Tänään hain ensimmäisen kerran apua. Mennessä mietin, olenko oikeutettu, onko riittävää syytä.. Palatessa mietin, olenko nyt virallisesti heikko, näkyykö minusta. Taisin olla aika stereotyyppi. Hoitaja oli ihana, kannusti ja kehui kun olin tullut. Muistutti, että juuri minunlaisteni kynnys on yleensä poikkeuksellisen korkea. Olen huojentunut. Apu jatkuu. Toivottavasti ilo löytyy sen mukana ja köli irtoaa mutapohjasta.
Peltsun pipoa olen neulinut..
1 kommentti:
En osaa sanoa mitään fiksua, mutta voimia ja valoa sinulle. Hienoa että olet osannut pyytää apua, se taitaa usein olla se vaikein askel.
Lähetä kommentti