Talviloma alkoi. Ja tuli tarpeeseen.
Palamekkoilu jatkui, yläosa vanha kietaisutoppi, punainen vanhasta t-paidasta, raita ja pallo eurokankaasta. Tulossa vielä ainakin ruskea.
Perjantaina vietimme vanhimman lapseni vanhojen iltaa, tunnelma oli huikea. Tuntuu että omista tansseista on vasta pieni hetki, vaikkei niin tietenkään voi olla. Poika tanssi upeasti, ilman nyrkkeilyharrastusta olisi voinut olla toisin..
Sininen huivi päätyi sitten omistajalleen. Kyllä meitä on moneen lähtöön. Saaja ihasteli hetken huiviaan, sanoi kiitos ja sitoi sen kaulaansa. Siinä kaikki. Ei kysynyt korvauksesta, ei lankakuluista, ei mitään. Kyseessä ei ole ystäväni tai edes kaverini, jolloin asia olisi ollut toinen. Kyseessä on henkilö, joka itse ehdotti että tekisin hänelle langasta jotakin. Eli teki tilauksen. Huiviin meni aikaa ainakin kuusi tuntia, varmaan enemmänkin. Olin aika sanaton. Olisin mielelläni ehdottanut lahjoitusta esim. Haiti-keräykseen, minulle rahallinen korvaus ei ole välttämätön. Sama ihminen on kauhistellut 5€:n kolehtisummaa työkaverin merkkipäiväksi. Mikä adjektiivi tähän nyt sopisi.. kukin päättäköön itse.
4 kommenttia:
Moukka. Tuli ekana mieleen. Siis siitä tyypistä. HUH!
Mutta mekko on ihana! Ja voi vanhojen tansseja!
huh, ihmisiä on tosiaan moneen junaan..
tuo mekko on ihana. sä oot kyllä niin mahottoman taitava - kateeksi käy :)
kiitos kommentoijille! mekon tekeminen on yllättävän helppo juttu, jos omistat ompelukoneen, anna palaa!
Ahne, mutta heillähän on ...loppu. Itselleni kävi,kun tein pyynnöstä ponchon ja tarvikkeet maksoivat 9.50 ja , kun saaja antoi 10 e hän sanoi: anna olla loput!
Lähetä kommentti