Älä takerru menneeseen, älä haaveile huomisesta.
Keskitä mielesi tähän hetkeen.
-Buddha-



sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Rakastan värejä ja intialaista estetiikkaa. En ole koskaan siellä käynyt ja tuskin menenkään, mutta jotakin sen kulttuurin kauneudenkaipuussa puhuttelee. Tämä olkoon minun palani Intiaa.
Loman alussa valmistui jo toinen raglan-mekko. Alussa olin taas ihan yhtä pihalla kuin ensimmäistä kertaa tehdessäni. Vaikka kertasin ohjeen, unohdin silti että kolmea kohtaa tehdään yhtä aikaa ja hihoista jäi puuttumaan muutamia silmukoita. Niin vähän kuitenkin, ettei sillä ole merkitystä. Lankana SandnesGarnin Palette. Alkuperäisessä ohjeessa ei ole kaulusta, sen lisäsin luisevaa rintakehää piilottamaan.

Työkaveristani tulee isoäiti nyt maaliskuussa. Lupasin tehdä pikkuiselle tossut. Aika söpöt! Muttei mitään verrattuna vastasyntyneeseen! Onnea isoäidille, toivottavasti kaikki sujuu hyvin.

Nämäkin sain valmiiksi. Ottajakin löytyi..
Hiihtolomalla tein yhden erityisen hyvän työn. Hyvällä ystävälläni on 4-vuotias tytär, jota en tätä viikkoa ennen ollut tavannut. Asia aiheutti minulle paljon harmia ja huonon omantunnon, koska mikään ei ole tärkeämpää kuin voida ystävän kanssa jakaa myös oman lapsensa ilot ja surut. Ja kuinka voisi jakaa jos toinen ei tätä tunne! Muutaman nukkumaanmenon asiaa pohdittuani keksin miten ongelman hoidan. Tyttö on vahvassa prinsessaiässä ja haaveillut pitkään Ruusus-puvusta..
Yhdistin mielessäni haluni tutustua tyttöön ja hänen toiveensa puvusta, niinpä ehdotin äidilleen että tulisin heille ompelemaan ja tutustumaan ja tarjoaisin samalla vanhemmille kovin kaivatun kahdenkeskisen hetken. Tarjoukseni otettiin ilolla vastaan ja torstaina ajelin tarvikkeiden ja koneen kanssa Jorvakseen. Minua oli vastassa iloinen ja jännittynyt pikkuneiti, yhteys syntyi välittömästi. Tutustuimme hetken äidin turvallisesti läsnäollessa ja sitten ryhdyimme töihin. Meillä oli mielettömän mukavaa ja nukkumaanmenon hetkellä halauksista ei meinannut tulla loppua. Sain varmasti elinikäisen ystävän ja tytön toive toteutui. Minä uskon satuihin, tämä oli vähän sellainen.
Kun annat itsestäsi kupillisen, saat kannullisen takaisin!

4 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Voi, ihana juttu! Ja merkityksellinen teille kummallekin!

Mirka kirjoitti...

ihana satu <3

Silmukatti kirjoitti...

Olen ihan varma että pikkuprinsessa muistaa sinut lämmöllä lopun ikäänsä. Ihanasti tehty!

Jokke kirjoitti...

Iloisia värikkäitä töitä täällä, miellyttävää katsella. Taitavaa.