huikea myrskytuuli saa joen pinnan näyttämään väärään suuntaan virtaavalta. rannan mänty tiputtelee alistuneena oksiaan ja lennättää ne metsikköön. kaikki näyttää syksyisen harmaalta, kunnes..
katsoo hiukan lähempää. koivun juurella, ruskeiden lehtien lomassa pilkoittaa aurinko.
ja perennapenkissä uusi elämä on valmiina esittämään osuutensa. ihmeellinen joulukuu, myrskytuulikin muistuttaa enemmän keväästä kuin talvesta. mutta toisaalta, onhan talvipäivän seisauskin jo takana ja olemme kevään puolella.
puikoilla käsinvärjättyjä japanista ja etelä-amerikasta. kevättä näissäkin väreissä.
kummaa, miten joulu sittenkin aina ehtii mieleen ajoissa. lahjan vieminen kummitytölle sateessa kävellen toi sen viimeistään. ilman sarkasmin hiukkaakaan. kiireetöntä, rauhallista valmistelua teinien kanssa. onneksi ne vielä haluaa tehdä yhdessä. tähtiä ruokapöydän päälle..
piparitaloon väriä..
ja viimeisiä lahjoja pakettiin. kynttilöitä ja hämärää. tämä on ehkä joulussa parasta. odottaminen ja valmistelu. jokainen hetki hyvää. kiitollisuutta kaikesta. rauhallista joulua.
surffiksen opettajalle joulumuistiaiseksi kämmenenkokoinen eräkämppä.
ja oppilailleni onnenelefantit, vaikka yritänkin heitä kasvattaa siihen, että itsekin voi elämänsä suuntaan vaikuttaa.. onnea meistä tarvitsee kuitenkin jokainen. onnea ja oikeita ihmisiä.
eräs ihanainen kummityttö saa vihdoin piianpeilinsä. vuoden se on hilloutunut kaapissa odottamassa oikeaa tuunaussuunnitelmaa, vihdoin sellainen löytyi. tekemisessä ei mennyt kauaakaan.
strömsössä oli kivoja tähtiä, niitä olen väsännyt jo useammankin. tapetinjämät katoavat nurkista vikkelään! mukava pieni joulumuistiainen, kiva tehdäkin. huomenna syödään kolmen luokan kesken jouluateria ja torstaina leivotaan illaksi vanhemmille joulutortut. viimeiset työviikot ennen lomaa ovat usein kiireisempiä kuin ne tavalliset, tulee järjestettyä yleensä jotain ekstraa oppilaille. kivaa on yhtä kaikki, vaikka kiireistä.
nämä riittävät muistuttamaan joulun tulosta.. origami-lintuja peikkiksen aloitteesta ja kuusamanoksia pihalta shelliltä perityssä labramaljassa.
ja lahjasäkkiin lämpimät tumput. lahjoja alkaa olla hankittuna ja valmistettuna, saiskohan joulumieltä jostakin?
valon tummaksi sävyttämä sauna kaipasi vaalennusta. supi saunasuoja sävytettynä valkoisella seiniin ja kattoon, lauteisiin mustaa supi saunavahaa. yksi viikonloppu ja yksi maaninen nainen. toisena päivänä mies tuli poikansa kanssa turvallisen matkan päähän ja sanoi tälle: "kato ton silmiä!" mitä lie tarkoittanut..
pintakäsittely teki tosi hyvää. ilme vaaleni kerralla (kuten kuvista näkee) ja tummat lauteet toi ryhtiä. ihan kuin olisi uusi sauna. lattian silikonit uusiksi vielä ja saumoihin huoltoa. kivaa kun on tekemistä, mutta ei kiirettä. saa tehdä reippaasti, mutta ilman paineita. eikä jää myynti sitten rempallaan olevista nurkista kiinni.
kotimme pikkuvessa on ollut koko asumisaikamme kasarikunnossa kultaisine pidikkeineen ja itämaishenkisine laattoineen. allibertin alkuperäinen peilikaappikin oli paikallaan. nyt kun edessä häämöttää muutto pienempään asuntoon, tuli riittävä motivaatio tehdä asialle jotakin. seinän alaosan vihreät kaakelit ovat miellyttävän väriset, ne saivat jäädä. kosteudensiedon kannalta on myös hyvä, ettei koko vessa ole tapettia. 
ja kun olin aloittanut laattojen irroittamisen, ihmettelin kovasti miten en ole puuhaan ryhtynyt aiemmin. osa laatoista irtosi kokonaisina, alaspäin mentäessä tuli silppua. ikävintä oli laastin nakuttelu taltalla ja vasaralla irti lastulevystä.
rautakaupassa punnitsin tasoitteen ja tasoitetapetin välillä, onneksi valitsin tapetin. vaikka laastista jäi hionnan jälkeenkin rosoja seinään, ne tasoittuivat tapetin avulla oikein hyvin. tasoitetapetin asentaminen oli tosi helppoa, liima suoraan seinään ja valmiiksi leikatut vuodat puskusaumalla paikalleen. tasoitetapetti on normaalia leveämpää, joten pintatapetin saumat sijoittuvat eri kohtiin.
pintatapetiksi valitsi k-raudan mallistosta vihreää ruutua. mietin ensin tapettitalon atomia, mutta se olisi ollut liikaa pieneen tilaan. halusin vessasta raikkaan ja mahdollisimman neutraalin, ajatellen myös mahdollisia ostajia. erityisen iloinen olen kikkailujen ja listotusten onnistumisesta, muutamaa kohtaa piti miettiä etukäteen vähän enemmänkin. vielä kun saisi kunnon työkalut..
