kotiprojekti

En lähtenyt mökille tänä viikonloppuna. Olin myöhään lastenhoitajana siskolla perjantai-illan. Päätin pysyä kotona ja jatkaa aloittamani takkahuoneen ehostamisen loppuun. Aika synkkää..

Toukokuun lopulla

Pinwheel-peitto mökin vintille valmistui. Tein naulakkoon ripustettavan mallin, jotenkin muoto pyysi tällaista ratkaisua. Sitäpaitsi kaikki, minkä voi laittaa naulakkoon, on sotkusta pois. Halkaisijaltaan tämä on reilun metrin. Oikein sopiva siis pikku torkuille tai lukupeitoksi.

Surffiksen kanssa lähdettiin lauantaikierrokselle kierrätyskeskukseen ja Myyrmäkihallin kirppikselle. Tavoitteena oli löytää kolme asiaa: pieni hyllykkö keittiöön purkkeja varten, teräksinen yhden altaan tiskipöytä ja hana. Kaksi saatiin ja paljon muuta. Hyllykkä köytyi kahdella eurolla. Sahasin vähän matalammaksi ja maalasin valkoisella kalustemaalilla.


Reunoihin laitoin MokoMarketista löytynyttä lahjapaperia. Lakalla pinnoitus, että voi putsata. Hyllykkö on tosi hyvä ja juuri sopiva. Lisäksi löytyi mustat peltipurkit, suomalainen punainen vaneritarjotin, iso lasitölkki, kaunis kehys, kaksi lamppua (lattia- ja pöytämallit mökille) sekä todellakin se pesuallas! Kaikki yhteensä alle 30€.

Mitä me tehtiin silloin kun ei ollut kirppiksiä ja kierrätystä?

Allas oli tuotu 25 min. ennen meidän tuloa Kierrätyskeskukseen. Eli jos olisimme menneet ensin sinne, en olisi sitä saanut. Myyjä valitteli hintaa, 18€. Minä kiittelin kovasti huokeutta ja vein onnellisena pois. Allas on melko uusi ja viemäröintiputketkin olivat mukana valmiiksi. Nyt saan saunan eteiseen tiskipaikan. Hana jäi vielä puuttumaan.


Ja onneksi on Onni! Tässä turvallisesti 18 vuotta vanhemman veljensä sylissä, ikää itsellä 11h. Mykistävä ihmisenalku ja niin valmis.

Tämä poika tulee saamaan osakseen äärettömästi rakkautta.

Panelia, maalia ja rapatessa roiskuu

Lisään tämän tähän alkuun, kun meinasin jo unohtaa.. Anjala-terapia on toiminut!

Perjantaina tuli se tieto. En päässyt opiskelemaan. Tappio tuntui isolta nieltävältä. Itku tuntui kurkussa, muttei tullut silmiin saakka. Ajomatkalla Anjalaan asiat loksahtelivat oikeille kohdilleen ja suhteellisuudentajuni palasi. Olen uskonut oikea-aikaisuuteen jo kauan ja nytkin täytyy olla niin. Minun aikani olla opiskelija ei ollut nyt. Ehkäpä edessäni on haaste, jota en olisi ollut kykenevä selvittämään jos ajatukseni olisivat olleet opinnoissa.

Vietin viikonlopun vintillä, aina välillä katsellen tätä maisemaa avoimesta ikkunasta.

Kesä on tullut yht´äkkiä. Välillä huomasin miettiväni, onko loma jo kohta ohi ja päivätkö jo lyhenevät.. Onneksi ei.

Hellejakso on tehnyt harhan lomasta ja mökillä vietetyt runsaat tunnit vielä lisänneet sitä.
Lauantaiaamuna heräsin ukkosen paukkeeseen 5.30. Yritin muka unta vielä, eihän siitä mitään tullut. Puoli seitsemältä olin jo vintillä hommissa. Yksinään voi temmeltää kun se itselle parhaiten sopii. 8.30 olin rautakaupassa ostamassa rappauslaastia. Arvelin muurin rappauksen olevan n. 3 tunnin keikaus. Se siihen menikin ja 25kg:n säkki käsirappauslaastia. Yllättävän vähän tuli hävikkiä vaikka nyt tiedänkin kovin konkreettisesti, mistä otsikon sanonta tulee. Hauraaseen vanhaan laastiin ei heittotekniikka pure edelleenkään, vaan laasti täytyi taas tarjoilla laudalta suoraan muurauskauhalla muuriin. Laudan leveydeltä, 10x40cm kerrallaan.

