Olin mökillä ystävän kanssa. Sellaisen, jonka kanssa keskusteleminen on tajunnanvirtaa ja normaali aikakäsitys katoaa. Sellaisen, joka jatkaa lausettani ja täydentää ajatteluni. Olimme kuin pitkässä terapiasessiossa, kuitenkin paremmassa, koska tunnemme toisemme ja kuulumme samaan perheeseen. Sellaisen tapaamisen jälkeen jaksaa taas paremmin kaikki pinnalliset tapaamiset, joissa ei puhuta mistään mikä auttaisi taas paremmin ymmärtämään elämän suunnatonta monimuotoisuutta. Toivon jokaiselle sellaista ystävyyttä.
Rakastan sinua, ystäväni. Olet mittaamattoman arvokas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti