Ehdotuksia neuleviikonlopuksi

Kiitos kiinnostuneille! Ihanaa, että on muitakin samoin ajattelevia!

Ehdotan neuleviikonlopuksi 19.-20.9, lähtö la-aamuna, paluu su ip. Ohjelmaehdotuksia otetaan vastaan.. ja alustavia ilmoittautumisia.

Mikäli tämä ajankohta vaikuttaa huonolta, ehdottakaa muita.

Jos tulee kysyttävää henkilökohtaisemmin, laita postia kasveska(at)kolumbus.fi

Laastihommia ja kauhea sotku

Keittiön sydänmuuri on ollut tällainen, ankea ja karsee. Nyt oli aika sen kunnostamisen, marssin taas rautakauppaan (pitäisköhän oikeesti ottaa tänne mainostilaa!!!) ja sain erinomaiset neuvot vanhemmalta myyjältä. Ensimmäisen kerran tuntui, että otettiin vakavasti ja oikein jutusteltiin. Käsimuurauslaastia, heittotekniikalla. Luvassa paljon sotkua, lupaili myyjä. Vanha laasti on kalkkilaastia ja hyvin haurasta ja huokoista. Liian tömäkkä laasti irrottaisi vanhan mukanaan, joten uuden täytyy olla samankaltaista.

Heittotekniikka tarkoittaa siis sitä, että muurauskauhaan otetaan laastia ja se heitetään muurattavaan kohtaan, tämä toistetaan, kunnes tavaraa on riittävästi. Pohja pitää kostuttaa ennen viskelyä. No kyllähän kädentaitoihminen sellaisen osaa! Jep. Lattian kautta meni aika paljon.. Idea on ihan selvillä, mutta tekniikka ei todellakaan. Välillä laasti lähti napakan ranneliikkeen saattelemana ja tarttui kiinni, toisinaan taas heittäessä jo tiesi, että putoavasta laastista täytyy yrittää ottaa koppi.

Laastin tasoitus tulisi tehdä laudalla, alhaalta ylös hiukan lautaa heilutellen, jotta laasti löytää kotia. Minä tasottelin kyllä kauhalla, lopputulos ihan siedettävä ensikertalaiselle. Muurin nurkan tekeminen oli kyllä hyvin erikoinen suoritus. Mutta nurkka tuli.

Tässä on laastihommat jo tehtynä. Tuloksena kolmenlaista pintaa: vanhaa laastipintaa, vanhaa, moneen kertaan maalattua pintaa ja uutta laastipintaa. Seuraava kysymys: miten ihmeessä tästä saa yhtenäisen??
Vastaus löytyi hetken kokeilujen perästä. Yhdellä sävyllä maalattuna pinnasta tuli ankea ja tylsä. Ainoa muutos lähtötilanteeseen siis tylsä. Kaivelin vanhoja maalinjämiä ja otin vanhan roosan esille ja testailin muurin syrjään roskisvalmiilla sudilla ronskeja vetoja. Sieltä löytyi vastaus: käsittelin koko muurin vanhalla roosalla efektipinnaksi. Paremmin ei olisi epätasaisuus hävinnyt ilman koko muurin uusimista. Hellan maalasin munakoison violetilla (sävy on melko sama kuin verhoissa). Ensialkuun lopputulos näytti aika hurjalta, mutta pienen sisustelun jälkeen se onkin hurmaava. Huoneen korkeus ja muiden pintojen vaaleus antavat juuri sen tilan, mitä tällainen väriläiskä tarvitsee.
Ja vinkki: maalikaupasta saa ilmaiseksi väripastapullojen loppuja. Sävytin mustalla värillä ostamani hellamaalin itse tummaksi liian vaaleasta sävystä. Myyjä oli kaukaa viisas kun antoi varuiksi pullon mukaan. Väripastaa voi käyttää mm. betonitöiden veden värjäämiseen, jolloin betonista tulee suoraan sävytettyä.

Tässä muurin pinta näkyy hyvin.

Tämä väriyhdistelmä on mielestäni lähellä maailman kauneinta.

Hivelee silmää.

Muuri kaipasi ehdottomasti yksityiskohtia. Kirppiksiltä olen löytänyt molemmat Neitsyet, niille laitoin kehykseksi talossa olleen hiekkasihdin. Ja katosta roikkumaan valkea häkki..

Koko tupa on nyt viimein valmis. Takanurkasta tuli erittäin viihtyisä. Kamarin oven maalasin kevyesti kertaalleen (suurempi kunnostus saa vielä odottaa), ruuvasin siihen enkelinsiipinaulakon ja laitoin kirppislöytöponchon roikkumaan ansaitsemansa huomion kohteeksi. Aamulla oli ihanaa herätä tästä näkymästä ja tajuta että tämä on todella totta!

Neuleviikonloppu?

Kiinnostaako neuleviikonloppu luonani Anjalan mökillä syys-lokakuussa? Kahdeksan mahtuu mukaan helposti, hyvällä tahdolla muutama enemmänkin. Ohjelmassa voisi olla neulomisen lisäksi kirppisturnee, syömistä, saunomista ja akkojen höpinöitä. Jos olet kiinnostunut, laita kommenttiboxiin tietoa..

Riittävän kiinnostuksen myötä reissu järjestyy varmasti!

Olishan se ihanaa..

