Ajelimme surffiksen kanssa Anjalaan perjantaina vielä kun toiset paiskoivat töitä toimistoissa. Mukaan oli pakattuna kummallekin vähän kädentöitä ja yhdet vaihtovaatteet (joita ei koskaan tarvitse).
Harmaassa säässä lähdettiin, aurinko ehti kuitenkin hetken pilkahtaa ennen painumistaan horisontin taa.
Mökissä oli sopiva alkulämpö pattereista, laitoin tulisijoihin kunnon tulet viikonloppua varten.
Miten tyydyttävää se onkaan joka kerta, kun tulipesästä kuuluu iloinen rätinä!
Lauantaina vasta saunottiin, ollaan varmaan tosi huvittavan kuuloisia kun kilpaa filistellään saunan lauteilla; 11-vuotias ja minä. Ollaan vähän samalla aaltopituudella..
Vietimme viikonlopun mitääntekemättömyydessä, lauantaina kävimme Kouvolassa ostoskierroksella, josta hyvinkin muotitietoiseksi äitynyt nuorimmainen löysi yhtä ja toista. Minä löysin kirpputorilta aivan upean villaisen smaragdinvihreän ryijymaton kamarin verhojen seuraksi. Jonkin aikaa pähkäilin, mutta tajusin kyllä nopeasti, ettei mattoa voinut enää sinnekään jättää. Ne hetket kun minä neuloin, Surffis tuunasi vanhaa dekkiään uuteen uskoon. Hioi dekkiä ja leikkasi kuviomuovia. Kävi välillä spreijaamassa kuvioon uusia värikerroksia. Lopuksi kiinnitettiin yhdessä uusi grippi pintaan. 
Sunnuntaina kotimatkalla poikettiin vielä kaupassa hakemassa joulufiilistelyä. Taikinat omenatorttuja ja piparkakkuja varten. Ja leivonta-alustana kollegani Heikin pyynnöstäni valmistama maailman paras väline: leivontakaukalo! 60x75cm vaneria pohjana ja reunoilla 3cm korkeat listat. Liimattu ja hiottu. Kyllä kelpaa, tällaista mä oon aina halunnu!
Vietimme viikonlopun mitääntekemättömyydessä, lauantaina kävimme Kouvolassa ostoskierroksella, josta hyvinkin muotitietoiseksi äitynyt nuorimmainen löysi yhtä ja toista. Minä löysin kirpputorilta aivan upean villaisen smaragdinvihreän ryijymaton kamarin verhojen seuraksi. Jonkin aikaa pähkäilin, mutta tajusin kyllä nopeasti, ettei mattoa voinut enää sinnekään jättää. Ne hetket kun minä neuloin, Surffis tuunasi vanhaa dekkiään uuteen uskoon. Hioi dekkiä ja leikkasi kuviomuovia. Kävi välillä spreijaamassa kuvioon uusia värikerroksia. Lopuksi kiinnitettiin yhdessä uusi grippi pintaan. Villatakkini sai toisen hihan ja osittaisen kasauksen, seurakseen aloitin pitkiä villasukkia sointuvasta langasta. Värit ovat mulle ihan poikkeukselliset, mutta mustan kanssa toiminevat.
Ja pidän niistä kovasti.
Sunnuntaina kotimatkalla poikettiin vielä kaupassa hakemassa joulufiilistelyä. Taikinat omenatorttuja ja piparkakkuja varten. Ja leivonta-alustana kollegani Heikin pyynnöstäni valmistama maailman paras väline: leivontakaukalo! 60x75cm vaneria pohjana ja reunoilla 3cm korkeat listat. Liimattu ja hiottu. Kyllä kelpaa, tällaista mä oon aina halunnu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti