Kirjeitä Anjalasta: Kovista materiaaleista.

Mikä mahtava annos Anjalaa ja ystävällisyyttä !

Viime kesänä oltuamme kaksi viikkoa uuden ruohonleikkurin onnellisia omistajia, kalautin sen pitkässä ruohikossa puristepuukarahkaan. No, konehan siitä pillastui ja rupesi tosissaan käymään, huutamaan ja savuttamaan. Minulta pääsi sadattelu.

Torstaina kun olin naapurin koneen kanssa pihalla aloittelemassa leikkuuta, naapurin Aaro (70+)sattui kävelemään koiransa kanssa ohi ja kerroin tapahtuneesta. Hän voivotteli myötätuntoisena. Palatessaan lenkiltä hän ehdotti, että antaisin leikkurin mukaansa. No, riemusta pomppien tietenkin! Leikkelin kaikessa rauhassa lainakoneella kun Aaro palasi sen meidän koneen kanssa vartin kuluttua takaisin.. Arvelin ettei kyseessä ollut sama kone lainkaan, niin säyseästi se taas pöhisi. Mutta näin se oli uskottava. Yksi vaivainen jousi oli mennyt tärähdyksessä sijoiltaan ja sai aikaan kaasuhanan jumittumisen täysille. Muuta vikaa ei ollut. Olin ilosta ymmyrkäisenä.

Toisen naapurin Riitan (70+) kanssa jutellessani tapahtuneesta arvelin kiitokseksi sopivan kynsikkäät, tiedän Aaron olevan kova kalamies. Samalla lupasin Riitan pojallekin samanmoiset. No, lankakauppaan Kotkan retkellä. Nämä toimitettiin maanantaiaamuna ja toiset tänään. Aaro kävi kiittelemässä ja oli todella mielissään. Lupasin turvata hänen kynsikästulevaisuutensa.

Mökkinaapurini ovat kaikin puolin sydämellistä porukkaa. Nanna, Riitan tytär, pölähti vain yhtäkkiä sunnuntaina sisään ja toi maistiaisiksi savukalaa, vielä lämmintä.. Miten ikinä tuollaiseen ystävällisyyteen voi vastata? Muuta kuin neulomalla..

Omat juureni ovat länsi-Suomessa, jossa koreilu ja naapureille näyttäminen ovat verissä. Kehua ei saa, mutta näyttää pitää. Idässä menee toisinpäin. Näyttää ei tartte mutta kehua saa. Ja kaikki on pientä ja vaatimatonta ja ihan tavallista.

Ja sitten raporttiin. Tämä ikkuna on sitten erinomainen. Siitä on laitettu sisään kattolaudat ja lattialaudat sekä eräskin sivustavedettävä sohva. Portaat kun ovat niin kapeat ja matalat, ettei niistä kuljeteta mitään kuin pieninä kappaleina (kuten esim. sänky). Vintillä olen puuhaillut tämän kevään ja nyt se alkaa olla valmis.

Kaikki mökin tavarat ovat kulkeutuneet perille käytettyinä ja toisten nurkista lojumasta. Tämä pöytä oli lasten isällä ja nyt se sai pintaansa uuden värin.

Sekä peikkotytön koristelun. Sovimme, että koristelua saa tehdä vaikka monta vuotta nimittäin 50 rinkulaa täyttää vasta käden kokoisen alueen. Mutta hieno pöydästä tulee, eikä taatusti kahta samanlaista ole. Tästä tuli siis vintin pöytä, jonka ääressä selvästi tullaan tekemään kaikenlaista: pelaamaan, kokoamaan palapelejä ym.
Mökillä oleminen on monella tavalla mahtavaa ja upeaa, mutta ei vähiten siksi, että pienissä tiloissa jokaisen on pakko kohdata läsnäolijat. Yksi osaselitys nykyihmisen egoismille on varmaan väljä asuminen: isossa kodissa ei tarvitse toisia kohdata ollenkaan joten ihmisenä kasvu hidastuu suunnattomasti. Ei se kai ole sattumaa, että vanhempi sukupolvi osaa huomioida muut. Mökillä neliöt vähenee ja toisen lähellä on pakko olla. Onneksi. En silti väitä, että pitäisi palata ahtaaseen asumiseen, mutta kyllä siinä jokin salaisuus piilee..

Tämä vintin etuhuone, jonka olen rakentanut kokonaan tyhjästä romuvintistä on nyt saanut vaalean ja hehkeän ulkomuodon. Ja kaikkihan alkui ikkunaseinällä näkyvästä kaapelista, jonka irroitin vain katsoakseni, mihin sen pituus antaa myöden ja voisiko portaiden aukkoa suurentaa... ja siitä se sitten lähti mopo keulimaan!

Matalile lappeille rakensin väliseinät joihin tuli myös kevyt polyuretaanieriste. Pitkälle lappeelle tein luukun, jotta varastointimahdollisuus säilyy. Ja se mitä ei voi piilottaa, kannattaa tuoda esille. Antik-Annasta ostin hakaset, jotka saavat pitää luukun paikallaan ja toimia samalla kauniina yksityiskohtana. Lattialla näkyvät tyynyt olivat vintillä vanhalta omistajalta jääneinä.

Muurin maalasin kuitenkin valkoiseksi, samalla sävyllä kuin on seinät, katto ja lattiakin maalattu. Tämän huoneen kaikki pinnat ovat uusia. Sohva tuli vintille siis ikkunasta, pöytä mahtui ihan suosiolla portaista, koska menee kahteen osaan. Lampun löysin Myyrmäkihallin kirppikseltä vitosella ja kynttelikkö oli edellisen mökin vessassa. Naapurin Samppaa nauratti kun mulla on lamput ennen pistorasioita.. Täytyy johdot ja rasiat vetää paikalleen ennen sähkärin tuloa, siinä säästää pitkän pennin. Ja Samppa neuvoi, mitä tarttee hankkia. Lupasi lainata pitkän poranteränkin johdon vetämistä varten.

Ikkunan päälle tein laudasta ja kannakkeista hyllyn, johon kiinnitin myös verhovaijerin. Seinään kiinnitettynä varhot olisivat olleet liian lähellä seinää ja ikkunaa ja olisivat takertuneet kiinni. Naulakossa ikkunan vieressä näkyy Pinwheel-viltti.

Peräkammari on kokenut valtavan muutoksen. Tässä se on jo hiukan siivottuna viime keväänä. Huone oli täynnä roinaa, pahvia ja pölyä. Pikku hiljaa siitä on kuoriutunut aivan ihana makkari.

Voisi jopa luulla ettei kyseessä ole edes sama huone. Seinät ja katto ovat alkuperäiset, vain putsattu liioista nauloista ja maalattu. Lattia on kokonaan uusi, kaikki lattiat on maalattu Betolux-lattiamaalilla. Alakertaan erehdyin ottamaan vesiohenteisen Betoluxin, se on liian heppoista ja kuluu todella jopeasti. Eli alakerran lattiat saavat myös tätä liuotinohenteista pintaansa jossakin vaiheessa. Sänky on 19 vuotta sitten ostettu puolikas kerrossängystä. Hylly on joskus kirppikseltä mukaan tullut ja pikkupöytä myös vintin remontissa ansiokkaasti sahauspukkina toiminut peilipöytä joka on talon peruja.

Verhoksi laitoin viime kesänä tekemäni tilkkupeiton. Se sopii väreiltään ja toimii hiukan eristeenä yksinkertaisen ikkunan edessä.

Yläkertaan tuli remontin myötä yli 15m2 lisää asumistilaa. Nyt koko perheen tullessa paikalle kaikille on kaunista, siistiä ja viihtyisää tilaa. Ja mahdollisuus edes ajoittaiseen yksityisyyteen. Ja ovat tänne muutkin tervetulleita, yökylään mahtuu kyllä!

Minä olen todella tyytyväinen.