Lähdin luokkani kanssa aamuiseen metsään sienijahtiin. Saimme melko hyvän suppilovahverosaaliin. Puolet keräsivät, toinen puolet piti metsässä metakkaa. Kyllä ysiluokkalaiset osaavat vielä leikkiä kun tilaisuus tulee. Ja metsään mahtuu meteliä. Retken jälkeen valtasimme taas köksänluokan ja teimme superherkullista kana-sienipastaa, patonkia ja persikkarahkaa. Paras hetki on aina se, kun nälkäinen lauma nuoria hiljenee tyytyväisenä lautasten ääreen. Niinä hetkinä hymyilen itsekseni.Jatkoin samaa kotonakin. Ilma oli liian hieno sisätiloissa haaskattavaksi. Mietin metsässä päänsärkyäni ja jumittavia harteitani ja mietin, miten niin onkin käynyt. Kunnes eräällä mättäällä tajusin: minulla on sienestäjäntauti. Kun kulkee metsässä päätään riiputtaen ja koittaa nähdä piileskeleviä sieniä, saa hartiat jumiin ja pään kipeäksi..
Sain vakiopaikastani taas mukavan saaliin ja kotiin päästyäni tein muhennoksen ja laitoin miehen toiveesta lisää uuniomenoita. Leivoin myös sämpylöitä kun kerran uuni oli kuuma ja sittenpä tuli eräskin nuorimies kysymään, josko olen tekemässä pullia. No, sitten olin. Päänsärky on nyt kadonnut, leipominen oli hyvä hartiajumppa.
Viikonloppu sujuu taas opiskelun tahtiin (eli neuloen).
3 kommenttia:
Ihania, piristäviä, syksyisiä kuvia! Joka on Taitava ja Taiteellinen yhdellä osa-alueella, on sitä näköjään monella muullakin ja sun kohdalla jos jonkun se pitää TODELLAKIN paikkansa! Siis viittaan nyt valokuvaukseen (tällä kertaa)... olisin voinut viitata kyllä moneen muuhunkin.
;)
Jeps, ysiluokkalaiset leikkii ihan suvereenisti, tänään olivat kuin lentoon lähdössä.
Kiitos, kiitos, kiitos Vilttis. Samaa kyllä olen sanonut sinusta.. Aurinkoista päivää!
Lähetä kommentti