Tämä koru jäi vaivaamaan. Nyt se on luonani, oikeassa paikassa. Ja tapasin taas hurmaavan tekijänsä. Jotkut ihmiset vain ovat vastaansanomattoman positiivisia.Käytiin miehen kanssa mökillä. Käveltiin Kymijoen yli Inkeroisten tehdasalueen puolelle, ja mitä sieltä löytyikään! Kokonainen kylä kirkkoineen päivineen. Upea puutaloalue, joukossa uudempaakin asutusta, mutta kaikki tehtaan väkeä varten. Kunpa edelleen olisi olemassa sellaista huolenpitoa. Olin todella vaikuttunut.
Olin jo aiemmin käynyt Patosillalla lasten kanssa ja lukenut opastekyltin, jossa kerrottiin alueen historiasta. Anjalan-Inkeroisten alueella on asuttu jo 7000 vuotta sitten. Se vasta sykähdyttävää onkin. Miestä nauratti kun huomasi että minua melkein alkoi itkettää, niin hienolta tuntui. En osaa selittää lainkaan,miksi niin käy. Joskus ympärillä on niin paljon vanhaa ja hyvää energiaa, että karvat nousee pystyyn ja silmiin kihoaa vesi. Samoin kävi kun astuin ensimmäisen kerran nykyiseen mökkiini. Selittämätön itku. No, silmät kostui silloinkin kun katselin Apollo 13-elokuvaa ja sukkula laukaistiin avaruuteen..
Se tuntuu siltä kun menee ihmetyksestä sanattomaksi. Tai kun havahtuu, että ihminen tavoittelee taivaita kun oma planeetta on raiskattu. Tai miettiessä, millaista elämä on ollut Anjalassa vuonna 5000 eKr. Olen saanut onnekseni ihmettelyn lahjan, ei tarvitse matkustaa kauas nähdäkseen ihmeellisiä asioita.
Parhaimmillaan tarvitsee vain kääntyä hetkeksi sisäänpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti