kaikki alkoi ovesta

 loma onkin kulunut kotona, vaikka väitin etukäteen olevani heinäkuun mökillä. en ole edes käynyt. no, kotona voikin sitten tehdä kaikenlaista. katsella ympärilleen ja kiinnittää erityistä huomiota tilaan jolle ei vielä ole tehty mitään. miettiä, miten yläkerran aulan saisi harmonisemmaksi ja ovet saman värisiksi. ja sitten keksiä niiden maalaaminen..

 sitten kun ne oli maalattu (helmi-kalustemaalilla 3-5 kertaa riippuen ovesta), tuli mieleen, että seinillekin voisi tehdä jotain. maaliosastolta löytyi hienoja värejä; ovien brien lisäksi riisi ja zen. kaikki tikkurilan lastuista.

 kaikki seinät oli tapetoitu, no, päin seiniä. kulmissa ei ollut kulmia eikä jalka- ja ovilistoissa listaa näkyvissä. jostain syystä ajattelin maalaavani päätyseinän tapetin päälle ja niin tietysti teinkin. ja maalin kuivuttua totesin, ettei se todellakaan kelpaa. kaikki tapetit siis pois. koko aulatilasta. onneksi sain apuja, silti rapsuttelimme kolmatta päivää.

 mutta kyllä kannatti! nyt aula on siisti ja rauhallinen. värit ovat todella upeat ja kuten toivoin, harmoniset. vain ikkunan pääty maalattiin zenillä, muut ovat riisiä. molemmat aavistuksen mutasävyjä.

 vapriikista ostamani pieni terrakottasoturi pääsi nyt oikeaan paikkaan.

kasvivärjätyistä langoista on alkanut syntyä dominoa, villatakkia luulisin.

vielä värjäysasiaa..

tämä neuletakki keikkui mukanani värjäystalkoissa, siinä on runsaasti viime vuoden saalista tallennettuna. kaikki keltaisen sävyt ja yksi kylmä punainen..



näistä uusista langoista olen hahmotellut myös tilkkuneuletta, saattaa tulla domino-neuletta, aihioita on työn alla.



näissä sukissa on myös viime kesän saalista. huomaan itse pitäväni mustasta yhdistävänä värinä. vaalea on kyllä iloinen ja pirteä, mutta musta tuo hyvää dramatiikkaa.

kotona eletään kahden vanhimman lapsen poismuuton tunnelmissa. raivasin omaa makuuhuonetta odotellessa olkkariin jo vähän avaruutta valmiiksi.. kahtiajakoinen olo: yksi elämänvaihe päättyy ja toinen alkaa. olen lapsistani todella ylpeä ja näen heidän kasvaneen kunnollisiksi ja vastuullisiksi yhteiskunnan jäseniksi, minusta huolimatta. :)

väriliemiä keltakankaalla

toistamiseen toteutettu kasvivärjäys pidettiin jälleen kouvolan keltakankaalla hurtissa naisporukassa. lähes kaikki viime vuoden osallistujat olivat nytkin mukana ja uusiakin oli saatu. apurahaakin oli jälleen myönnetty ja paikallinen media osoitti kiinnostuksensa ("harhautusyrityksistä" huolimatta). sää oli tänä vuonna mitä parhain; perjantai meni paisteessa, lauantaina vähän kuurotteli mikä ei haitannut vähääkään. taas tuli se tunne, että on etuoikeutettujen joukossa kun pääsee puuhaamaan tällaista.

 perjantaina padoissa porisivat koiranputki, leppä ja pietaryrtti. illansuussa naruilla lekotteli kauniita vihreän sävyjä. kaipasin omien lankojeni seuraksi kylmiä apilansävyjä ja vimmoissani ajelin vielä hakemaan kouvolan cittarista nitor-käsivärejä. niitä lotrailin vielä saunaa lämmittäessäni.. lauantaina laitettiin lisäksi vielä lupiini, fernambuco, punasipuli, porkkanan naatti ja kaikki edellispäivän jälkivärit.

 teolliset värit ovat kyllä kohtuuttoman helppoja ja nopeita käyttää. niiden kanssa touhutessa unohtuu helposti, miten kovan työn takana värin saaminen lankaan tai kankaaseen ilman kemianteollisuutta on. patojen äärellä sitä yhdessä mietimmekin. tarve koristautumiseen täytyy olla geeneihimme koodattu, värjäystaito on varmasti tuhansia vuosia vanha, varmaankin yhtä vanha kuin on langan valmistamisen taitokin. värjätessä myös hahmottuu kirjonnan merkitys edullisena koristelutapana: harmaankin kankaan saa upeaksi vähillä värikkäillä langoilla.

