tuunausta ja neuleita

 Neulomisen saralla on syntynyt ja syntyy.. Musta mohairneule sai kimmokkeensa sovitettuani vastaavaa vaatekaupassa, hintaa vain oli 90€. Tuntui hurjalta määrältä, joten vaihdoin vaatekaupan lankakauppaan. Hintaa tuli n. 25€ ja tekemisen ilo kaupan päälle. Tämä sitäpaitsi istuu paremmin.

Ostin myös maiharit, joita olen katsellut jo muutaman kerran. Olen suunnitellut myös punaisten kenkien hankkimista, näissä pääsin jo lähelle. Tosin vasta tuunaamisen jälkeen. Ostettuani maiharit, mietin millä saisin niiden possun pinkin vähän punastettua lisää. Päättelyketjuni kulki seuraavasti: nahka on proteiinia, elintarvikevärit tarttuvat proteiinikuituun. Ostin elintarvikeväriä. Kotona sekoitin sen kenkien hoitogeeliin ja levitin useassa erässä vaahtomuovin palasella kenkiin. Väri tummeni useamman asteen ja kengistä tuli selkeästi punaiset. Pintaan sipaisin vielä kenkävahan, en usko että väri ainakaan mihinkään irtoaa. Aika näyttää miten tuunaamiseni reagoi. Alkuvaikutelma on ainakin erinomainen.

Olen jaksanut edelleen pitää yllä kolmen lenkin viikkotahtia. Viime sunnuntaina ylitin ensimmäisen kerran vuosiin kymmenen kilometriä. Ylitin kyllä myös energiavarastoni.. huonolla iltapalalla ja ilman aamupalaa lenkki imi kaikki mehut. Mutta ei onneksi intoa, lenkit ovat jatkuneet senkin jälkeeen. 



syksy kurkistelee

 Syksy on ollut todella hengästyttävä. Työpäivät tuntuvat venyvän liiallisuuksiin, nyt näyttää ensimmäisen kerran vähän väljemmältä. Pääni on pysynyt kasassa juoksemisen avulla, olen aloittanut sen pitkän tauon jälkeen uudestaan. Iltalenkin sijaan olen herännytkin aamulla aiemmin ja käynyt lenkillä ennen työpäivää. Hyöty on ollut moninkertainen kun kroppa on herännyt heti aamulla. Vireystila on erittäin hyvä vielä iltapäivälläkin. Kolme kertaa viikossa on hyvä rytmi.

Tiukkojen viikkojen jälkeen lauantai on aina pieni kuolema. Olen aivan väsyksissä, eikä mistään tule mitään. Sunnuntaina koen uudestisyntymän kun aloitan päivän aamulenkillä kahdeksalta. Sen jälkeen on pitkä päivä aikaa tehdä mitä tahansa. Ero lauantaihin on huikea. Juokseminen tuntuu tosi hyvältä, olen löytänyt oman rytmini ja sykkeeni. Ja kaurapuuro maistuu lenkin jälkeen sitäkin paremmalta.

Olen saanut vapaa-aikana yllättäen kuitenkin jotain aikaankin. Neulottua on tullut todella paljon. Kerään töissä stipendirahastoa käsitöilläni. Pipoja on mennyt kaupaksi toistakymmentä. Nyt olen neulonut Noroista ja jämälangoista kaulahuiveja, toivottavasti nekin menevät. Kesän satoa olen tallentanut mehuna ja säilykkeinä, pienimuotoisesti tosin. Sienet vielä odottavat minua metsässä (toivottavasti), niiden pariin kyllä varmasti riennän viimeistään syyslomalla.

