viikonlopun rauhaa

Perjantai-illan jooga sain mut normaalin hyvänolontunteen sijaan ärsyyntyneeksi. Meillä oli sijainen ja tavallisesti niin haastava ja fyysinen jooga oli hengittelyä ja liikesarjoja hissukseen. Huomaan kaipaavani todellista tekemistä, jossa kroppa joutuu koville. Haluan joutua miettimään etukäteen, pystynkö tekemään kaikki liikkeet ja iloita onnistumisesta tai pohtia epäonnistumista. Nyt oli liian helppoa ja mitäänsanomatonta, ainakin mulle. Onneksi miehen kanssa sai heti purettua ongelmatilanteen, hän kyllä huomaa heti kun mua ärsyttää.

Lauantaina olin omien ja muovipoikien kanssa keilaamassa ja pizzalla. Se oli kivaa.

Peikkis oli isosleirillä. Illalla vielä veljen hiusten leikkaus ja tyttärensä hiusten raidoitus.

Työkaveri sai vauvan, pienen rintsessan. Aiemmin kovin cooli ja rock äiti myönsi nauraen puhelimessa muuttuneensa ihan lässyttäväksi ihmiseksi. Ennen kuin ehdin vierailemaan lässyttävän äidin ja pienen rintsessan luona, lähetän postia. Tossuissa tuoreen äidin tekemät napit, jotka nappasin opehuoneen hellalta paistopelliltä.
Jämälankasukat Noron lopusta ja SandnesGarnin Paleten jämästä. Näitä oli ihana tehdä, värit ovat todella herkut.

Kenkälaatikko sai myös tapettikuorrutteen, nyt työpöydällä on kokonainen setti samaa sarjaa. Ehkä vähän tylsää, mutta onpahan siistiä.

Sunnuntain iltapäivällä yksi tukanleikkuu lisää, pannaria, mokkapaloja ja sämpylöitä.

Postista on tulossa Noroa lisää, sitä odotellessa pitäis varmaan neuloa jotain.

Vuorovaikutus-kurssilaisten kanssa lukupiiri pyörii jo, ehkäpä luen itsekin vähän eteenpäin.

Joskus arvostelin vanhempiani kokoajantekemisestä.

Itse olen kyllä ihan samanlainen, ellen pahempi.