Älä takerru menneeseen, älä haaveile huomisesta.
Keskitä mielesi tähän hetkeen.
-Buddha-



perjantai 19. heinäkuuta 2013

kaikki alkoi ovesta

 loma onkin kulunut kotona, vaikka väitin etukäteen olevani heinäkuun mökillä. en ole edes käynyt. no, kotona voikin sitten tehdä kaikenlaista. katsella ympärilleen ja kiinnittää erityistä huomiota tilaan jolle ei vielä ole tehty mitään. miettiä, miten yläkerran aulan saisi harmonisemmaksi ja ovet saman värisiksi. ja sitten keksiä niiden maalaaminen..
 sitten kun ne oli maalattu (helmi-kalustemaalilla 3-5 kertaa riippuen ovesta), tuli mieleen, että seinillekin voisi tehdä jotain. maaliosastolta löytyi hienoja värejä; ovien brien lisäksi riisi ja zen. kaikki tikkurilan lastuista.
 kaikki seinät oli tapetoitu, no, päin seiniä. kulmissa ei ollut kulmia eikä jalka- ja ovilistoissa listaa näkyvissä. jostain syystä ajattelin maalaavani päätyseinän tapetin päälle ja niin tietysti teinkin. ja maalin kuivuttua totesin, ettei se todellakaan kelpaa. kaikki tapetit siis pois. koko aulatilasta. onneksi sain apuja, silti rapsuttelimme kolmatta päivää.

 mutta kyllä kannatti! nyt aula on siisti ja rauhallinen. värit ovat todella upeat ja kuten toivoin, harmoniset. vain ikkunan pääty maalattiin zenillä, muut ovat riisiä. molemmat aavistuksen mutasävyjä.
 vapriikista ostamani pieni terrakottasoturi pääsi nyt oikeaan paikkaan.
kasvivärjätyistä langoista on alkanut syntyä dominoa, villatakkia luulisin.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

vielä värjäysasiaa..


tämä neuletakki keikkui mukanani värjäystalkoissa, siinä on runsaasti viime vuoden saalista tallennettuna. kaikki keltaisen sävyt ja yksi kylmä punainen..

näistä uusista langoista olen hahmotellut myös tilkkuneuletta, saattaa tulla domino-neuletta, aihioita on työn alla.

näissä sukissa on myös viime kesän saalista. huomaan itse pitäväni mustasta yhdistävänä värinä. vaalea on kyllä iloinen ja pirteä, mutta musta tuo hyvää dramatiikkaa.
kotona eletään kahden vanhimman lapsen poismuuton tunnelmissa. raivasin omaa makuuhuonetta odotellessa olkkariin jo vähän avaruutta valmiiksi.. kahtiajakoinen olo: yksi elämänvaihe päättyy ja toinen alkaa. olen lapsistani todella ylpeä ja näen heidän kasvaneen kunnollisiksi ja vastuullisiksi yhteiskunnan jäseniksi, minusta huolimatta. :)

lauantai 6. heinäkuuta 2013

väriliemiä keltakankaalla

toistamiseen toteutettu kasvivärjäys pidettiin jälleen kouvolan keltakankaalla hurtissa naisporukassa. lähes kaikki viime vuoden osallistujat olivat nytkin mukana ja uusiakin oli saatu. apurahaakin oli jälleen myönnetty ja paikallinen media osoitti kiinnostuksensa ("harhautusyrityksistä" huolimatta). sää oli tänä vuonna mitä parhain; perjantai meni paisteessa, lauantaina vähän kuurotteli mikä ei haitannut vähääkään. taas tuli se tunne, että on etuoikeutettujen joukossa kun pääsee puuhaamaan tällaista.
 perjantaina padoissa porisivat koiranputki, leppä ja pietaryrtti. illansuussa naruilla lekotteli kauniita vihreän sävyjä. kaipasin omien lankojeni seuraksi kylmiä apilansävyjä ja vimmoissani ajelin vielä hakemaan kouvolan cittarista nitor-käsivärejä. niitä lotrailin vielä saunaa lämmittäessäni.. lauantaina laitettiin lisäksi vielä lupiini, fernambuco, punasipuli, porkkanan naatti ja kaikki edellispäivän jälkivärit.
 teolliset värit ovat kyllä kohtuuttoman helppoja ja nopeita käyttää. niiden kanssa touhutessa unohtuu helposti, miten kovan työn takana värin saaminen lankaan tai kankaaseen ilman kemianteollisuutta on. patojen äärellä sitä yhdessä mietimmekin. tarve koristautumiseen täytyy olla geeneihimme koodattu, värjäystaito on varmasti tuhansia vuosia vanha, varmaankin yhtä vanha kuin on langan valmistamisen taitokin. värjätessä myös hahmottuu kirjonnan merkitys edullisena koristelutapana: harmaankin kankaan saa upeaksi vähillä värikkäillä langoilla.



jotakin menneen maailman hengestä on taatusti jäljellä meidänkin touhussamme. huumori, teeskentelemätön juurevuus, vilpittömyys ja yhdessä tekeminen ovat ikiaikaisia juttuja, joita toivoisi jokaisen kokevan. kaikki roolit karisee, epäoleelliset asiat unohtuu ja jäljellä on olennaisin: jakamisen ilo. tämäkin tapahtuma lähti yhden ideasta ja toiveesta päästä kokeilemaan kasvivärjäystä. siinäkin tarvittiin jakamista, että ajatukset muuttuivat sanoiksi ja sanat ideoiksi ja suunnitelmiksi.. hyvä tepa!

näitä pikkurullia värjäsin lämmittelyksi ystävälleni sannalle koruja varten. lankana tiukkakierteinen, valkoinen puuvillalanka. väreinä nitorin käsiväreistä sininen, punainen ja keltainen. väriopin perusteilla saa jo paljon variaatiota aikaan. lisäksi tarvitaan värjääntymätön astia, suolaa ja soodaa.

kiitos ja kummarrus taas kaikille mahtavasta seurasta ja ylläpidosta eevalle ja matille. sekä seijalle erityiskiitos hienosti hoidetusta viikonlopusta!!

toivottavasti taas ensi kesänä tapaamme samoissa puuhissa!