sunnuntain ratoksi ryhdyin aamulla ikean halpisvitriinin kimppuun. vitriini on jäänyt turhaksi, en kuitenkaan vielä ole raaskinut viedä sitä kierrätyskeskukseen. onneksi en. irrotin kaikki osat ja maalasin valkoisella kalustemaalilla (sillä, mitä ovesta oli vielä jäljellä). tapetoin takaseinän lempitapetillani ja laitoin korotuslistat alle jotta ovet avautuisivat kunnolla. nyt vitriini saa vielä olla hyllyn päällä, ehkäpä nostan sen seinälle. satupuu-tarran täytyy ehkä lähteä seinältä. yritän laittaa sen talteen myöhempää sijoitusta varten. löysin keittiöön myös sen valkoisen pyöreän pöydän ja hyvän mustavalkoisen maton. alkaa olla valmista. kylmiön ovi vielä, maali on jo valmiina.
viikonloppu on ollut kummallinen. olen tavannut ystäviä ja viettänyt mukavaa aikaa heidän seurassaan. toisaalta vastapainona ovat olleet ihmiset lähipiiristäni, jotka toitottavat minulle asioita, joista en haluaisi edes tietää. miksi joillakin on harhaluulo, että kaikki haluavat kuulla heidän löydöistään ja tulevaisuuskuvistaan? miksi pitää kertoa järkyttäviä asioita ja jättää sitten selviytymään yksin? musiikki ja käsillä tekeminen palauttivat onneksi mielenrauhan täksi päiväksi..
2 kommenttia:
Ihanan näköistä!
Niin tämänkin Sannan mielestä.
Lähetä kommentti