Kuva on valheellinen. Ei tunnu seesteiseltä.

Väsymys painaa lujasti kohti maata. Kaikki tuntuu työläältä: työ, perhe, huvit ja harrastukset. Eikä mitään varsinaista syytä ole. Tai sitten on monta. Vedetään moneen suuntaan pientä ihmistä? Vaikka kaikki on hyvin ja pitäisi olla tyytyväinen, silti tuntuu että energiaa vaan kuluu eikä uutta tule mistään. Kovasti teen aamusta iltaan, eikä valmista tule mistään. Ja aina vaan väsyttää. Ihan hengästyttävää lukea joitakin blogeja, joissa energiaa ja tuotoksia tulee masentavaan tahtiin.

Viime aikoina olen jättänyt jopa blogivierailut vähemmälle tuskastumiselta suojautuakseni; voin elää, vaikken tietäisikään mitä kaikkea taas on maailmaan luotu. Olen myös pohtinut, onko blogittaminen modernin naisen kilpa-areena?

Täälläkö kilvoitellaan parhaan naiseuden kruunua?

Onko nykynaisen mitta työ, suurperhe, harrastukset ja valtaisa tuottavuus käsitöiden saralla?

Miten tämä nainen mahtuu vuorokauteen? Minun ei.

Olen harkinnut jonkun agressiivisen urheilulajin aloittamista.

Vai pitäisikö ruveta kiroilemaan?