Mutta kyllä siitä kuitenkin jotain syntyy. Tämä kerta oli huomattavasti helpompi kuin keittiön muurin rappaus. Vaatimustasoni ei ole kovin korkea, onneksi tässä ympäristössä ei tarvitsekaan kun kaikki ympärillä on valmiiksi rosoista. Silti onnistumisen ilo on ihana joka kerta.
Se tunne on muuten kovin yksinäinen..

Ihan hyvä. Ja kolme tuntia.

Rappaamisen jälkeen jatkoin katon panelointia. Panelit ovat pisimmillään 414cm, niiden laittaminen paikalleen yksin oli jonkinlainen haaste. Mutta pontti helpottaa kummasti. Keskeltä ote, toinen pää ponttiin ja sitten hivutetaan koko matkalta loput. Viimeistelylautoja laittaessa otin tikkaat avuksi, 375cm raakalautaa painaakin jo niin paljon, ettei mun rimpulakädet enää kannatelleet. Tikkaat toiseen päähän, toisesta päästä ruuvilla kiinni ja taas hivutellen ylös. Kyllä oli kivaa kun sain ne paikalleen. Loppuajan maalasin katon ja viimeistelin aukkopaikkoja ja maalasin muurin.

Vihreä on kyllä ihan jees, mutta ei sitten kuitenkaan. Kokeilin samaa ideaa kuin alakerran muurissa, mutta ei, tämä muuttuu valkoiseksi. Huonekaluilla voi sitten värittää. Ennen niin tumma vintti on nyt täynnä valoa, enkä halua seinille muuta kuin valkoista. Tuntuu kuin ikkunakin olisi isompi kuin ennen, niin paljon valkoiset seinät kertaavat valoa. Tällä reissulla tuli korjattua myös rikkinäinen ruutu kun viime kerralla ei löytynyt sitä lasileikkuria.. Vintillä hommissa olleet mehiläiset löysivät ilmeisesti uuden kulkureitin, sillä katon valmistuessa niiden määrä väheni, kunnes loppui kokonaan. Teimme molemmat hommiamme, emmekä antaneet toistemme häiritä. Kiva kuitenkin, että korvaava kulkureitti löytyi.

ylppärimekko

Mekko (no, hamehan tämä on ilman sitä yläosaa) tuoreelle ylioppilaalle on valmis. Samoin myös Vuorovaikutus-kurssin esseet on luettu ja arvioitu. Vielä kokeita pidettävänä muutamat ja sitten täytyy vain retkeillä ja keksiä tekemistä loppupäiviksi.

Korkeasaareen, Lauran haudalle, Kuusijärvelle, Heurekaan, kiipeilemään... Keravalla oli ekaluokkalaiset käyneet leipomossa, kyllä saattaisi kasiluokkalaisiakin kiinnostaa.

Kaksi viikkoa ja kaksi päivää. Sitten se taas alkaa. Kesäloma.

Ja ylihuomenna tulee tieto..

Kattoa, vinttiä ja ruhjeita

Miniloma vietettiin Anjalan työsiirtolassa. Aurinko helli työmuurahaisia, välillä vähän liikaakin, katon teko ei ole herkkua missään kelissä, mutta kuumalla se on tosi kuumaa!

Puutavaraa tuli haettua siskon auto/peräkärry-yhdistelmällä varmaan koko kesäksi (jättikiitos lainasta!). Kuudellasadallaeurolla puutavaraa, kiitos. Karkkirahaa rautakaupassa. Sain kattoruoteet, sisäpaneelia, lattiaponttia, eristettä, nauloja, ruuveja ja maalia. Juuri kun kattoponttikasaa sai vähän hupenemaan, tuli pihaan uusi satsi. Pikkuhiljaa nekin siitä siirtyvät paikalleen. Ja kivaahan se on. Nyt mentiin vintintekohommiin kun ulkona tuli liian kuuma. Saatiin seinät paneloitua ja katto eristettyä. Mies osoittautui tällä reissulla tekijämieheksi, meikä oli jopa vähän ihmeissään..
Veljen kanssa tehtiin torstaina takalappeen koolingit. Talo on vinossa, katto on vinossa ja laho: vatupassin sai unohtaa heti. Vanhan katon päälle alettiin uutta. Ja ihan ekaksi piti tehdä tellingit että pääsi ylös. Tehtiin telineiltä laudotusta niin pitkälle kuin yletettiin. Ja se ei ollut paljon. Katolle kiipeämisen tullessa väistämättömäksi, mun housuihin karkasi pupu. Rupesi jo masentamaan ja pelottamaan ettei koko katosta tule mitään. Naapuri tuli onneksi paikalle ja tarjosi valjaita ja seuraavana päivänä tuli mies pelastamaan minut..

Tietääkseni miehelläni on korkeanpaikankammo, mutta niin vain tuli kuin prinssi ratsullaan pelastamaan minut kattolohikäärmeen kidasta! Valjaat päälle ja köysi kiinni ja sinne meni! Mun tehtäväkseni jäi ojentaa laudat ja avustaa. Kerrankin näin! Olin todella kiitollinen ja onnellinen kun en joutunut katolle pelkäämään. Taisi syksyn pressunkiinnityksestä jäädä pienet traumat. Nyt ei tarvitse enää pressuja kun kohta on ihan ehjä katto!

Tässä sitä on! Valmista kattoa vielä huopia vailla.

Ehjempään etuosaan saatiin myös ruoteet kiinni. Takaosassa samanmittaiset ruodepuut menivät hiukan yli, etuosassa ei lainkaan. Tosi monessa paikassa huomaa, että talo on alunperin ollut vähävaraisen perheen rakentama. Kaikki mahdollinen on hyödynnetty, eikä missään oikein ole priimatavaraa. Siitäkin huolimatta kaikki on vielä korjattavissa 80 vuodenkin jälkeen. Kun työ on kunnollista, voi raaka-ainekin olla vähän heikompaa. Nykyisestä tehokasvatetusta höttöpuusta ei kyllä saisi yhtä kestävää kuin ennen vanhaan luomupuusta.

Ja kaikella on hintansa. Ei muuta kuin minihametta päälle, sitten kun nämä ruhjeet ovat parantuneet. Oikean säären onnistuin telomaan oikein monta kertaa. Ensimmäinen tuli kannettaessa lastulevyjä peräkärryyn. Painava levy putosi, tietenkin reuna suoraan sääreeni: rutututu, pitkin säärtä, polvesta nilkkaan. Toisen kerran astuessani liiteriin, jossa lattialla ollut muovimatto lipesi jalkani alla ja löin sääreni todella kovaa astinlankkuun. Kipua sadatellessani rullasin maton pois ja päätin ettei kukaan enää liukastu moiseen. Kolmannella kerralla onnistuin kaatamaan painavan akkuporakonesalkun suoraan ennestään kipeään kohtaan. Stoalainen tyyneys ei enää onnistunut, huuto pääsi ja silmistä vedet. Muutaman päivän kuluttua kintut ovat oikein upeat kun mustelmat tulevat esiin.. Ei taida sulkapallo onnistua tällä viikolla kun kävelynkin tärähdys tuntuu ikävältä.

cupcakes

No ihan pikkusen vielä jos applikois.. pellavaa ja kangastilkkuja.

Vuorina mekossa pehmennyttä raitapuuvillaa. Myynnissä tämäkin.

Nyt en enää applikoi hetkeen. Puikoilla turkoosista puuvillalangasta pinwheel-torkkupeitto valkoiselle vintille, joka valmistuu ihan pian.. Heti torstaina peräkärry täyteen rakenustavaraa ja kalusteita ja nokka kohti Anjalaa. Talkooporukassa mukana veli ja toisen tytär. Suuri Säämies lupasi erinomaista katontekokeliä.

Hyvää äitienpäivää!