Olen jaksanut opiskellakin ja vähän lukea. Lyhyt historia vähän kaikesta on hieno kuvaus tieteen ja tutkimuksen kehittymisestä. On käsittämätöntä, että ihmiskunta on kehittynyt tällaiseksi. Se ei ole lainkaan itsestäänselvää, se ilmenee kirjasta. Harppausten takana on monia erikoisia yksilöitä, nykyisin heidät varmaankin diagnosoitaisiin johonkin porukkaan kuuluviksi. Onneksi niin ei aiemmin ole ollut, vaan heillä on ollut mahdollisuus toteuttaa omituisuuttaan täydellä mitalla. Herää vain huoli, onko nykyisin riittävästi tilaa erikoisuuksille ja introverteille persoonille? Sosiaalinen kulttuuri on melko julma erilaisuutta kohtaan..

Omassa työssäni haluaisin luoda mahdollisuuksia näkymättömille tulla näkyviksi. Koulu on yksi yhteiskunnan tärkeimmistä paikoista vaikuttaa erilaisuuden hyväksyntään. Ja koulujen esimiehet ovat tärkeässä roolissa koulujen ilmapiirin luojina. Toivottavasti omat rahkeeni riittävät.

suuri pyörähdys

 

 

kodista tuli sopivan kokoinen kun kaksi vanhinta lastani muutti kesän aikana omiin koteihinsa. toisen makuuhuoneesta tuli aikuisten makkari ja olohuoneesta ihan vaan olkkari. yläkerran huoneet saavat vakituiset joka toisen viikon asukkaat, ne muutettiin käyttäjilleen sopiviksi. makkari muuttui huokealla, ainoa hankinta oli luhdan punos-pussilakana, joka muuntui kahdeksi verhoksi. seinällä olevat laatikot ovat pyörineet jo parikymmentä vuotta milloin missäkin tarkoituksessa. nyt ne saivat jälleen uuden pestin, tapetoituina pikku hyllyinä. huoneen väritys määräytyi pitkälti niiden perusteella.makkariin olen tosi tyytyväinen.

 olkkarin sisustus muutti vähän muotoaan. shellin vanha tupakkapenkki pääsi vihdoin sisätiloihin. kuvassa muuten näkyy se kertaalleen lähes kuollut pelargonia. en antanut periksi.. nyt se on tulvillaan nuppuja ja kukkii pian upeasti! uutena hankintana sijoitimme mokon ihanaan kaappiin.

tytön huoneesta tuli pojan huone vähillä muutoksilla. tapettikaistale ja verhot vaihtuivat musta-valkoisiin. kaikki löytyi täälläkin omasta takaa.

yläkerran vessaankaan en voinut olla koskematta. en oikein välitä kauttaaltaan veden vihreästä kaakeloinnista. onnistuneen keittiön kontaktimuovi-tuunauksen jälkeen keksin tehdä saman vessaan, ainoastaan valkoisella. takaseinän raita on sitä perua. oven maalasin myös sisäpuolelta valkoiseksi. sanonpa vaan ettei ollut turha juttu. nyt vessa on raikas ja pienellä päivitetty. vasemmalla näkyvä ensiapulaatikko on ikeasta, maalasin siihen akryylimaalilla ristit. annoin pois muuttaneelle nuorisolle lahjaksi samanlaiset, mutta pienemmät. niiden sisään pakkasin tarpeellisimmat sairastarpeet: särkylääkettä, kuumemittarin, laastarit, sidettä, puhdistusainetta, flunssalääkettä, kortisonivoidetta ja bepanthenia. ei voi kukaan sanoa, että olisin lähettänyt ilman varusteita maailmalle.. tuntui ilahduttavan saajia. lisäksi annoin oman kämpän käsikirjat (ja tietenkin kaiken, mitä kotoa mukaan halusivat).

 

töihin palattuani sain kouluemännältämme aivan mielettömän hienon lahjan. tiesin hänen maalaavan minulle kupit ja lautaset mökille, mutta että näin hienot ja osuvat ja täydelliset! olin vain kuvaillut taloni värimaailmaa, yhtäkään kuvaa en ollut näyttänyt. ja mikä napakymppi!

