(linnun)poikia

ostin keväällä todella kauniit pelargoniat parvekkeen seinän laatikkoon. ostin jopa oman kastelukannun partsille, että kasteleminen ja hoivaaminen on mutkatonta. vaan kuinka kävikään.. noin kaksi viikkoa kukkien hankinnan jälkeen menin jälleen niitä kastelemaan. laatikostapa pyrähti lentoon pieni lintu, se lensi sisälle avoimesta parvekkeen ovesta. ensin se törmäsi vastakkaisen seinän ikkunaan ja tyhjensi suolensa. sitten se pyrähti alakertaan ja jälleen toimitti samat asiat olohuoneen ikkunaa vasten.viimein se lennähti takaovesta rantametsään. palasin takaisin parvekkeelle ja kurkistin laatikkoon: siellä olikin tämän linnun pesä ja pesässä  viisi munaa. tarkistin lintukirjasta havaintoni, kyseessä on punarinta. ymmärsin samantien, että pelargonioiden vaaliminen olisi unohdettava suuremman tehtävän tieltä. nyt meidän oli varjeltava punarinnan pesimärauhaa. hetken olin huolissani, olinko onnistunut säikyttämään emon tiehensä, mutta huoleni oli turha. emo oli pian palannut hautomaan munia.

 nyt pesässä on viisi vähän eri ikäistä poikasta limittäin ja lomittain.

 emolla on melkoinen tehtävä niiden ruokkimisessa. toivottavasti tuomenkehrääjäkoi on niiden herkkua, tänä vuonna toukkia on runsain mitoin. varovaisiin kuvaushiippailuihini pikkuiset suhtautuvat syvällä vakavuudella: ne jähmettyvät hyvin nopeasti liikkumattomiksi kun kameransuljin räpsähtää. eläinlapset osaavat varoa vaaraa aivan itsestään, ihan yhtä helppoa ei ole ihmislasten kanssa..

nuorimmaiseni täytti juuri 14, keskimmäinen valmistui ammattiin ja vanhin muutti kesäksi omaan kotiin. kotimme alkaa hiljalleen muistuttaa mummolaa ilman jälkeläisiä. pyysin lapsiani viivytyksettä tiedottamaan, mikäli he havainnoivat koipallomaisen mummolatuoksun sisään tullessaan. rauha ja seesteisyys kyllä kelpaavat, mutta mummolatuoksuun ei kai nelikymppisen vielä tarvitse asennoitua. tässä vaiheessa

vanhemmuutta voin vain toivoa, että olen osannut antaa lapsilleni pesästä lähtöön tarvittavat taidot ja kyvyn välttää pahimmat vaarat. aivan kuten linnunpojatkin.

retkien viikko

koulut ovat loppuneet, mutta rehtoreiden työt jatkuu seuraavan lukuvuoden suunnittelun merkeissä. myös tällaisten apulaisrehtoreiden. lomatunnelma on silti käsillä, koulun arki muuttuu kovin toiseksi kun oppilaat ja henkilöstö ovat lähteneet kesän viettoon. työpäivät ovat rauhallisempia, ajattelulle onkin yht´äkkiä tilaa ja kotiin pääsee ajoissa.. varsinainen loma on heinäkuussa. olin varautunut 20:een lomapäivään, mutta asiaa kysyessäni kuulinkin niitä olevan 30! saan viettää huoletta koko heinäkuun ja muihinkin lomiin jää päiviä käytettäväksi pitkin vuotta. näin sitä yllättyy positiivisesti kun on varautunut vähempään..

