Olen vasta muutama vuosi sitten hyväksynyt ja ymmärtänyt, että olen ihminen jonka on säännöllisesti saatava olla yksin. Lomat tuntuvat olevan vaikeita kun koko ajan on seuraa. Mökille meno estyi kovan pakkasen vuoksi, siellä olisin taas latautunut. Olen ollut tällainen varmaan koko ikäni, tuntuu vähän häpeälliseltä tarvita yksinoloa. Mutta tuntuu että pää pamahtaa ilman sitä. Olen kyllä sosiaalinen, mutten viihdy ihmisjoukoissa enkä oikein osaa smalltalkia. Turvallisinta on silloin kun on joku yhdistävä asia, esim. työ. Olenkohan vähän autistinen kun muiden kanssa olo niin kuormittaa?
Aviopuolisoni taas on ihminen, joka ei kaipaa yksinoloa lainkaan, siinäpä sitä sitten ollaan.. Onneksi hän hyväksyy minun tarpeeni ja antaa minulle mahdollisuuden,
kunhan vaan itse avaan suuni. Se taitaa olla kaikkein vaikeinta.
5 kommenttia:
Ihmeellistä. Ajattelin sinua tänään ja samanaikaisesti tuota sanaa. Small. Talk.
Tuntuu, että hengitämme samaa ilmaa. Samoja ajatuksia. Tänään.
Kaipaan sinua. Kovasti. Sielunsiskoni.
Hyvin samat tuntemukset itse kullakin täällä päin.
Avopuoliso herättää paineita juuri tuosta small talkista, koska se ei ole vahvimpia puoliani - kaikkea muuta. Olen sivusta tarkkailija ja ihmettelen itsekseni enkä ääneen. Sellainen peli ei kuulemma vetele. Harmi vain, että sellaiet "luonne-erot" vetävät kiilaa väliimme.
Tuskin ihminen voi kuitenkaan muuksi muuttua.
Aina ei jaksa
Joskus on parempi luovuttaa, kuin olla väkisin sosiaalinen vain toisen tahdosta.
ostin tänään runokirjan, koska avasin sen sattumalta kohdalta:
"Ei niin, että en
välittäisi seurustella
muun maailman kanssa
- osaan vain pitää hauskaa
parhaiten yksinäni."
(Ryokan)
halauksia lähettää eräs yksinäisyydenrakastaja täältä illan hiljaisuudesta.
Hei mahtavaa. Taidan olla Ryokanin inkarnaatio. Kiitos kommenteista ja jakamisesta kaikille!
Olen kanssasi aivan samaa mieltä!
On aivan ihanaa olla yksin ja omassa kodissa, sillä siellä on kaikki mitä tarvitsee eli tarvikkeet ja kirjat käsitöihin tai mihin vain näpertämiseen!
Minä nautin ainakin suunnattomasti yksin olosta ja loma-ajat ovat hieman rasittavia minullekin, kun "pitäisi" koko ajan olla perheen kanssa. Hassulta kuulostaa varmaan joidenkin mielestä tällainen.
Nykyaikana niin korostetaan yhdessä olemista, että yksin viihtyvää pidetään ehkä outona tapauksena ja huonona asiana. Eikös se ole enemmänkin hyvä asia, että viihtyy itsekseen?
Lähetä kommentti