omaa aikaa

Viikonloppu on ollut täysin omassa hallinnassani. Perjantaina olin eräissä 15-vuotisjuhlissa kuokkimassa ja tutustumassa mukaviin ihmisiin. Tänään heräsin ajoissa ja siivosin ensitöikseni. Sitten sainkin ilokseni yllätysruokavieraita, joista toinen viihtyikin pitempään. Toivat mukanaan kolme upeaa puupenkkiä, jotka otin huostaani jätelavan sijaan. Illalla lämmitin itselleni saunan ja ompelin hiukan. Vauvantossut synnyttivät heti uuden tilauksen.

Sunnuntai onkin vielä kokonaan käyttämättä. Mitäköhän alkais? Ehkä esseetä haastattelututkimuksesta ja parametrittomasta aineistosta..

Mies on reissussa ja lapset isillään. Ja minä onnellisena omassa pikku universumissani.

vauvantossua ja sinappia

Työkaveri pyysi vastasyntyneelle siskonvauvalle jotakin kivaa.. Toivottavasti nämä ovat kivaa. Täysvuoritetut puuvillaiset tossukat, varmaan ovat vähän vielä isot.
Sinappitakkikin tuli valmiiksi. Tykkään kovasti.
Ja värikin käy yllättävän hyvin, varsinkin kun takin eristää kasvoista mustalla huivilla. Kunhan Peikkis tulee taas isältään, pyydän kuvaamaan vaatteen päälläni.

musta keinutuoli

Joku kysyi tästä keinutuolista. Keinutuoli on mitä luultavimmin suomalaista tuotantoa ja liittyy jollain lailla Tapiovaaran Mademoiselle-tuoliin. Muotokieli on likipitäen sama lukuunottamatta käsinojia. Istuimen viistotukset ja selkänojan muoto ovat hyvin samanlaiset. Mademoiselle-tuolista onkin sanottu, että sen pohjana ovat vanhat suomalaiset pinnatuolit. Olisiko tämä sellainen? Mene ja tiedä. On tietenkin erittäin mahdollista, että tämä on kopio Mademoisellesta. Muotoilu poikkeaa huomattavasti perinteisestä talonpoikaiskeinutuolimallista, kuten esim. ns. nakkilalaisista keinutuoleista. Teollista puusepäntuotantoa joka tapauksessa. Hyvä istua ja ehdottomasti lempipaikkani mökillä.

vessan päivitys

Kuten olen aiemminkin todennut, talossamme on kohtia, joihin en ole suorastaan hulluna. Yksi niistä oli tämä vessa. Ihan siisti ja kunnossa, mutta väärältä vuosikymmeneltä. Ja kun ei millään viitsi ehjää vaihtaa, seuraa päivitys pienellä budjetilla (50€).

Vetimet irti, pinnat karheaksi hiekkapaperilla ja Miranolia pintaan. Vuorokaudessa kuiva ja kiiltävä pinta. Yököstä tuli ihan ok. Mustan sävyisiä tekstiilejä, uudet vetimet ja kiinalainen tikistäjä kannustamaan (en ikinä osta koristeita, tämän ohi en päässyt).
Ja vielä roskikseen Seppälän mustavalkoinen muovipussi inside-out.
Tähän mies jo päästi pienen pilkan..
Minua päivittäin näkevät tietävät tietävät minun pukeutuvan mustaan, nyt on kotikin menossa samaan suuntaan. Ja Miranoliakin jäi vielä puoli purkillista..

Hejdå! Puss & Kram!

Muistatko Duran Duranin? Nuoruuden hullutuksen takia nämä lähtevät kohta postiin. Kerrankin n. vuonna 1985 Kisahallin discossa tapasin tytön jolla oli yhtä paljon rintanappeja kuin minulla. Ja hänellä sellaisia, joita minulla ei ollut. Kohtasimme käytävällä ja jäimme katselemaan rintamerkkejä ja juttelemaan duraneista. Hän piti Simonista, minä Johnista. Huomasimme tulevamme juttuun hyvin ja vaihdoimme yhteystietoja. Hän asui Munkassa ja minä Puistolassa, aikana jolloin kännyköitä ei vielä ollut.

