tänään paljastui muutaman vuoden takainen aiheuttamani loukkaus. kohteena henkilö jonka olemassa olosta en ollut tietoinen. olen kirjoittanut näille sivuille juorujen perusteella hänen läheisestään perättömyyksiä ja ikäviä asioita. olen uskonut juttuja, joiden todenperäisyys olisi pitänyt tietenkin tarkistaa ennen niiden julkaisemista täällä. olen koko päivän miettinyt, missä harkintani petti ja olen tainnut löytää vastauksen. yhtä kaikki, loukkausta ei oikein voi perustella. tärkeämpää on ottaa loukatun kokemus vakavasti. sitä tavoittelin tänään, hyvin harmissani tekosestani. kun olin pieni tyttö, jostain syystä olin mukana kaikenlaisissa koltosissa (hävettää ajatellakin). äitini talutti minut aina korjaamaan asiaa kiinnijäämisen jälkeen. tämä tarkoitti anteeksipyyntöä kolttosen kohteelta. mikään ei ollut kamalampaa, mutta pikkuhiljaa opin kyllä ennakoimaan kolttoset (jätin tekemättä) ja ymmärsin äitini hyvän tarkoituksen. nyt olen suorastaan kiitollinen. tänään anteeksipyytämisen taito tuli tarpeeseen. soitin vieraalle ihmiselle, myönsin tekoni ja pyysin sydämestäni anteeksi. tarkoitan sitä todella. vaikka sain asian selvitettyä ja kuulin pahan mielen helpottavan, oma häpeäni ei silti päästä helpolla. elämänkatsomukseni vahvin yksittäinen piirre on toisen asemaan asettuminen eli empatia. yritän peilata elämääni ja toimintaani sen kautta ja nyt se on pettänyt. mikä ironia. tästä on monta sananlaskua.. muutenkin olen viime aikoina tullut siihen tulokseen, että minun tulisi tarkemmin harkita sanojani. sekä ääneen lausuttuja että kirjoitettuja. onneksi olen saanut tilaisuuksia kohdata tämän heikkouteni, jotta olen sen huomannut. niin paljon olisi parannettavaa omassa ihmisyydessä.. anteeksi vielä kerran. sydämen pohjasta asti.
2 kommenttia:
kaunis kirjoitus! ja varmasti jokaista koskeva, kiitos muistutuksesta.
Kiitos kirjoituksestasi. Olen yrittänyt asettua asemaasi ja ymmärrän kyllä, että tarkoitusperäsi kirjoituksen suhteen oli ihan jotain muuta, kuin miltä se minusta vaikutti ja miten se minuun koski. Annetaan asian jo unohtua.. Jokainen meistä saa joskus muistutuksen sanomisistaan tai tekemisistään ja silloin on vielä inhimillisyys tallella kun se koskettaa ja saa ajettelemaan omaa käytöstään. Ihanaa syksyn alkua sinulle. t. Tuulikki
Lähetä kommentti