Oltiin Surffiksen kanssa kahdestaan vihdoin! Tuntui, etten ole koko poikaa nähnytkään kesälomalla, sen verran on ollut tapahtumia. Puuhasteltiin yhdessä, oltiin mitääntekemättömiä, syötiin kun huvitti (puoliväkisin silloinkin), nukuttiin pitkään, saunottiin ja kerättiin piirakkaan mustikat. Ja Legoja rakenneltiin tietenkin (minä vain katselin ja kuuntelin selostusta). 
Puulaatikko oli ennen huusin portaana, valurautapataan istutin lisää pelakuita..
Pihapöytä syntyi sivustavedettävän sohvan kannesta ja romulaudasta nikkaroimistani pukkijaloista, valkoisella maalilla peittyy kaikki ruma..
Käyttökelvottomat tikkaat maalasin valkoiseksi ja kiinnitin kesähuoneen kuistin oviaukkoon. Pelakuille rakensin pienen hyllyn..
Lilan langan ostin Eilan langasta ja neuloin naapurin Tytsälle pitkät villikset. Tytti on saanut olomme tuntumaan tervetulleelta ja hän miehensä kanssa on auttanut kaikessa mahdollisessa. Villasukat ovat vähintä mitä voi laittaa kiitokseksi. Antsa sai jo omansa, herneenvihreät. Oikeastaan jokainen naapuri saisi saada villikset..
Näiden Neuvostoliittolaisten puuponien hankkimista harkitsin kaksi viikkoa (hinta yht. 5€). Onneksi kukaan ei ollut niitä vienyt sillä aikaa kun minä mietin! Mulla on taipumus hankkia käytännöllisiä asioita, pelkän koristeen hankkiminen tuntui olevan haasteellista. Nyt kun nuo ponit tuossa nököttää, niin olenhan minä niistä kovin iloinen. Ai niin, Kouvolan alueliitosta kutsutaan Kouvostoliitoksi.
Kotkan kierrätyskeskuksesta löysin ihania isoäidin neliöitä. Vitosella ostin 50 kpl. Perillä mökillä vasta tajusin, mitä olin mennyt tekemään: kaikki langat oli päättelemättä joka ikisestä palasta. Väliäkö tuolla, ajattelin ja päätin ottaa haasteen vastaan ja tehdä siitä kärsivällisyysharjoituksen. Työstin paloja neljän ryhmissä. Päättely, palojen yhteenompelu ja seuraavat neljä.. Tällä menetelmällä ja kuin huomaamatta viidessä päivässä syntyi..
Valmis tilkkupeitto!
Nämä lautaset meinasivat taas jäädä harkintaan. Nukuin sentään yön yli ja aamulla kiireesti ajoin Myllykoskelle hakemaan talteen. Lautasissa on nimittäin juuri niitä värejä, joita tuvassakin. Violettia, vihreää, valkoista ja mustaa.
Mustikoita saatiin lähimetsästä kahden piirakallisen verran. 
Tästä tulikin Iisakinkirkko, vaikka meinas ensin valmistua ihan tosta vaan. Unohdin monta kertaa, oli muuta tekemistä, eikä sitten huvittanut kun olisin muistanut ja ehtinyt. Kristiinan kummityttö sai sitten kuitenkin paketin ja onneksi myös sopivan neuleen! 
Kesähuoneen kuisti saatiin tyttöjen kanssa siivottua ja maalattua. Siitä tuli ihan sievä. Mutta kieltämättä tässä edelleen on hiukan sellimäinen klangi, olkoon siis Paaranmäen avovankila. Läkkipeltinen laskiämpäri kruunaa kaiken..
Avovankilan sisäsellissä on viisi päivää ollut kaksi nuorta naista. 
Huusi on remontoitu. Ulko-ovi oli alareunastaan lahonnut, tein uuden. 
Huusin kuuluu mielestäni olla tunnelmallinen ja esteettinen. Edelliselle mökille tein mielestäni maailman hienoimman huusin, tämä on ehkä se toiseksi hienoin. Samat tavarat täälläkin on, mutta arkkitehtuuri (?) on toisenlainen.