Junalla ja kympin ratikalla kuljettiin Helsinkiä laidasta laitaan.

Siitä alkoi ystävyytemme, joka on nyt siis kestänyt jo 25 vuotta! Sen aikana on istuttu lentoasemalla odottamassa duraneita käsittämättömän vihjeen perusteella (ja lopulta vihdoin nähty ne!), tanssittu Bananaramaa Sommarössä, työnnetty pikkuveljeä rattaissa lähiössä, itketty miesasioita ja muita, ihmetelty lapsia ja omaa lapsuutta, naurettu hölmöille jutuille, haaveiltu, erottu miehistä ja löydetty uusia, muutettu paikasta toiseen, seurattu lasten kasvamista, purtu hammasta, hankittu ammatit ja aikuistuttu..

Joka kerta kun tapaamme, huomaamme jälleen sen mitä ensimmäiselläkin kerralla. Ja joka kerta on yhtä ihanaa nähdä.

missä sielu lepää

Ajelimme surffiksen kanssa Anjalaan perjantaina vielä kun toiset paiskoivat töitä toimistoissa. Mukaan oli pakattuna kummallekin vähän kädentöitä ja yhdet vaihtovaatteet

(joita ei koskaan tarvitse).

Harmaassa säässä lähdettiin, aurinko ehti kuitenkin hetken pilkahtaa ennen painumistaan horisontin taa.

Mökissä oli sopiva alkulämpö pattereista, laitoin tulisijoihin kunnon tulet viikonloppua varten.

Miten tyydyttävää se onkaan joka kerta, kun tulipesästä kuuluu iloinen rätinä!

Lauantaina vasta saunottiin, ollaan varmaan tosi huvittavan kuuloisia kun kilpaa filistellään saunan lauteilla; 11-vuotias ja minä. Ollaan vähän samalla aaltopituudella..

Vietimme viikonlopun mitääntekemättömyydessä, lauantaina kävimme Kouvolassa ostoskierroksella, josta hyvinkin muotitietoiseksi äitynyt nuorimmainen löysi yhtä ja toista. Minä löysin kirpputorilta aivan upean villaisen smaragdinvihreän ryijymaton kamarin verhojen seuraksi. Jonkin aikaa pähkäilin, mutta tajusin kyllä nopeasti, ettei mattoa voinut enää sinnekään jättää. Ne hetket kun minä neuloin, Surffis tuunasi vanhaa dekkiään uuteen uskoon. Hioi dekkiä ja leikkasi kuviomuovia. Kävi välillä spreijaamassa kuvioon uusia värikerroksia. Lopuksi kiinnitettiin yhdessä uusi grippi pintaan.

Villatakkini sai toisen hihan ja osittaisen kasauksen, seurakseen aloitin pitkiä villasukkia sointuvasta langasta. Värit ovat mulle ihan poikkeukselliset, mutta mustan kanssa toiminevat.

Ja pidän niistä kovasti.

Sunnuntaina kotimatkalla poikettiin vielä kaupassa hakemassa joulufiilistelyä. Taikinat omenatorttuja ja piparkakkuja varten. Ja leivonta-alustana kollegani Heikin pyynnöstäni valmistama maailman paras väline: leivontakaukalo! 60x75cm vaneria pohjana ja reunoilla 3cm korkeat listat. Liimattu ja hiottu. Kyllä kelpaa, tällaista mä oon aina halunnu!

Taianomaisessa valossa ajelin lauantaiaamuna asemalle.

Pakko oli pysäyttää auto ja ottaa edes heikkolaatuinen kuva.

Opiskelu on mukavaa, tällä hetkellä kaikki sellaiset tilanteet, joissa ei tarvitse itse ajatella, ovat tervetulleita. Muuten oma keskittymiskyky on surkea.

Uusi, ryhdikkäämpi pipo vanhan tilalle. Lankana Novitan Crystal.

Luentoneuleeksi aloitin sinappisesta Vikingin Fröyagarnista pallokuvioista takkia.