Älä takerru menneeseen, älä haaveile huomisesta.
Keskitä mielesi tähän hetkeen.
-Buddha-



torstai 11. helmikuuta 2010

haaste vastaanotettu

Villakettu heitti kuvahaasteen.
Vähän jännitti mitä neljännen kansion neljäs kuva pitää sisällään. Rehellisyyden nimissä, kuva oli sellainen etten voinut sitä julkaista. Laskin pystysuunnassa neljännen, sieltä tuli tämä.
Kuva on kolmen kesän takaa ja kuvattu Porvoon lähellä. Nuori morsian sai polttareittensa kunniaksi hypätä benjin korkealta sillalta. Kyseessä on hurjapää jo valmiiksi joten tehtävä ei aiheuttanut traumoja.
Tämän kuvan ottamisen jälkeen moni asia on mennyt uusiksi. Porukka, joka kyseisenä päivänä kokoontui, tuskin kokoontuu enää. Ihmissuhteet menivät niin monimutkaisiksi, että helpointa ja säästeliäintä on ollut vetäytyä syrjään. Muutos on aiheuttanut surua ja pahaa mieltäkin, mutta elämä jatkuu ja jokaisella on oikeus onneen, vaikka sillä hinta onkin.
Tämä kuva muistuttaa toisellakin tavalla elämän etenemisestä. Vanhin lapseni tulee kesällä täysi-ikäiseksi, mikä on mielestäni kummallista ja mahdotonta. Minä en ole kasvanut millään mittarilla kuten poikani. Miten siis aika on voinut mennä niin nopeasti?
Tämä "aikuistuminen" aiheuttaa monenlaisia ajatuksia ja ihan käytännön muutoksiakin. Joku ajaa kohta autollani ja kulkee omissa reissuissaan, eikä minulla ole siihen sanottavaa (kovin vähän sanon nytkään, luottamus on täydellinen). Vuoden päästä odottaa lähtö armeijaan ja pikkusisko vanhenee siinä samalla täysi-ikäiseksi.
Ja samalla minun sylini kirjaimellisesti tyhjenee.
Onneksi vielä on jäljellä 27-vuotiaana saatu iltatähti.
Mitä teen vapautuvalla ajalla? Miten kehitän itseäni? Mitkä ovet minulle aukenee ja mitä haluan sulkea? Olen tehnyt viimeisen vuoden aikana jo monia valintoja, jotka vaikuttavat tekemisiini. Luovuuteni on hyvässä kunnossa, kehoni toimii ihanteellisesti ja henkiset voimavarani ovat hyvät. Olen lopettanut sieluni temppelin kaikenlaisen myrkyttämisen ja kunnioitan sitä enemmän kuin koskaan.
Pitäisikö fyysisyyttä lisätä? Jotain sellaista, missä voisin kokea kehittyväni ja haastaa itseni. Jooga on jo sellainen, mutta rinnalle jotain rajumpaa. Potkunyrkkeily?
Olen keski-ikäinen olematta iältäni vielä sitä virallisesti. Alkamassa on jotakin uutta.
Kuvahaastan
ja
Tässä ohjeet:
1. Avaa kuvatiedostoistasi neljäs kansio
2. Avaa neljännen kansion neljäs kuva
3. Julkaisen kuva blogissasi ja selitä se
4. Haasta neljä muuta bloggaajaa mukaan!

1 kommentti:

siniemilia kirjoitti...

Wau jälleen kerran! Hieno kirjoitus, tosin masentava luettava tässä ikäkriisissä (kohta 20?!?!) Tosi hassuu kyllä et monet tulee taas täysikäsiks, vastahan mä tulin itekkin? Ei oo enää sitä porukkaa joka rakentaa yhdessä mökillä majoja ja ties mitä.. Kaikki on kasvanu ihan hirveesti! Ja apua, haasteenkin heitit. :D