Älä takerru menneeseen, älä haaveile huomisesta.
Keskitä mielesi tähän hetkeen.
-Buddha-



sunnuntai 30. tammikuuta 2011

keikalla


Juhlat onnistuivat yli odotusten. Palaute oli erinomaista. Meillä oli hieno porukka hommissa. Tuotto oli juuri sen verran, että saimme budjetin kasaan.

Keikkakin meni hyvin. Lauloin paljon paremmin kuin missään treeneissä. Vuorovaikutus yleisön kanssa antaa ihmeellistä voimaa ja varmuutta. Palaute soitostamme oli myös pelkästään positiivista. Oli jopa vähän vaikeaa ottaa vastaan kiitoksia omasta suorituksesta. Olo keikan jälkeen on käsittämättömän tyhjä. Ei oikein olisi mitään sanottavaa kellekään. Ja päässä surraa vielä monta tuntia eteenpäin. Tänäänkin on vielä levoton olo. Päivä alkoi 2,5 tunnin siivousrupeamalla eilisellä juhlapaikalla, eilisen tähti on tämän päivän siivooja ja niin on hyvä ollakin. Kahden viikon tauoton työputki jatkuu taas huomenna, illatkin ovat lähes täynnä. Hiihtoloman aloitan painumalla yksin mökille, sillä tämä kuittautuu.
Onnellinen kuitenkin olen, vaikkakin väsynyt.

lauantai 29. tammikuuta 2011

Olin joskus vannoutunut Duran Duran-fani. Tämä biisi vie takaisin 25 vuoden taakse. Millainen silloin olin kaikkine haaveineni ja ahdistuksineni? Ja mitä minusta on tullut? Paljon enemmän kuin uskalsin toivoa. Elämä on ollut antelias ja hyvä. Saan tehdä juuri niitä asioita, jotka sytyttävät tuleen, kuten Duranit aikoinaan. Edelleen tunnen samaa pakahdutusta kuin silloin, teinityttönä. Tänään koen sen taas kun nousen lavalle muiden eteen ja annan mitä on annettavaa.
Ja nautin jokaisesta hetkestä vaikka jännitänkin..
Biisissä on paljon samaa kuin 80-luvun kappaleissa, pojat ovat vähän vanhentuneet.
Muutama viikko sitten löysin fanikuvalaatikkoni, jossa kaikki oli edelleen kuin silloin..
Ikäero tuntuu nykyisin kovin pieneltä, nuohan ovat yhtälailla keski-ikäisiä!
KAIKKI on suhteellista. Sanna, katso ja kyynelehdi! Siitä on vain hetki kun tutustuttiin..

Duran Duran - All You Need Is Now- Official Video - HD

torstai 27. tammikuuta 2011

viikonloppuna leirikoulutalkoiden päätteeksi isot bileet festariteemalla. tehtiin pinssejä myyntiin. siirtokalvoa, kangasta, paksua ja ohutta huopaa ja hakaneula. kuumaliimalla kiinni, helppoa ja nopeaa ja halpaa. ja näistäkin saa vielä rahat kerättyä lapsille.
viimeiset langanloput elintarvikeväreillä värjätyistä menivät peikkiksen läppälapasiin.
samoin kaikki loput mustat nallet ja 7-veikat. nyt puikoilla jämälankasäärystimet.
lankakori tyhjenee..

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

villaa ylle


K:n toive lämpimästä neuleesta tulevaa matkaa varten valmistui. Lankana Puro, kaavat otettu sopivaksi havaitusta villatakista, yksityiskohdat sovelluksia. Nappeina huovutetulla neuleella päällystetyt muovinapit. Ne ovat piste i:n päälle, tekivät neuleesta hauskan ja persoonallisen.
Langan värien vaihtumista en yrittänytkään kohdistaa, niin epätasalaatuista kerien väritys on.
Tilaaja vaikutti tyytyväiseltä! Minäkin olen.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

pikselitumput II

Mitä pitää tehdä silloin kun ei kiinnosta mikään, eikä voi kuitenkaan jättää asioita tekemättä?

tiistai 18. tammikuuta 2011

Tentti tehty. Ja menee ainakin läpi. Odotan jopa ihan kohtuullista tulosta!
Helpottunut olo tältä erää..