jotakin menneen maailman hengestä on taatusti jäljellä meidänkin touhussamme. huumori, teeskentelemätön juurevuus, vilpittömyys ja yhdessä tekeminen ovat ikiaikaisia juttuja, joita toivoisi jokaisen kokevan. kaikki roolit karisee, epäoleelliset asiat unohtuu ja jäljellä on olennaisin: jakamisen ilo. tämäkin tapahtuma lähti yhden ideasta ja toiveesta päästä kokeilemaan kasvivärjäystä. siinäkin tarvittiin jakamista, että ajatukset muuttuivat sanoiksi ja sanat ideoiksi ja suunnitelmiksi.. hyvä tepa!

näitä pikkurullia värjäsin lämmittelyksi ystävälleni sannalle koruja varten. lankana tiukkakierteinen, valkoinen puuvillalanka. väreinä nitorin käsiväreistä sininen, punainen ja keltainen. väriopin perusteilla saa jo paljon variaatiota aikaan. lisäksi tarvitaan värjääntymätön astia, suolaa ja soodaa.

kiitos ja kummarrus taas kaikille mahtavasta seurasta ja ylläpidosta eevalle ja matille. sekä seijalle erityiskiitos hienosti hoidetusta viikonlopusta!!

toivottavasti taas ensi kesänä tapaamme samoissa puuhissa!

kesää parhaimmillaan

vietimme juhannusta nuorimmaiseni kanssa kahden mökillä. muu perhe oli levittäytynyt moneen osaan suomea. mies oli poikiensa kanssa paraisilla, vanhin lapsista misijoella rovaniemen takana töissä, keskimmäinen vantaalla töissä ja me anjalassa. leppoisaa oli ainakin meillä kahdella. söimme hyvin, nukuimme kuin tukit ja saunoimme. kumpikin puuhaili myös omiaan; nuorimmainen minecraftia ja minä lukujärjestyksiä ja kesken ollutta kirjontaa. tyynyn kirjonta tuli valmiiksi (kuvassa) ja lukkaritkin näyttää hyvältä (ensimmäiset ikinä). lukujärjestysten tekeminen vähän jännitti, en ollut ihan varma riittääkö pääni siihen. nyt näyttää siltä että riitti, syksyllä se sitten kunnolla testataan käytännössä. olen varautunut kyllä palautteeseen..

loma häämöttää nyt ihan nurkalla, enää muutama päivä!

käsitöitä on tulossa ja valmistumassa, niistä tulee päivityksiä tuonnempana. heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna odottaa viime vuoden tapaan taas kasvivärjäysliemet! keltakankaan rouvat ovat taas järjestäytyneet ja kutsuivat minutkin mukaan!

(linnun)poikia

ostin keväällä todella kauniit pelargoniat parvekkeen seinän laatikkoon. ostin jopa oman kastelukannun partsille, että kasteleminen ja hoivaaminen on mutkatonta. vaan kuinka kävikään.. noin kaksi viikkoa kukkien hankinnan jälkeen menin jälleen niitä kastelemaan. laatikostapa pyrähti lentoon pieni lintu, se lensi sisälle avoimesta parvekkeen ovesta. ensin se törmäsi vastakkaisen seinän ikkunaan ja tyhjensi suolensa. sitten se pyrähti alakertaan ja jälleen toimitti samat asiat olohuoneen ikkunaa vasten.viimein se lennähti takaovesta rantametsään. palasin takaisin parvekkeelle ja kurkistin laatikkoon: siellä olikin tämän linnun pesä ja pesässä  viisi munaa. tarkistin lintukirjasta havaintoni, kyseessä on punarinta. ymmärsin samantien, että pelargonioiden vaaliminen olisi unohdettava suuremman tehtävän tieltä. nyt meidän oli varjeltava punarinnan pesimärauhaa. hetken olin huolissani, olinko onnistunut säikyttämään emon tiehensä, mutta huoleni oli turha. emo oli pian palannut hautomaan munia.

 nyt pesässä on viisi vähän eri ikäistä poikasta limittäin ja lomittain.

 emolla on melkoinen tehtävä niiden ruokkimisessa. toivottavasti tuomenkehrääjäkoi on niiden herkkua, tänä vuonna toukkia on runsain mitoin. varovaisiin kuvaushiippailuihini pikkuiset suhtautuvat syvällä vakavuudella: ne jähmettyvät hyvin nopeasti liikkumattomiksi kun kameransuljin räpsähtää. eläinlapset osaavat varoa vaaraa aivan itsestään, ihan yhtä helppoa ei ole ihmislasten kanssa..