vaikka lavuaari ja pönttö ovat vihreät, ei niiden olemassaolo enää häiritse kun kaikki muu on säyseämpää. ikean kaappi ja avohylly sekä mattateräksiset pidikkeet sopivat mukaan mainiosti. lamppu ja pistorasia odottavat vielä asentajaansa, sitten on valmista. oma osuuteni vei kolme päivää, koko remontin hinnaksi tuli n. 250€. olen tyytyväinen. 
ikean lattialampun paperivarjostin hajosi ajat sitten, laitoin kehikon osat talteen odottamaan uutta varjostinta. laitoin todella hyvään talteen, ei löytynyt. mutta ideahan oli toteutettava. rautalankaa, sähköteippiä ja pihdit, niistä syntyi kehikko, jota ei kannata katsoa lähietäisyydeltä vaikka kestävä onkin ja toimii. tilkuista kaitaleita ja surrur. ja tässä se nyt on, ilahduttavan hehkuva varjostin! aina viritykset ei ihan onnistu, mutta tästä tuli ihana. inspiraatiolähteenä vanhempien makkarissa oleva tilkkuvarjostin.
näin sinellissä hauskan lintuketjun, tein siitä oman versioni ja lähetin eräälle tuoreelle nelikymppiselle muistiaiseksi.
käyttöä vaille jäänyt indiskan tyynynliina muuttui vyöksi. käytän hyvin paljon mustaa ja kaipaan siihen aina pientä piristystä. tämä piristää mustimmankin kokonaisuuden. hyödynsin tyynyn materiaalit ja hankin somisteeksi polveke- ja samettinauhoja. vaikka kuosit kankaassa ovatkin intialaisvaikutteisia, mieleen tulee kuitenkin saamelainen värimaailma. ehkäpä kaikissa perinnevaatteissa onkin jotakin samaa. ja samaa on ainakin globaalisti ihmisen viehtymys kauniisiin asioihin.
mustaa lappuliisa-kangasta on tullut myös kerninä. hankinhan minä omani, onneksi oli kantis-alennuksessa. keittiön värit muuttuvat tosi paljon pelkällä liinan vaihdolla. kyllä huomaa vuodenajan, kuviin ei saa valoa.
tasaraita-tabit saivat ysmystä seurakseen tasaraita-tuubin. tämän enempää ei voi raitaa laittaa yhteen asuun, menee muuten optiseksi sekameteliksi. musta rauhoittaa, aina.
sunnuntai on usein leipomispäivä. erityisesti silloin kun lapset ovat palaamassa isältään. sämpylöitä, pullaa, tänään karjalanpiirakoita. vastapaistettuja riisipiirakoita ei moni asia ohita.
sain päätökseen riikka pulkkisen romaanin totta. alussa oli haastavaa päästä kyytiin, nyt on vaikeaa päästä eroon. suosittelen luettavaksi, samoin susanna alakosken kirjaa sikalat. viikonloppu on tuntunut pitkältä, olimme yhden yön mökillä, kotona olen ehtinyt tehdä yhtä ja toista. mm. ommella marimekon villaviskoosi-neuloksesta polvihousut! ystävämyynti alkaa viikon puolessa välissä, mahtava valikoima laadukkaita trikoita ja neuloksia on ysmy-hinnoilla myynnissä jo nyt. kannattaa käydä ennen ruuhkaa.
kirpparilta jo vuosia sitten löytynyt vanha villainen pöytäliina sai jo toisen elämänsä. olin jo kertaalleen muuttanut pöytäliinan epäsymmetriseksi liehuhameeksi. nyt muokkasin sitä hiukan hartaammin pallohameeksi. mustan kanssa toimii mahtavasti, rusetti puserossa kruunaa kaiken. harmi, että huonossa valossa kankaan värit eivät siirry kuvaan oikeanlaisina: hehkuvina ja sointuvina.
villamintulle vielä..
tulossa kaksi rinkulahuivia sisäkäyttöön. avocado-sävyinen lanka fiinaneuleesta
ja fuksia priimasta
novitan alpakasta neulottu villatakki onnistui täydellisesti. muoto ja istuvuus ovat ihanteelliset, kerrankin juuri kuten aioin. hihat 3/4 pituiset, olilla pienet puhvitukset, miehusta kevyesti a-linjainen. kiinnittimenä yksi keraaminen nappi. kaikissa reunoissa toistuu sama nurjien silmukoiden raita. tässä on kuin onkin aavistus japanilaista yksinkertaisuutta. kukkanen on irtoavaa mallia, sen valmistin palkkiona hyvin suoritetusta silityksestä (joka on niitä harvoja kotitöitä, joista en oikeasti paljoa piittaisi).
vaikka näihin uppoaa niitä lankanyssyköitä, miten voi olla ettei niistä tule loppua? tai sitten ne oikeasti vähenevät, sillä aiemmin nyssyköitä oli siellä ja täällä, nyt ne mahtuvat yhteen koriin.
Kynsikkäät ja kukkanen valmistuivat Noron Kureyonista. Neuloessa huomasin takapihan villiviinissä samat sävyt.
Ruotsiin matkaa kirkkaampia värejä.
Oma väripalettini on muuttumassa kylmästä lämpimäksi ja murretuksi. Tämä Cascaden lanka on ihan lemppari.
Surffis toi syksyn ensimmäisen käsityön koulusta, hienon hieno kuparikynttilänjalka
Virheostos kaupan, ihana lanka, väärä väri. Kaksi vyyhteä ohutta alpakkaa postitettuna 12€. Ota yhteyttä sähköpostiin kasveska(at)kolumbus.fi.
