Muutama päivä on sujunut taas elävien kirjoissa. On ollut paljon tekemistä, niitä kiinniotettavia, tekemättä jääneitä asioita.. Surffiksen sisko, pikku-Aura oli meillä tänään hoidossa koko päivän. Syödessäni mietin, kuinka kauan on aikaa siitä, kun viimeksi olen ruokaillut pieni vauva sylissäni. Kauanhan siitä on, Surffiksen kanssa viimeksi, yhdeksän vuotta sitten. Nopeasti palautuu kuitenkin vauvan kanssa olemisen taidot.
Meillä on kummallinen ketjuperhe. Lapsia on sieltä ja täältä. Jos minun lapsistani lähdetään, on: Nyrkkeilijä ja Peikkotyttö (heillä sama isä), sitten on Surffipoika ja hänellä sisko isän puolelta. Sitten on Tartsanin pojat, minun muovipoikani. Tänään me kaikki olimme saman katon alla, sulassa sovussa, toinen toisistamme huolehtien. Ihmeellistä. Jos joku olisi ennustanut minulle näin rikkaan ja monimuotoisen perheen, olisin viitannut kintaalla. Tässä sitä ollaan. Aika paljon saaneena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti