uudessa kodissa kaikki hyvin ja paljon väriä

 tästä kerrostalokaksiosta tuli minun ja nuorimmaiseni uusi koti helmikuussa. asetuimme tänne hyvin nopeasti, kuin olisimme aina täällä olleet. vanhat huonekalut asettuivat myös omille paikoilleen ja värit pääsevät nyt esiin kuten toivoinkin. meillä on kaikki mitä tarvitsemme ja aika paljon enemmänkin. olen hyvin kiitollinen ja etuoikeutettu, sen tajuan hyvin.

 origamipallosia on tullut tehtyä ja opetettua muillekin, tämä on tosi koukuttava juttu.

 pinkkien alaosien kanssa on haastavaa keksiä jotain piristettä tasapainottamaan.. jostain mielen sopukoista tuli ajatus afrikkalaisista kukista ja pienistä rannekkeista.. langatkin sattuivat löytymään omasta laatikosta. nyt on piristykset!

laiminlyöty porrasjakkara sai arvoisensa uudistuksen hionnalla ja maalauksella. seurauksena se pääsi sisäsäilytykseen ja pysyvästi pois parvekkeelta.

origamivalaisin

paperintaittelu vei mukanaan ja kokeilin varjostimen taittelua. kolme A2-kokoista valkoista kartonkia ja kaikkiin samat kuviot. tarvikkeina metalliviivotin, lyijykynä ja terävä neula. muutaman tunnin työskentelyn tuloksena syntyi halkaisijaltaan n. 40cm varjostin, joka roikkuu nyt keittiön katossa. ensimmäiseksi kelpaa, mutta seuraavaan korjaisin muutaman asian: lyijykynän jäljet pois tai vaihtoehtoisesti pelkkä neulan ura ilman kynällämerkintää (vaatii tarkkuutta), liitoskohtien ohentaminen parantaisi lopputulosta, nyt ne näkyvät erilaisena varjostuksena. toistaiseksi kelpaa. kun taittelun oli oppinut, ei tämä ollut oikeastaan lainkaan vaikeaa. kannattaa kokeilla!

paperi taipuu

olen joskus tehnyt perinteistä origamia, mutten koskaan kokeillut sitä näin. erään blogin myötä pääsin hienolle sivustolle, josta löytyi hyvät ohjeet. alkuun päästyäni en oikestaan tarvinutkaan enää kuin kaavapiirroksen. oivallus auttoi eteenpäin. alimmassa kuvassa oleva taittelu oli jo sen verran haastavaa, että onnistumisen riemu oli melkoinen kun sain valmiiksi. 

vinkki tätä kokeilevalle: taitteluviivat kannattaa vetää neulan avulla teräviksi ja taitella kaikki kertaalleen alaspäin, se helpottaa haitarin muodostamista ja lopullisen muodon aikaansaamista. kannattaa kokeilla! mä hurahin. aion tehdä muutaman lampunvarjostimen ja vaikka mitä..

loppulankoja, langanloppuja

nuukailen edelleen lankojen kanssa ja koitan keksiä jäljellä olevista jotakin järkevää. ylimmäisen kuvan sukkiin sain vähän lisänyssäköitä äidiltäni ja siten värit liukumaan mukavasti. seuraava neule (ehkä tyyny) vastaavalla kuviolla syntyy vihreistä, siitä lisää kun on kuvattavaa..

pipo syntyi uuden vuoden aattona ja alakuvan sukat monen purkamisen jälkeen viimein valmistuivat. värien liu´uttaminen (harvinainen sana kun tarttee heittomerkin) on selvästi mun juttu. neulomisesta ja lopputuloksesta tulee poikkeuksetta aina hyvä fiilis.

lentävä lapanen

kolmen sukupolven naisten kesken teimme retken järvenpään neulekahvila lentävään lapaseen. sekä kahvilan antimet että lankakaupan tarjonta olivat sangen laadukkaita. istahdimme hetkeksi jopa neulomaan teekuppien äärelle! ja palaamme taatusti uudelleen.

joulua

joululahjoja