 reksien tyhy-retki suuntautui helsingin edustalle purjelaiva gerdalla. sää oli mitä parhain ja tunnelma rentoutunut. 49-metrisen laivan purjeiden nosto on todella vaikuttavaa seurattavaa. pääsin testaamaan uuden lumiani kameraominaisuuksia siinäkin toivossa, että voisin hoitaa bloggaamisen kokonaan puhelimella. vielä en ole onnistunut siinä yrityksistä huolimatta. jos jollakin on hyvät ohjeet lumian ja bloggerin yhdistämiseen niin kiitos, otan vastaan :)

 viikon toinen retki suuntautui 5-vuotishääpäivän kunniaksi porvooseen. valitsimme ruokapaikaksi sicapellen, joka osoittautui erinomaiseksi! ruoka-ainekset olivat huippuluokkaa ja mikä parasta kotimaista ja paikoitellen lähituotantoa. henkilökunnan osaaminen ja tietämys oli ilahduttavaa ja ruoka erinomaista. suosittelen erityisesti  aikuisporukassa kokeiltavaksi, meidän hääpäiväaterialle oli ainakin täydellinen paikka. skoolasimme juhlan kunniaksi mustaherukanlehtikuohulla joka oli meidän makuumme erinomainen alkoholiton vaihtoehto. minusta on todella hienoa, että tässä maassa on enenevässä määrin ravintoloita, joissa suomalainen ruoka on pääosassa. meillä on hieno ja selkeä ruokakulttuuri, josta saisimme olla enemmänkin ylpeitä.

robotti, takki ja mekko

olen bongannut näitä hurmaavia hahmoja muutaman sisustuslehden sivuilta. halusin löytää uudelle kummilapselleni jotakin uniikkia ja erilaista ristiäislahjaksi ja ilokseni sain robottitaiteilijan sähköpostitse kiinni. nuori muotoilija-keraamikko matias liimatainen tekee keraamisia robotteja, joiden muotit on valmistettu jätteistä. on mielenkiintoista seurata, mitä kummipojan ja taiteilija-matiaksen elämässä tapahtuu seuraavina vuosina.. veikkaanpa että matiaksesta kuulemme vielä sangen laajalti! juho-pojan kyvyistä ei vielä ole ennakkotietoa, mutta perimän perusteella saattaisi tulla esteetikko-insinööri.

 virkkaushommat tuli vähäksi aikaa päätökseen. takki onnistui yli odotusten! kerrankin vaate, johon olen täysin tyytyväinen kaikin puolin. tätä oli kiva tehdä, pala kerrallaan tuli valmiiksi ja joka välissä pääsi sovittamaan. erikoista, miten periaatteessa muodoton vaate onkin muodokas ja hyvin istuva.

tämä vaatikin jo hieman enemmän kaavoitusta ja suunnittelua.. marimekon ysmystä löytyi upea puuvillasatiini melooni-printillä. halusin yksinkertaista, vähän japaniaa ja silti juhlavaa. tämäkin vaikuttaa olevan napakymppi! hihansuut ja helma ovat viimeistelyä vailla. ehkäpä saan jonkun kuvaamaan tämän päälläni..juhlia riittää keväälle: tuoreen kummipoikani ristiäiset, kevätjuhlat omalla koululla ja tyttären valmistujaiset. tosi innostavaa pitkästä aikaa tehdä vaatteita nollasta aloittaen.

ensin oli ajatuksia..

 ..tästä. ihan kiva, mutta blääh. ikeassa olisi kiva verhokangas ja keltaista olisi kiva saada..

 sitten ilmestyi deko ja kuva mustasta seinästä, jota olen aiemminkin miettinyt. kuvan huone muistuttaa jotenkin kohdetta, joten..

 kauppaan heti kun aukeavat! ikea, kodin1, k-rauta. ja kotona valmisteltu seinä. yksi maalauskerta, synttäreille. kotiin, toinen maalauskerta. sillä aikaa verhot ompeluun. sitten hyllyt ja tavarat takaisin.

aika jepa! 

virkkauksesta innostunut

 ennen lehtijutun myötä saanutta suursuosiotaan tutustuin vinkattuna erittäin innostavaan blogiin. virkkaus ei ole ollut erityinen suosikkini, mutta nyt kyllä innostaa! pienillä väriläiskillä maustettu musta takki: väriä selkään, hihoihin ja taskuihin.. lankana ville ja noro silk garden.