Kuumia päiviä kalliolla

Oltiin Surffiksen kanssa kahdestaan vihdoin! Tuntui, etten ole koko poikaa nähnytkään kesälomalla, sen verran on ollut tapahtumia. Puuhasteltiin yhdessä, oltiin mitääntekemättömiä, syötiin kun huvitti (puoliväkisin silloinkin), nukuttiin pitkään, saunottiin ja kerättiin piirakkaan mustikat. Ja Legoja rakenneltiin tietenkin (minä vain katselin ja kuuntelin selostusta).

Minä kehittelin vanhoille roinille uutta käyttöä.

Kuistin eteen istutin pelakuut vuotavaan vesiastiaan.

Puulaatikko oli ennen huusin portaana, valurautapataan istutin lisää pelakuita..

Pihapöytä syntyi sivustavedettävän sohvan kannesta ja romulaudasta nikkaroimistani pukkijaloista, valkoisella maalilla peittyy kaikki ruma..
Rottinkikeinu löytyi markkinoilta, se löysi paikkansa vaahteran oksalta..
Käyttökelvottomat tikkaat maalasin valkoiseksi ja kiinnitin kesähuoneen kuistin oviaukkoon. Pelakuille rakensin pienen hyllyn..

Lilan langan ostin Eilan langasta ja neuloin naapurin Tytsälle pitkät villikset. Tytti on saanut olomme tuntumaan tervetulleelta ja hän miehensä kanssa on auttanut kaikessa mahdollisessa. Villasukat ovat vähintä mitä voi laittaa kiitokseksi. Antsa sai jo omansa, herneenvihreät. Oikeastaan jokainen naapuri saisi saada villikset..

Alkavalla viikolla saan omia vieraita. Mennään oikein tyttöjen kanssa! Mahtavaa!!

Heinäkuussa löydettyä ja muita juttuja

Näiden Neuvostoliittolaisten puuponien hankkimista harkitsin kaksi viikkoa (hinta yht. 5€). Onneksi kukaan ei ollut niitä vienyt sillä aikaa kun minä mietin! Mulla on taipumus hankkia käytännöllisiä asioita, pelkän koristeen hankkiminen tuntui olevan haasteellista. Nyt kun nuo ponit tuossa nököttää, niin olenhan minä niistä kovin iloinen. Ai niin, Kouvolan alueliitosta kutsutaan Kouvostoliitoksi.
Kotkan kierrätyskeskuksesta löysin ihania isoäidin neliöitä. Vitosella ostin 50 kpl. Perillä mökillä vasta tajusin, mitä olin mennyt tekemään: kaikki langat oli päättelemättä joka ikisestä palasta. Väliäkö tuolla, ajattelin ja päätin ottaa haasteen vastaan ja tehdä siitä kärsivällisyysharjoituksen. Työstin paloja neljän ryhmissä. Päättely, palojen yhteenompelu ja seuraavat neljä.. Tällä menetelmällä ja kuin huomaamatta viidessä päivässä syntyi..

Valmis tilkkupeitto!
Kaksi palaa jäi yli, niistä tein patalapun.

Nämä lautaset meinasivat taas jäädä harkintaan. Nukuin sentään yön yli ja aamulla kiireesti ajoin Myllykoskelle hakemaan talteen. Lautasissa on nimittäin juuri niitä värejä, joita tuvassakin. Violettia, vihreää, valkoista ja mustaa.

Mustikoita saatiin lähimetsästä kahden piirakallisen verran.

Muropohja, kermaviiliä, muna, vähän sokeria ja NAM!

Tästä tulikin Iisakinkirkko, vaikka meinas ensin valmistua ihan tosta vaan. Unohdin monta kertaa, oli muuta tekemistä, eikä sitten huvittanut kun olisin muistanut ja ehtinyt. Kristiinan kummityttö sai sitten kuitenkin paketin ja onneksi myös sopivan neuleen!

Ai niin! Inkeroisissa on lankakauppa! Eilan lanka, Päätie 21. Jahuu!

Kerroin miehelle uutisen, johon hän aika osuvasti totesi: jaa, siinä se sitten olikin.

Niin on, elämänpiiri ehjänä.

Myös kesällä.

Paaranmäen avovankila ja sen asukkaat

Kesähuoneen kuisti saatiin tyttöjen kanssa siivottua ja maalattua. Siitä tuli ihan sievä. Mutta kieltämättä tässä edelleen on hiukan sellimäinen klangi, olkoon siis Paaranmäen avovankila. Läkkipeltinen laskiämpäri kruunaa kaiken..

Avovankilan sisäsellissä on viisi päivää ollut kaksi nuorta naista.

Eivät liiemmin piittaa esteettisyydestä. Siivosivat sentään lähtiessä!

Ulkohuusin päivitys!

Huusi on remontoitu. Ulko-ovi oli alareunastaan lahonnut, tein uuden.

Nyt ovi on hieno, seinät edelleen lahonneet..
Huusin kuuluu mielestäni olla tunnelmallinen ja esteettinen. Edelliselle mökille tein mielestäni maailman hienoimman huusin, tämä on ehkä se toiseksi hienoin. Samat tavarat täälläkin on, mutta arkkitehtuuri (?) on toisenlainen.

Miksi luudan pitäisi olla nurkassa, jos se voi olla näin kauniisti esillä?!

Valkoinen, valoisa ja ruusuntuoksuinen. Ihan oikeesti!

Sisäpuolen lisäksi myös se huusin epäesteettisempi osa tuli myös päivitettyä..