Äitienpäivä on jo monta kertaa ollut mulle sellainen, jolloin saan aika rauhassa tehdä omia juttujani (eipä sillä, saan melkolailla muutenkin). Viime vuonna olin remontoimassa juuri ostettua mökkiä yksin, nytkin lapset ovat isänsä luona (tosin tulevat ajoissa). Olen "luopunut" lapsistani jo niin kauan sitten, etten enää ikävöi. Tiedän että heillä on kaikki hyvin ja voin hyvällä omalla tunnolla nauttia omasta ajasta. Meillä ei ole äitienpäivätraditioita aamupaloineen jne. ja hyvä näin. Ehkäpä vain vaivautuisin huomion keskipisteenä olemisesta. Kyllä minua muistetaan, se on varmaa, mutta ilman mitään seremonioita.

Tänään olen saanut tehtyä jatkoa eiliselle.. Pohjana vanha hame ja vuorina toisesta vuorikangas. Näitä voi täältä kysellä..
Noro Kureyon+SilkGarden-jämistä.

lisää applikointia..

Tämä on koukuttava, joskin hartiat tappava tekniikka. Applikoinnilla saa tosi kivaa jälkeä aikaan. Tämä menee äitienpäivälahjaksi äidilleni, joka kauan sitten johdatti minutkin kädentaitojen pariin tekemällä aina kaiken itse..

tipu-inspis

Ompelen ylppärimekkoa vanhan ystäväni tyttärelle. Neito oli löytänyt alesta farkkutopin, josta tulee puvun yläosa. Alaosaksi tulee mustaa satiinia alle ja ohutta valkeaa sifonkia päälle. Lopputulos on hopean harmaa ja todella rock. Tein vyötärölle ruusukkeen ja lehtiä, siitäpä inspiroiduin edelleen..
TYLSÄ farkkuhameeni sai kertaheitolla uuden ilmeen. Usein tekemykseni tuntuvat tylsiltä ja mitään sanomattomilta, mutta tähän olen kyllä tosi tyytyväinen. Hyvästi tylsyys.

Surffiksen leirikoulutempaukseen tein myytäväksi pieniä säilyttimiä. Vielä tulee oranssia ja vaalean sinisiä lisäksi. Päivis-päivä Päiväkummun koululla 8.5. klo 10-15. Tervetuloa!

Perinnevappu (jo toista kertaa)

Nämä ovat vintin rappuset. Nyt jo avarretut, mutta pimeät ja pikkuiset. Ja johtavat täysin rakentamattomaan vinttiin. Tämä oli vapun työsarka. Sain vanhempien rakennukselta jäänyttä tavaraa mukaani, niistä sain hyvän alun. En koskaan etukäteen ole ihan varma, mitä olen aloittamassa, mutta ongelmat ratkeaa matkalla ja jotakin aina saa aikaiseksi. Moni varmaan naureskelisi mielellään vieressä mun touhuille. Ei haittaa. Mulla on kivaa ja valmista tulee.

Vintillä on hyvää tilaa käyttämättömänä ja tietenkin eristämättä. Lappeita kiertää omituiset lautahäkkyrät, mitä lie toimittamassa.

Katto on matalalla, mutta nukkumis- ja oleskelutilassa sillä ei niin ole väliä.

Tärkeämpää on lämpö ja kuiva ja siisti.

Kaikki ylimääräinen irti. Uusia seinärakenteita tilalle ja eristeet paikalleen. Katon poikkilaudat samaan korkoon. Portaikon seinämän viereen rakensin laverin, joka avartaa koko portaikon ja tuo valoisuutta lisää tilaan. Sitten kun on valmista, siihen voi laittaa jotakin kaunista.

Palapelieristystä. Kun jämästä tekee, muuta ei ole tarjolla.

Viimeistely vaahdolla sitten seuraavalla kerralla. Seinät ovat eristettyjä, katosta vielä puuttuu. Sitten paneelia ja rappausta muuriin ja maalaus.

Ihan vikaksi uusi lautalattia ja maali pintaan siihenkin.

Peikkotyttö ja kaveri maalasivat portaikon jo kertaalleen. Paranee, paranee!

Kroppa on taas kuin mankeloinnin jäljiltä..