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

helpottaa

Kaikki keskeneräisyydet ovat edenneet. Tenttikirjat on luettu läpi, jäljellä muistiinpanojen kertaus, tentti on tiistaina. Tilausneule etenee ja biisit on jo lähes hallussa. Olen myös vuokrannut myyntipöydän kirppikselle, sitä olen käynyt täyttelemässä säännöllisesti.
Tiedossa tyhjiä kaappeja!
Jos täältä joskus muutetaan, on urakka huomattavasti helpompi kun ei ole sälää. Tavara on mennyt hyvin kaupaksi, olen pyrkinyt viemään vain parhaat.
Kierrätyskeskus on saanut osansa, kuten myös jäteasema.
Kaiken tämän aikaansaamisen keskellä olen miettinyt, miten moneen sitä pystyy ja vieläpä omaksumaan ihan uusia asioita. Olisikohan sitten niin, että kaikki tehtävät tukevat toisiaan.. Eniten olen vakuuttunut musiikin positiivisesta vaikutuksesta.
En ole kuunnellut mitenkään erityisesti, mutta harjoitellut yksinäni ja bändin kanssa.
Siitä jos mistä saa potkua päiviin! Töiden alettua piti olla jotain tunnilla neulottavaa.
Normisukat Noron jämästä ja Nallesta.
Kaulakieppi taisi syntyä jo joululomalla, lankana Rowanin kierrätysvillaa Tikatasta.
Sileää neuletta ensin koko matka, lopuksi kaksi silmukanpudotusta.

perjantai 14. tammikuuta 2011

perjantailöytö

Kirjoittelin jokin aika sitten löytämistäni liian pienistä lapikkaista.
Tänään aikaisin töistä päästyäni koitin onneani uudelleen ja kiersin tutut kirpparit. Kaksi ensimmäistä tuotti vesiperän, päätin vielä ajaa kolmannen kautta. Kävelin sisään hyvä tunne mukanani ja siinähän ne olivat heti ensimmäisen pöydän edessä: sopivat lapikkaat. Ja mikä iloisinta, ne ovat Parkanon jalkineen valmistamat. Isäni puolen suku on Parkanosta kotoisin. Hymyilin itsekseni.
Kengissä on pitävä kumipohja (testasin pihalla ennen ostamista) ja kauniisti työstetty teräosa. Öljysin saappaat (käytän hierontaöljyä), kuten olen tehnyt kaikille ostamilleni kuivahtaneille nahkatuotteille. Öljyn avulla ne elpyvät. Perinteistä metallivalaisinta olen myös jonkin aikaa jo etsinyt,
sellainen löytyi hyvässä kunnossa kierrätyskeskuksesta kolmella eurolla.
Ostinpa perinteisiä Airamin hehkulamppujakin paketin, niiden valossa sentään näkee.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

ny/vantaa

Yksinkertaista herkkua New Yorkilaisittain.
Ohje täällä.
Pikselitumput saivat yleensä hillityn nuoren miehen myhäilemään hymyillen:
"no johan on!"
Osu ja uppos.

lauantai 8. tammikuuta 2011

pikselitumput

Kokeilin elintarvikeväreillä värjäämistä, hyvin onnistui ja oli helppoa!
Lankana valkoinen Novitan Isoveli.
Sain aikaiseksi kirkkaita perusvärejä, pienemmillä määrillä olisi varmaan tullut pastellisia.
Kirkkaat sopivat hyvin mustan kaveriksi.
Poika saa pikselitumput..
Ohje värjäämiseen täällä.

perjantai 7. tammikuuta 2011

takkahuone ja keinutuoli

Meillä tyhjennetään kaappeja ja nurkkia turhasta tavarasta. Ja toisaalta jotkut tavarat seilaavat eri paikkoihin. Esikoisen huoneessa oli tämä lapsuudenkodistani peräisin oleva keinutuoli. Sen jalka oli irti ja kunnostaminen on joskus aloitettu, muttei saatettu loppuun. Poika otti punttipenkin huoneeseensa ja tämä jouti likapyykkitelineen roolista muihin tehtäviin. Liimasin jalan paikalleen ja laitoin pehmikkeeksi huovan, laitoin takkaan tulen, keitin kupin teetä ja hyppäsin tenttikirjan kanssa kyytiin. Oikeastaan tämä on tässä oikein hyvä.
Mukava istua ja rauhallisessa ympäristössä.

