Heinäkuussa löydettyä ja muita juttuja

Näiden Neuvostoliittolaisten puuponien hankkimista harkitsin kaksi viikkoa (hinta yht. 5€). Onneksi kukaan ei ollut niitä vienyt sillä aikaa kun minä mietin! Mulla on taipumus hankkia käytännöllisiä asioita, pelkän koristeen hankkiminen tuntui olevan haasteellista. Nyt kun nuo ponit tuossa nököttää, niin olenhan minä niistä kovin iloinen. Ai niin, Kouvolan alueliitosta kutsutaan Kouvostoliitoksi.
Kotkan kierrätyskeskuksesta löysin ihania isoäidin neliöitä. Vitosella ostin 50 kpl. Perillä mökillä vasta tajusin, mitä olin mennyt tekemään: kaikki langat oli päättelemättä joka ikisestä palasta. Väliäkö tuolla, ajattelin ja päätin ottaa haasteen vastaan ja tehdä siitä kärsivällisyysharjoituksen. Työstin paloja neljän ryhmissä. Päättely, palojen yhteenompelu ja seuraavat neljä.. Tällä menetelmällä ja kuin huomaamatta viidessä päivässä syntyi..

Valmis tilkkupeitto!
Kaksi palaa jäi yli, niistä tein patalapun.

Nämä lautaset meinasivat taas jäädä harkintaan. Nukuin sentään yön yli ja aamulla kiireesti ajoin Myllykoskelle hakemaan talteen. Lautasissa on nimittäin juuri niitä värejä, joita tuvassakin. Violettia, vihreää, valkoista ja mustaa.

Mustikoita saatiin lähimetsästä kahden piirakallisen verran.

Muropohja, kermaviiliä, muna, vähän sokeria ja NAM!

Tästä tulikin Iisakinkirkko, vaikka meinas ensin valmistua ihan tosta vaan. Unohdin monta kertaa, oli muuta tekemistä, eikä sitten huvittanut kun olisin muistanut ja ehtinyt. Kristiinan kummityttö sai sitten kuitenkin paketin ja onneksi myös sopivan neuleen!

Ai niin! Inkeroisissa on lankakauppa! Eilan lanka, Päätie 21. Jahuu!

Kerroin miehelle uutisen, johon hän aika osuvasti totesi: jaa, siinä se sitten olikin.

Niin on, elämänpiiri ehjänä.

Myös kesällä.