Olin joskus vannoutunut Duran Duran-fani. Tämä biisi vie takaisin 25 vuoden taakse. Millainen silloin olin kaikkine haaveineni ja ahdistuksineni? Ja mitä minusta on tullut? Paljon enemmän kuin uskalsin toivoa. Elämä on ollut antelias ja hyvä. Saan tehdä juuri niitä asioita, jotka sytyttävät tuleen, kuten Duranit aikoinaan. Edelleen tunnen samaa pakahdutusta kuin silloin, teinityttönä. Tänään koen sen taas kun nousen lavalle muiden eteen ja annan mitä on annettavaa.
Ja nautin jokaisesta hetkestä vaikka jännitänkin..
Biisissä on paljon samaa kuin 80-luvun kappaleissa, pojat ovat vähän vanhentuneet.
Muutama viikko sitten löysin fanikuvalaatikkoni, jossa kaikki oli edelleen kuin silloin..
Ikäero tuntuu nykyisin kovin pieneltä, nuohan ovat yhtälailla keski-ikäisiä!
KAIKKI on suhteellista. Sanna, katso ja kyynelehdi! Siitä on vain hetki kun tutustuttiin..
2 kommenttia:
Ahhhh!
Kiitos videolinkistä.
Olenkin jostain lukenut, että durtsut tekee paluuta ja NYT jo voisi korva ja mieli taas ottaa vastaan.
Tulipa nostalginen olo. Selkeä duransoundi kuultaa läpi ja saa kaipaamaan niitä vanhoja kappaleita.
Se on kyllä jännä, että aikanaan nuo jätkät tuntuivat NIIN vanhoilta ja NIIN aikuisilta ja nyt he tuntuvat aika tavalla oman ikäluokan kavereilta....
Voi Simon kun silloin menit naimisiin väärän naisen kanssa. Miten kaikki tuntuikaan silloin niin totaaliselta kaikin puolin. There's a fine line between extacy and misery :-) Kiitos linkistä. Hymyilin. Ja ajattelin sinua. Soitan sulle viikolla. Ikävä!!!! Pus!
Lähetä kommentti