nuorimmaiseni täytti juuri 14, keskimmäinen valmistui ammattiin ja vanhin muutti kesäksi omaan kotiin. kotimme alkaa hiljalleen muistuttaa mummolaa ilman jälkeläisiä. pyysin lapsiani viivytyksettä tiedottamaan, mikäli he havainnoivat koipallomaisen mummolatuoksun sisään tullessaan. rauha ja seesteisyys kyllä kelpaavat, mutta mummolatuoksuun ei kai nelikymppisen vielä tarvitse asennoitua. tässä vaiheessa

vanhemmuutta voin vain toivoa, että olen osannut antaa lapsilleni pesästä lähtöön tarvittavat taidot ja kyvyn välttää pahimmat vaarat. aivan kuten linnunpojatkin.

retkien viikko

koulut ovat loppuneet, mutta rehtoreiden työt jatkuu seuraavan lukuvuoden suunnittelun merkeissä. myös tällaisten apulaisrehtoreiden. lomatunnelma on silti käsillä, koulun arki muuttuu kovin toiseksi kun oppilaat ja henkilöstö ovat lähteneet kesän viettoon. työpäivät ovat rauhallisempia, ajattelulle onkin yht´äkkiä tilaa ja kotiin pääsee ajoissa.. varsinainen loma on heinäkuussa. olin varautunut 20:een lomapäivään, mutta asiaa kysyessäni kuulinkin niitä olevan 30! saan viettää huoletta koko heinäkuun ja muihinkin lomiin jää päiviä käytettäväksi pitkin vuotta. näin sitä yllättyy positiivisesti kun on varautunut vähempään..

 reksien tyhy-retki suuntautui helsingin edustalle purjelaiva gerdalla. sää oli mitä parhain ja tunnelma rentoutunut. 49-metrisen laivan purjeiden nosto on todella vaikuttavaa seurattavaa. pääsin testaamaan uuden lumiani kameraominaisuuksia siinäkin toivossa, että voisin hoitaa bloggaamisen kokonaan puhelimella. vielä en ole onnistunut siinä yrityksistä huolimatta. jos jollakin on hyvät ohjeet lumian ja bloggerin yhdistämiseen niin kiitos, otan vastaan :)

 viikon toinen retki suuntautui 5-vuotishääpäivän kunniaksi porvooseen. valitsimme ruokapaikaksi sicapellen, joka osoittautui erinomaiseksi! ruoka-ainekset olivat huippuluokkaa ja mikä parasta kotimaista ja paikoitellen lähituotantoa. henkilökunnan osaaminen ja tietämys oli ilahduttavaa ja ruoka erinomaista. suosittelen erityisesti  aikuisporukassa kokeiltavaksi, meidän hääpäiväaterialle oli ainakin täydellinen paikka. skoolasimme juhlan kunniaksi mustaherukanlehtikuohulla joka oli meidän makuumme erinomainen alkoholiton vaihtoehto. minusta on todella hienoa, että tässä maassa on enenevässä määrin ravintoloita, joissa suomalainen ruoka on pääosassa. meillä on hieno ja selkeä ruokakulttuuri, josta saisimme olla enemmänkin ylpeitä.

robotti, takki ja mekko

olen bongannut näitä hurmaavia hahmoja muutaman sisustuslehden sivuilta. halusin löytää uudelle kummilapselleni jotakin uniikkia ja erilaista ristiäislahjaksi ja ilokseni sain robottitaiteilijan sähköpostitse kiinni. nuori muotoilija-keraamikko matias liimatainen tekee keraamisia robotteja, joiden muotit on valmistettu jätteistä. on mielenkiintoista seurata, mitä kummipojan ja taiteilija-matiaksen elämässä tapahtuu seuraavina vuosina.. veikkaanpa että matiaksesta kuulemme vielä sangen laajalti! juho-pojan kyvyistä ei vielä ole ennakkotietoa, mutta perimän perusteella saattaisi tulla esteetikko-insinööri.

 virkkaushommat tuli vähäksi aikaa päätökseen. takki onnistui yli odotusten! kerrankin vaate, johon olen täysin tyytyväinen kaikin puolin. tätä oli kiva tehdä, pala kerrallaan tuli valmiiksi ja joka välissä pääsi sovittamaan. erikoista, miten periaatteessa muodoton vaate onkin muodokas ja hyvin istuva.

tämä vaatikin jo hieman enemmän kaavoitusta ja suunnittelua.. marimekon ysmystä löytyi upea puuvillasatiini melooni-printillä. halusin yksinkertaista, vähän japaniaa ja silti juhlavaa. tämäkin vaikuttaa olevan napakymppi! hihansuut ja helma ovat viimeistelyä vailla. ehkäpä saan jonkun kuvaamaan tämän päälläni..juhlia riittää keväälle: tuoreen kummipoikani ristiäiset, kevätjuhlat omalla koululla ja tyttären valmistujaiset. tosi innostavaa pitkästä aikaa tehdä vaatteita nollasta aloittaen.