kuppikukka kypärämyssyssä

pitihän toinenkin tehdä, kypärämyssyä varten.

pienet noro-nyssykät käyttöön. tykkään edelleen.

tätä voisi soveltaa vaikka mihin..

tykkään

muutaman illan neulomispohdinnat tuottivat tulosta, erilaisen virkatun kukan. varmasti joku muukin on tämän jo jossain keksinyt, en kuitenkaan ole tällaista missään nähnyt.

kukka on koottu seitsemästä pienestä virkatusta "kupista", jotka on liimattu huopapohjalle. jokaisen kukan pohjalla on pieni helmi kimmeltämässä, taustalla rintaneulapohja. punaisena mustaa vasten aika draama. sopisi hyvin mun kypärämyssyyn, jonka käyttöajalle ei tänä keväänä näytä tulevan loppua..

lauantai

kiitos kommenteista edelliseen postaukseen liittyen.

häntä on pystyssä, onneksi koulutukseen pääsy ei ole mulle ihan pakko. yksi koulutus jo on ja avoimen yliopiston kautta saa työkaluja arkeen. olen kai sellaista sorttia, että haluaisin tehdä asiat kunnolla ja olla riittävän hyvä. itsetuntokysymys se kai pohjimmiltaan on.

ja kieltämättä jokavuotinen työnhakurumba ottaa päähän.

olisi varmaan kiva joskus saada vakituinen työpaikka.

valivali. ihan turhaan. tällainen sitä on; pieni ja itsekäs.

tämä kummajainen oli eräänä aamuna naaman edessä töihin lähtiessä. ulko-oven katoksen reunan yli pudonnut edellisvuotinen köynnöksen lonkero, johon sulava vesi oli tehnyt puikkoja. kaunis kuin mikä aamuisessa kajossa.

vihdoin olen saanut pidettyä tämän kaktuksen kukkimiskunnossa ja ihan kohta pullahtaa ensimmäinen kukka auki. joka päivä käyn kurkkaamassa joko.. ja yritän pitää kastelun kunnossa.

alpakkaneule edistyy. tilasin jo lisää lankaa. pitsikuvio ei tule esiin ennen viimeistelykäsittelyä, nyt se on kolmiulotteinen kasa. hieno kyllä, mutta ei ihan tarkoituksenmukainen. koko ajan vähän mietityttää, onko tämä kuitenkaan mun väri..

miten se pääseekin aina yllättämään

soitin pääsykoetulokset, en päässyt. vatsassa kiertää ja päätä kuumottaa, melkein oksettaa. enkä edes odottanut pääseväni läpi. miten sitä voikin aina pettyä, vaikkei mitään juuri odotakaan.

kai sitä toivoisi olevansa parempi kuin on.

eipä sillä, tulos oli ansaittu. luin kokeeseen huonosti. nykyisissä opinnoissa oli juuri silloin pahin ruuhka, motivaatio oli alhaalla, enkä edes hankkinut molempia kirjoja. toivoin varmaan ihmettä, vaikken edes ole varma haluanko opiskelemaan kuukausiksi ilman palkkaa.

taidan jatkaa avoimessa edelleen..

vahingossa kaikki vihreää

titityystä tilaamani langat saapuivat. pehmeää alpakkaa, yksinkertaisena suunnittelemaani neuleeseen liian ohutta, neulon tuplana. ja silti vielä ohutta. mutta matka on tärkeämpi kuin määränpää, erityisesti neulomisessa. tulossa kimonomainen pitsineuletunika..

peikkis on työharjoittelussa päiväkodissa. mun pikkutyttöni!

halusi työkengät, piti näitä tylsinä. annoin luvan tuunata ja neitihän peitti kengät kankaalla ja kukilla. nyt ovat tosi hienot. peikkotytön kengät. äitinsä tytär. voi raukka.. =)

alkaa lämmetä

tätä näkymää parhaillaan katselen. talo on lämmennyt, yöllä vielä vähän paleli.

heräsin seitsemältä valoon ja nousin ylös.
tässä talossa kaikilla esineillä on tarina. madonnoista toinen on myllykoskelta kirpputorilta, toinen talon edelliseltä omistajalta. kehyksenä talon peruja oleva sihti.
unisiepparit tehtiin luokan kanssa vuosi sitten. en ollut koskaan tehnyt, enkä tiennyt ohjetta joten sovelsin itse. taisin soveltaa ihan oikein.

punaruudullinen mekko on löytö inkeroisista markkinoilta, taulu on ommeltu blogitutun lähettämästä itsepainetusta pelargoniatilkusta (kiitos vilttis edelleen).

iisalmessa todistetusti käynyt matka-aski on ostettu rekolan kirppikseltä vantaalta.

se lähtee mukaani kotiin.

vanha limukori on nuorimmaiseni isän peruja, kahden vanhemman isä taas on kyseisessä yrityksessä töissä..

pönttöuunilla olisi kerrottavanaan varmasti monta tarinaa talon asukkaista. se on ollut paikallaan jo 80 vuotta ja pitänyt asukkaat lämpiminä.

nytkin se hohkaa ainutlaastuista lämpöään.

kävin aamupäivällä laajentamassa reviiriäni joen yläjuoksulla kuusankoskella, siellä oli oikein hyvä käsityökauppa josta ostin herkullista silkkialpakkaa eri väreissä. kirjoneulesäärystimiä..
ennen lähtöäni kaivoin polun saunalle ja laitoin tulet kiukaaseen (hormin vedon parantamiseksi) ja vesipadan alle. palattuani jää oli sulanut ja kuumentunut. illalla lämmitän saunan ja nautin olostani edelleen.. olen ehkä maailman onnekkain nainen!

hiljaisuudessa

pääsin vihdoin mökille itsekseni, hyvissä ajoin ennen perjantain ruuhkia. vastassa oli tiukaksi aurattu lumipenkka tonttini rajalla, mutta naapurin pihalla lumitöitä tekemässä vieraan näköinen nuorimies, jonka jututin ja palkkasin tekemään parkkipaikkani työt myös. hän suostui mielellään, minulle jäi vielä parikymmentä metriä 60cm korkeaa hankea muutettavaksi poluksi.

lumilapio oli tietenkin kuistilla. rämmin hakemaan ja sain farkkuni läpimäriksi. kävin samalla sisällä ja mikä harmillinen yllätys, sulake oli mennyt ja peruslämpöni lähde tietenkin pois päältä. jäistä taloa lämmittämään ja savustamaan. oikeasti, ei haitannut yhtään. varsinkin kun tietää mitä aasiassa samaan aikaan on menossa..