 

 värjäystalkoissa aikaansaadut langat eivät päädykään dominoneuleeksi. olen tosi viehättynyt virkkauksen herkkyyteen ja monimuotoisuuteen. luulen kasaavani itselleni töihin pontzon, talven tullen huoneessani on kylmä. työstä puheen ollen, taas ollaan täydessä vauhdissa. olen aloittanut aamulenkkeilyn, sitä tuntuu olevan tosi paljon iloa. energiat on töissä ihan uudella tasolla ja koko päivän jaksaa hyvin. kunhan vaan jaksan pitää tahdonvoimani kasassa ja säännöllisesti lähteä lenkille..

kaikki alkoi ovesta

 loma onkin kulunut kotona, vaikka väitin etukäteen olevani heinäkuun mökillä. en ole edes käynyt. no, kotona voikin sitten tehdä kaikenlaista. katsella ympärilleen ja kiinnittää erityistä huomiota tilaan jolle ei vielä ole tehty mitään. miettiä, miten yläkerran aulan saisi harmonisemmaksi ja ovet saman värisiksi. ja sitten keksiä niiden maalaaminen..

 sitten kun ne oli maalattu (helmi-kalustemaalilla 3-5 kertaa riippuen ovesta), tuli mieleen, että seinillekin voisi tehdä jotain. maaliosastolta löytyi hienoja värejä; ovien brien lisäksi riisi ja zen. kaikki tikkurilan lastuista.

 kaikki seinät oli tapetoitu, no, päin seiniä. kulmissa ei ollut kulmia eikä jalka- ja ovilistoissa listaa näkyvissä. jostain syystä ajattelin maalaavani päätyseinän tapetin päälle ja niin tietysti teinkin. ja maalin kuivuttua totesin, ettei se todellakaan kelpaa. kaikki tapetit siis pois. koko aulatilasta. onneksi sain apuja, silti rapsuttelimme kolmatta päivää.

 mutta kyllä kannatti! nyt aula on siisti ja rauhallinen. värit ovat todella upeat ja kuten toivoin, harmoniset. vain ikkunan pääty maalattiin zenillä, muut ovat riisiä. molemmat aavistuksen mutasävyjä.

 vapriikista ostamani pieni terrakottasoturi pääsi nyt oikeaan paikkaan.

kasvivärjätyistä langoista on alkanut syntyä dominoa, villatakkia luulisin.

vielä värjäysasiaa..

tämä neuletakki keikkui mukanani värjäystalkoissa, siinä on runsaasti viime vuoden saalista tallennettuna. kaikki keltaisen sävyt ja yksi kylmä punainen..



näistä uusista langoista olen hahmotellut myös tilkkuneuletta, saattaa tulla domino-neuletta, aihioita on työn alla.



näissä sukissa on myös viime kesän saalista. huomaan itse pitäväni mustasta yhdistävänä värinä. vaalea on kyllä iloinen ja pirteä, mutta musta tuo hyvää dramatiikkaa.

kotona eletään kahden vanhimman lapsen poismuuton tunnelmissa. raivasin omaa makuuhuonetta odotellessa olkkariin jo vähän avaruutta valmiiksi.. kahtiajakoinen olo: yksi elämänvaihe päättyy ja toinen alkaa. olen lapsistani todella ylpeä ja näen heidän kasvaneen kunnollisiksi ja vastuullisiksi yhteiskunnan jäseniksi, minusta huolimatta. :)

väriliemiä keltakankaalla

toistamiseen toteutettu kasvivärjäys pidettiin jälleen kouvolan keltakankaalla hurtissa naisporukassa. lähes kaikki viime vuoden osallistujat olivat nytkin mukana ja uusiakin oli saatu. apurahaakin oli jälleen myönnetty ja paikallinen media osoitti kiinnostuksensa ("harhautusyrityksistä" huolimatta). sää oli tänä vuonna mitä parhain; perjantai meni paisteessa, lauantaina vähän kuurotteli mikä ei haitannut vähääkään. taas tuli se tunne, että on etuoikeutettujen joukossa kun pääsee puuhaamaan tällaista.