kevättä pukkaa. mustaherukan oksa maljakossa tekee innolla lehtiä. omenapuun oksan silmut turpoaa päivä päivältä. jotenkin lohdullista kun ulkona vaan lumet säilyy.

pitkäperjantain valo

 pitkästä aikaa mökillä. oikeastaan neljä kuukautta vierähti. talvi on edelleen, mutta kevään valo on huumaava. tässä talossa valo pääsee leikkimään toden teolla; ikkunoita on jokaiseen ilmansuuntaan ja varjot vaihtelevat päivän mittaan. kotona tällaista ei koskaan koe. vaikka vettä ei vielä tule hanasta, ei siitä tule pulaa. juomavettä on kanistereissa ja pihalta saa pesuvettä riittämiin. syksyllä asennetut piipunhatut veivät kattohuolet pois, tänä keväänä ei sulamisvedet enää valu piipunvartta sisään.

fair isle-neuleeni on muutamasta purkamisesta huolimatta edennyt. oli hankalaa löytää mieluisaa värirytmitystä. isona tästä tulee niukka puhvihihainen neuletakki.

tämän kuvan otin viime käynnillä joulukuussa. silloin talven ote oli jotain ihan muuta..

mustaa ja värejä

saamattomuuden aika päättyi hetkeksi, viikonlopun aikana on tullut onneksi tehtyä yhtä ja toista ja ainakin päivitettyä blogi!

 jämälankaponcho valmistui jo jokin aika sitten, se on ilahduttanut jo monessa yhteydessä. musta osio luo harhan hartiahuivista, muutamat ovat jo tulleet lähempää katsomaan, mistä on kyse. vielä näitä langanloppuja piisaa.. värikäs yhdistettynä mustaan on ehdoton suosikki, vaatteissa ja sisustuksessa.

 värikkäät pallot tilasin stockmannin verkkokaupasta, näitä näkee eri versioina blogeissa ja sisustuslehdissä. hinta on sopuisa, mutta pallojen kiinnityksen joutuu viimeistelemään itse kuumaliimalla. tosi ilahduttavat yhtä kaikki. varsinkin kun hämärällä tulee rantametsän kautta kotiin ja joku on laittanut valot hehkumaan.. satavarma hyvä mieli!

 sielulinnun piirsin jo vuosia sitten t-paitaan. nyt nappasin kuvan irti ja lisäilin vähän kehykseksi värikkäitä kankaita ja applikoin kuvan kiinni paljon käyttämääni trikoopaitaan. tämä paita oli ennen musta-valko-raidallinen. värjäsin sen yhdessä kahtien mustien farkkujen kanssa, kaikista tuli kuin uusia.

 tämän tekniikan oivalsin kun ajat sitten, kun neuloin tilauksesta vauvan nuttua vohvelineuleella. tulipa mieleeni, miksei vohvelipujotuksia voisi tehdä neuleeseenkin? no voipa hyvinkin ja toimii. pikselikoko vaan on vähän isompi kuin perinteisessä kankaassa. kuvioinnista tulee tosi erikoisen näköistä, se ei muistuta mitään muuta tekniikkaa.

tämän urotyön sain viimein aikaiseksi. säilytän vaatteitani takkahuoneessa, jota ei koskaan käytetän nimensä mukaiseen toimintaan. vaatteeni ovat olleet korkeassa kaapissa, eikä rekkitilaa ole ollut. kaikki vaatteet on täytynyt silittää joka kerta ennen käyttöä ja takkahuone on näyttänyt hyvin epämääräiseltä. vihdoin sain aikaiseksi hankkia välineet asian korjaamiseksi. ikeasta ja omista varastoista löytyi sopivaa materiaalia: kattoon kiinnitettävä verhokisko, puuvillaiset verhot, rekkilokerikko, metallitanko rekiksi ja kiinnitysvälineet rekkiä varten. takka ja tavarat jäävät nyt siististi omille paikoilleen verhon taakse ja epämäärä vaihtui järjestykseen. tykkään. urotekoon meni kolmetuntia ja hintaa tuli n.50€. mitä oikein vetkuttelin?