Hejdå! Puss & Kram!

Muistatko Duran Duranin? Nuoruuden hullutuksen takia nämä lähtevät kohta postiin. Kerrankin n. vuonna 1985 Kisahallin discossa tapasin tytön jolla oli yhtä paljon rintanappeja kuin minulla. Ja hänellä sellaisia, joita minulla ei ollut. Kohtasimme käytävällä ja jäimme katselemaan rintamerkkejä ja juttelemaan duraneista. Hän piti Simonista, minä Johnista. Huomasimme tulevamme juttuun hyvin ja vaihdoimme yhteystietoja. Hän asui Munkassa ja minä Puistolassa, aikana jolloin kännyköitä ei vielä ollut.

Junalla ja kympin ratikalla kuljettiin Helsinkiä laidasta laitaan.

Siitä alkoi ystävyytemme, joka on nyt siis kestänyt jo 25 vuotta! Sen aikana on istuttu lentoasemalla odottamassa duraneita käsittämättömän vihjeen perusteella (ja lopulta vihdoin nähty ne!), tanssittu Bananaramaa Sommarössä, työnnetty pikkuveljeä rattaissa lähiössä, itketty miesasioita ja muita, ihmetelty lapsia ja omaa lapsuutta, naurettu hölmöille jutuille, haaveiltu, erottu miehistä ja löydetty uusia, muutettu paikasta toiseen, seurattu lasten kasvamista, purtu hammasta, hankittu ammatit ja aikuistuttu..

Joka kerta kun tapaamme, huomaamme jälleen sen mitä ensimmäiselläkin kerralla. Ja joka kerta on yhtä ihanaa nähdä.