 perjantaina padoissa porisivat koiranputki, leppä ja pietaryrtti. illansuussa naruilla lekotteli kauniita vihreän sävyjä. kaipasin omien lankojeni seuraksi kylmiä apilansävyjä ja vimmoissani ajelin vielä hakemaan kouvolan cittarista nitor-käsivärejä. niitä lotrailin vielä saunaa lämmittäessäni.. lauantaina laitettiin lisäksi vielä lupiini, fernambuco, punasipuli, porkkanan naatti ja kaikki edellispäivän jälkivärit.

 teolliset värit ovat kyllä kohtuuttoman helppoja ja nopeita käyttää. niiden kanssa touhutessa unohtuu helposti, miten kovan työn takana värin saaminen lankaan tai kankaaseen ilman kemianteollisuutta on. patojen äärellä sitä yhdessä mietimmekin. tarve koristautumiseen täytyy olla geeneihimme koodattu, värjäystaito on varmasti tuhansia vuosia vanha, varmaankin yhtä vanha kuin on langan valmistamisen taitokin. värjätessä myös hahmottuu kirjonnan merkitys edullisena koristelutapana: harmaankin kankaan saa upeaksi vähillä värikkäillä langoilla.

jotakin menneen maailman hengestä on taatusti jäljellä meidänkin touhussamme. huumori, teeskentelemätön juurevuus, vilpittömyys ja yhdessä tekeminen ovat ikiaikaisia juttuja, joita toivoisi jokaisen kokevan. kaikki roolit karisee, epäoleelliset asiat unohtuu ja jäljellä on olennaisin: jakamisen ilo. tämäkin tapahtuma lähti yhden ideasta ja toiveesta päästä kokeilemaan kasvivärjäystä. siinäkin tarvittiin jakamista, että ajatukset muuttuivat sanoiksi ja sanat ideoiksi ja suunnitelmiksi.. hyvä tepa!

näitä pikkurullia värjäsin lämmittelyksi ystävälleni sannalle koruja varten. lankana tiukkakierteinen, valkoinen puuvillalanka. väreinä nitorin käsiväreistä sininen, punainen ja keltainen. väriopin perusteilla saa jo paljon variaatiota aikaan. lisäksi tarvitaan värjääntymätön astia, suolaa ja soodaa.

kiitos ja kummarrus taas kaikille mahtavasta seurasta ja ylläpidosta eevalle ja matille. sekä seijalle erityiskiitos hienosti hoidetusta viikonlopusta!!

toivottavasti taas ensi kesänä tapaamme samoissa puuhissa!

kesää parhaimmillaan

vietimme juhannusta nuorimmaiseni kanssa kahden mökillä. muu perhe oli levittäytynyt moneen osaan suomea. mies oli poikiensa kanssa paraisilla, vanhin lapsista misijoella rovaniemen takana töissä, keskimmäinen vantaalla töissä ja me anjalassa. leppoisaa oli ainakin meillä kahdella. söimme hyvin, nukuimme kuin tukit ja saunoimme. kumpikin puuhaili myös omiaan; nuorimmainen minecraftia ja minä lukujärjestyksiä ja kesken ollutta kirjontaa. tyynyn kirjonta tuli valmiiksi (kuvassa) ja lukkaritkin näyttää hyvältä (ensimmäiset ikinä). lukujärjestysten tekeminen vähän jännitti, en ollut ihan varma riittääkö pääni siihen. nyt näyttää siltä että riitti, syksyllä se sitten kunnolla testataan käytännössä. olen varautunut kyllä palautteeseen..

loma häämöttää nyt ihan nurkalla, enää muutama päivä!

käsitöitä on tulossa ja valmistumassa, niistä tulee päivityksiä tuonnempana. heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna odottaa viime vuoden tapaan taas kasvivärjäysliemet! keltakankaan rouvat ovat taas järjestäytyneet ja kutsuivat minutkin mukaan!