Tässä on saunamökki. Oikeassa reunassa remontoitu sauna (juhannuksena saunottiinkin useampaan otteeseen, uskallettiin kun muurarikin oli käynyt välipohjassa slammaamassa piipun ja hakkaamassa päätään nauloihin) ja vasemmalla kesähuone ja varastokatos. Aiemmin sisäänkäyntinä oli vain pikkuinen aukko, siitä täytyi mennä varoen ja nöyrästi kumartaen.. Eilen naapurin Antsa (osaa mitä vaan) kävi sahaamassa aukon korkeammaksi ja takaseinään ikkuna-aukon. Tarkkasilmäinen huomaa "kalteri-ikkunan" pilkottavan. Sahatessa jäi nimittäin rimoitus paikalleen. Huvittava kuriositeetti sinänsä, aika lempeä vankila, teljetty saa päättää milloin lähtee. Mutta harvallapa on oma kalteri-ikkuna!
Tätä ovea ei ole ollut eilistä ennen. Kesähuone tuli tehtyä ensin ja sitten vasta ovi ponttilaudasta. Ihan asiallinen tuli, harmittaa vähän kun juuri se viimeinen lauta oli kiero ja saa ovenreunan vääntymään. Maalasin seinääkin punamaalilla naamalautojen alta, ei sitten tartte sotkea valkoisia lautoja jälkeenpäin.
Ikkunaan laitoin edelliseltä omistajalta saamani pitsiverhon (kiitos vaan Jaana!). Paikkailin sitä vähän ompelukoneella ja pingotin ikkunaan.
Tällainen tunnelma on sisäpuolella. Jaanalta ostin myös vanhan sivustavedettävän vierasvuoteeksi, lattialle mahtuu vielä patja tai kaksikin. Rottinkituoli siskoineen löytyi myös Jaanan upeasta hirsihuvilasta Ummeljoelta (on muuten myynnissä, ota yhteyttä jos kiinnostaa!) Peitteet löysin Kotkan kierrätyskeskuksesta kahdeksalla eurolla. Kesähuoneen seiniin maalattiin vanhaa roosaa ja vaalea vihreää, yhteen seinään laitoin vitosen tapetin. Lattia piti rakentaa kokonaan uudestaan, siitä tuli oikein hyvä ja tukeva.
Surffis ihastui kesähuoneeseen ja päätti, että kaikki uudet Legot, jotka hän hankkii mökille, kootaan ensimmäisen kerran tässä huoneessa. Tänään jo sanat tuli toteen, tilaisuus oli hyvin juhlava ja toimitettiin suljetun oven takana (mihin hiukan vaikutti se, että maalasin ovea samaan aikaan ulkopuolelta..)
Kamari valmistui. Lattian maalaus, seinät putsattu tapetista, paklattu, pohjamaalattu ja maalattu. Piti tulla valkoinen, eikä tullut. Tuli vaalea lila. Väriä, väriä, väriä!!
Sänky muuttikin tuvan puolelle ja pinnasohva meni kamariin vierasvuoteeksi. Juhannuksena testataan, mahtuuko meille kahdeksan vierasta!
Sauna on nyt valmis. Tänään viimeistelin lauteet kaiteilla. Retkilläni paikalliseen rautakauppaan olen törmännyt jonkinlaiseen seksismiin. Monille miehille on täysin ällistyttävää että nainen rakentaa. Ostaessani saunaan paneeleja, myyjä kysyi mitä aion niistä puuhastella. Kysyyköhän miehiltä puuhasteluaikeita! Eilen sahatessani puuta valmiiksi oikeaan mittaan lautatarhan pihalla kaksi miesasiakasta jäi katsomaan sahaamistani ja kommentoi: "Kävipä se näppärästi!" Ihailevatkohan miehen sahaamista samalla tavalla? Rautakaupassa välillä miesmyyjät seisovat rivissä katsomassa kassa-asioimistani, mitä lie miettivät.
Ensimmäinen veden lasku uuteen viemärikaivoon oli huikea tunne. Seinä on korjattu rakenteita myöten, lattia on valettu (Jaska-veljelle suuret kiitokset neuvoista!). Kaato viettää juuri kohti kaivoa, eikä pesuvettä tarvitse auttaa perille. Vesieristeet tein radon-kermillä, saunan paneloin riskaapeleimmista kohdista kuusipaneelilla. Tällä varmaan mennään seuraavat kymmenen vuotta. Muurari tulee vielä tekemään kuorrutteen hormiin, sitten on kaikki kunnossa. Sauna on ollut suuritöisin urakka, työtunteja on kertynyt kymmeniä. Ehkäpä juuri siksi mielihyvä onkin erityisen suuri.
Seuraavaksi alkaa tämän kunnostaminen..
