Tämä pikkuinen ponnistaa täyteen mittaansa lähipäivinä. Sitten se kääriytyy pakettiin ja toivottavasti ilahduttaa löytämisensä jälkeen erästä tärkeää pikkuveljeä.
Tämä on ehkä enkeleistä kaunein. Huomaan, etten pidä vinksahtaneen näköisistä. Kaipaan enkelehini samaa vakavuutta, joka mieleeni on tehnyt kotinsa. Ei silti totisuus, mutta valoisa vakavuus.
Omat noro-sorkkani valmistuivat sopivasti. Kuljen tovin julkisilla (ilokseni) ja kävelen pakkasessa enemmän kuin normaalisti. Hyvillä varusteilla pärjää: äidin vanhalla kelsiturkilla, lammasrukkasilla, itsetehdyillä huopposilla ja näillä polvipituisilla sukilla. Pakkasta saa rauhassa tulla lisää, tähän mennessä ulkona on tullut hiki. Eilen löysin kierrätyskeskuksesta lapikkaat, ne olivat harmikseni inan liian pienet. Niillä olisi ollut aika reteää saapastella.
Surffiksen suunnitelemat pipot menevät lahjoiksi eräille tärkeille muoviveljille. Pipon kruunaa Surffiksen oma dekkilogo.
1 kommentti:
HIHHII! Ihana tuo nallukan pää :) Varmasti mieluinen ja ikuisesti säilytettävä ystävä siitä tulee jollekin.
Lähetä kommentti