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

kevään ensi verso

Nämä mustaherukan oksat laitoin maljakkoon 5.12.
ja mietiskelin silloin,
jaksaisivatko silmut pullistua lehdiksi..
Äsken ohikulkiessani huomasin yhden parin jo puhjenneen!
Kevät!

tiistai 4. tammikuuta 2011

vaivan palkka

Heräsin 6.15 esikoisen kolinaan keittiössä. Töihin lähdössä. En saanut enää unta ja nousin minäkin. Seitsemään asti neuloin ja söin aamupalaa aivoja herätelläkseni, sitten ryhdyin lukemaan. Yhteentoista mennessä kirja oli loppu ja muistiinpanot tehty. Palkitsin itsekurin ompelemalla mekon. Vielä kaksi kirjaa, tentti 18.1. Tänään alkaa kolmas kirja, ehkä sallin itselleni vielä neulomistakin.
Kuten sanottu, yksi asia kerrallaan ja monta päällekkäin.

maanantai 3. tammikuuta 2011

lomapuuhia

Eurokankaan ale-myynnistä löysin kauniin sinappiin vivahtavan villakankaan,
askartelin siitä mekon..
tämän söpöisen kirjan kaavalla.
Lisäsin kuitenkin paikkataskut, koska taskut pitää olla.

Muutama muukin kangas on odottamassa, että:
saan luettua tenttiin,
treenattua keikkaa varten biisit,
ylläpidettyä leirikoulutiedotusta,
tehtyä lahja kummitytön synttäreiksi,
neulottua tilausneuletta..
loma on mennyt vähän suorittamiseksi.
Miten se onkin niin että välillä ei ole mitään ja sitten on kaikki!
Tästä selvitään kyllä, yksi asia kerrallaan ja monta päällekkäin.
Onneksi on loma, sentään töihin ei tarvitse mennä.
Onneksi keittiö on energiaa täynnä, se onkin lempihuoneeni koko talossa.

sinisen hetken promenaadi

Anjala/Inkeroinen 1.1.11
Uudenvuodenpäivänä lähdimme jo perinteiselle kävelylenkille ennen saunaa. Uusi kamera toiveikkaasti mukana..
Muutaman sadan metrin päässä taloltani sijaitsee Anjalan kartano, jonka kenraali Wreden leski sai lahjaksi Ruotsin kuninkaalta kenraalin pelastettua kuninkaan hengen omansa kustannuksella. Kartanossa toimi vielä viime kesänä museo, resurssien supistuisesta johtuen se suljettiin. Talo on yhä silti paikallaan kauniin jalopuukäytävän päässä. Puut käytävässä ovat tammia, saarneja ja lehmuksia. Oman tonttini nurkassa kasvaa samankokoinen saarni, ehkäpä muinainen asukas kävi sen täältä pihistämässä..
Kartanon maiden läpi kuljetaan Kymijoen ylittävälle patosillalle, joka on suosikkipaikkani.
Ihminen on kauniilla tavalla kesyttänyt joen omiin tarkoituksiinsa.
Mutta silti joki virtaa mustana ja kunnioitusta herättävänä uomassaan kuten jo tuhansia vuosia. Tällä samalla joella kalastivat muinais-suomalaiset jääkauden loputtua, sama virta toi heidänkin nenäänsä ajatuksen merestä ja loputtomista mahdollisuuksista. Useimmat silti tyytyivät kalaisaan jokeen ja metsäiseen maastoon, joka elätti ja johon oli hyvä tehdä asumuksensa.
Joen toisella puolella avautuu ihmeellinen maailma; vanha tehdaskylä kirkkoineen kaikkineen. Täällä huokuu huolenpito ja vanhan ajan patruunoiden luoma elämänpiiri. Tehdas toimii edelleen, toivottavasti tuo työtä alueelle vielä pitkään.
Tehtaan vanha portti on joulunajan kunniaksi valaistu kekseliään yksinkertaisesti. Kynttelikköjen lisäksi sisällä on vain valkoiseksi rapatut seinät.
Näillä kallioilla tähyili muinainen vaaran merkkejä ja säätilan muutoksia, hautasi vainajansa ja saalisti riistaa. Näiden kallioiden, Kirkkovuoren päällä on minunkin, nykyihmisen asumukseni. Näissä paikoissa tunnen vahvasti olevani osa jotakin katkeamatonta.