lihaksilla. mur.
5 kommenttia:
Oih. Nyt pitää kommentoida pitkästä aikaa ja ennen kaikkea kiittää ... minä päivänä kävit puodissa? Seuraan blogiasi, vaihtelevasti kylläkin. Olisi ollut kiva treffata! En tosin itse ole aina paikalla, mutta huikkaa seuraavan kerran kun käyt niin tunnistan:)
terkuin Tiina TitiTyystä
Ihania lankoja. Mitä tuosta ylimmästä kauniin keltaisesta tulee?
Mä olen sun kanssa ihan samaa mieltä siitä, että keho on tehty fyysiseen työhön. Fyysinen työ tekee ihmiselle hyvää. Samalla säästyy rahaa ja luontoa, kun ei tarvitse omistaa kuntosalikorttia ja kaikkia mahdollisia vempaimia.
Tiina:
Kiva kun kommentoit, kiitos! Kävin perjantaina juuri ennen sulkemista, Ehdin kuin hedinkin, sain kyydin opiskelukaverilta. Voit olla varma, että käyn uudelleen, toivottavasti tavataan!
Anna:
Keltaisesta tulee kauluri (rinkulamallia). Kuljen lähes aina jotakin kaulassa, tämä väri oli aivan mahtava. Lihreä on varmaan oikea värisävy:)
Löysin sattumalta blogisi ja yhdellä istumalla luin läpi. Ihania käsitöitä, sisustusta ja ennenkaikkea mökkeilyä täällä ihanassa Anjalassa. Sait yhden vakilukijan lisää!
-anjalalainen
ihania käsitöitä olet tehnyt :D liityin tiukasti lukijaksesi.
ja kyllä kroppa kestää pientä ja isompaakin fyysistä rasitusta. Elämäminen on tehty vain liian helpoksi ja siihen jää nopeaa koukkuun. Ei jakseta nähdä vaivaa ja kuhan kaiken saa helposti, nopeasti ja halvalla. Ehkäpä taito on siinä että löytää kultaisen keskitien tässäkin asiassa.
Lähetä kommentti