tekosia

Tossupajasta on jäänyt läjä puuvillalankoja. Niistä nitkuttelin joogamatolle pussin. Aloitin avoimesta päästä ja lopetin kantohihnan loppuun. Ainoa ommeltu sauma pussin suun taite hihnaa varten. Todella helppo. Ja hyödyllinen.
Tätä Noron sukkalankaa olen ostanut jostakin tuntemattomasta syystä useammankin kerän ja vielä eri kerroilla. Niinkuin Norolla ei olisi ihania väriyhdistelmiä! Nyt yritän päästä tästä värisävystä eroon ja neulon (kerrankin raidoittamatta) töihin vietäviksi sukat. Jospa joku veisi nämä kotiinsa..

Meillä töissä neulominen on todella arkinen juttu ja vitsinväännön kohde. Eräskin miespuolinen kollega tietää jo teoriassa, miten palmikkoa tehdään. Neuloessani välkällä näitä eräs toinen kollega kysyi naureskellen langan paksuuden nähtyään, etteikö sitä vielä voisi halkaista tai käyttää vaikka hammastikkuja neulomiseen (nyt bambut 2,5). Nämä puheet "aiheuttivat" puolen tunnin kuluttua sen, että yksi bambu-puikko katkesi..

Neulevoodoota!

Ja sitten, miten asia johtaa toiseen: Tämän sinisen 7-veikan ja muita sinisiä toi töihin eräs kollega pussillisen. Otinpa itselleni kun lunastushinta oli muodollisuus, vaikken sinisestä piittaakaan. Sitten toinen kollega sanoi tarvitsevansa pojalleen villasukat. Seuraavana päivänä mulla oli aloitettu sukka mukana johon kolmas kollega totesi: onpa ihan mun (siis hänen) sininen!
Ahaa, ajattelin ja kyselin vähän lisää. Kotiin päästyäni neuloin toisesta langasta sukat ja purin sinisen alun. Ja aloitin kolmannelle kollegalle huivin. Lankahan loppui heti alkuunsa. Siksipä hiippailin (luvalla) kässänluokan lankavarastoon ja löysin pienen kerän samaa lankaa! Huraa! No sekin loppui liian pian, mutta auttoi hiukan. Kässäkollega onneksi lupasi tuoda kotoaan vielä hiukan lisää, siitä syntyi hapsut. Nyt huivi on valmiina narulla kasteltuna ja muotoutumassa. Toivottavasti se ilahduttaa saajaansa, jonka kanssa on puhuttu vain villasukista..