tennarit

Kiitos kommenteista! Tennareiden värinkestoa on jo koeteltu kävelyssä ja polkupyörän poljinhäkeissä: ei kulumista! Ohennettu akryylimaali imeytyy kuituun, ei siis muodosta rapisevaa pintaa kankaan päälle, kuten helposti ajattelisi. Uskalsin kokeilla väriä tähän tarkoitukseen sen perusteella, että olen pilanut muutaman vaatteen akryyliväriroiskeilla.. Ne kun eivät lähde pesussa millään pois! Suosittelen tätä tapaa ehdottomasti tennareitten uusimiseen. Nahan ja keinonahan kanssa tilanne on toinen; silloin maali muodostaa materiaalin pinnalle kelmun ja todennäköisesti rapisee pois käytössä.

kevätsiivous ja tennarit uusiksi

Peikkiksen kanssa mökillä. Peikkis nukkui puoleen päivään, minä siivosin pihaa. Sää oli sopivan pilvinen työskentelyyn.

Peikkis tykkää kuvata ja onkin siinä jo taitava. Tämä kuva on yksinkertaisuudessaan todella kaunis.

Haaveilin Marimekon tennareista. 100 euroa liikaa hintaa.. Pohdin ongelmaani ratkaisua; miten saada persoonalliset mustavalkoiset ja kuviolliset tennarit halvalla? Päätin kokeilla. Maalasin vanhat tennarit ohennetulla akryylimaalilla mustaksi. Kuivumisen jälkeen maalasin kuviot valkoisella maalilla siveltimen avulla. Tussilla saisi tarkempaa jälkeä, mutta maalitussini oli liian haalea. Lörpähtänyt canvas tukevoitui maalaamisen myötä, kengät ovat uuden ulkonäön lisäksi kauttaaltaan ryhdikkäämmät. Tekeminen oli todella kivaa, sain tossut, kukkaro kiittää, eikä tule samanlaisia vastaan!

tänään tussilla

sielulintu siirtyi tussilla luonnoslehtiöstä peruspaidan rintamukseen. kuvion yhtenäinenkin viiva piti piirtää pisteillä, tähän kuvioon se oikeastaan sopiikin.

sielulintu on monessa kulttuurissa (mm. egypti, väli-amerikka) tunnettu uskomus linnusta, joka tuo vastasyntyneelle sielun ja toisaalta vie sen vainajasta. suomessa sielulintuja veistettiin puusta sen lisäksi, että niitä kirjottiin tekstiileihin. puulintuja pidettiin pöydällä öisin vahtimassa unen aikana vaarassa olevaa sielua. mun unielämällä pitäisi varmaan olla monta lintua vahdissa.. sen verran on vilkasta öisin. mökillä jostain syystä unia on vähän, tuskin lainkaan. mitä lie sisäilmassa?

riikinkukko

musta perustunika sai piristyksekseen riikinkukon ketjupistoin. ketjuvirkkaus olisi nopeampi tapa, mutta ohut trikoo ei ehkä siedä koukun tekemää reikää. täytyy kuitenkin kokeilla. ehkäpä piristelen jotain muutakin mustaa.. samalla vanhat vaatteet uudistuvat ja näillä samoilla mennään taas.

keväinen anjala

Peikkiksen ja Surffiksen kanssa mökillä. Peikkis on innostunut vintiltä löytyneistä vanhoista kirjeistä (1939-1952) ja arkistoi niitä. Hän on selvittänyt jo tarinaa ja henkilöitä, onpa ollut nettikin avuksi. Liikuttavia kirjeitä talon historiasta, sodasta ja rakkaudesta. Ajalta, jolloin saunahuoneen Hilma on saanut vauvan ja miehet ovat sotineet etulinjassa. Kirjeet ovat kulkeneet tiuhaan niin kenttäpostissa kuin lyhyemmilläkin etäisyyksillä. Osoite on ollut sinne päin, postipoika on varmasti tuntenut kaikki nimeltä..

On harvinaista, että teini-ikäinen on innoissaan ja liikuttunut menneistä ja viitsii vielä rakentaa kirjeitä tarinaksi. Ja mahtavaa, että tämän talovanhuksen tarina muuttuu eläväksi. Tuntuu entistä tärkeämmältä säilyttää miljöö ja jatkaa tarinaa.

lasivitriinin uusi elämä

sunnuntain ratoksi ryhdyin aamulla ikean halpisvitriinin kimppuun. vitriini on jäänyt turhaksi, en kuitenkaan vielä ole raaskinut viedä sitä kierrätyskeskukseen. onneksi en. irrotin kaikki osat ja maalasin valkoisella kalustemaalilla (sillä, mitä ovesta oli vielä jäljellä). tapetoin takaseinän lempitapetillani ja laitoin korotuslistat alle jotta ovet avautuisivat kunnolla. nyt vitriini saa vielä olla hyllyn päällä, ehkäpä nostan sen seinälle. satupuu-tarran täytyy ehkä lähteä seinältä. yritän laittaa sen talteen myöhempää sijoitusta varten.

löysin keittiöön myös sen valkoisen pyöreän pöydän ja hyvän mustavalkoisen maton. alkaa olla valmista. kylmiön ovi vielä, maali on jo valmiina.

viikonloppu on ollut kummallinen. olen tavannut ystäviä ja viettänyt mukavaa aikaa heidän seurassaan. toisaalta vastapainona ovat olleet ihmiset lähipiiristäni, jotka toitottavat minulle asioita, joista en haluaisi edes tietää. miksi joillakin on harhaluulo, että kaikki haluavat kuulla heidän löydöistään ja tulevaisuuskuvistaan? miksi pitää kertoa järkyttäviä asioita ja jättää sitten selviytymään yksin? musiikki ja käsillä tekeminen palauttivat onneksi mielenrauhan täksi päiväksi..

palloja

kuinka hyödyntää kulahtaneet istuintyynyt ja vajuutella lankavarastoa?neuloin kympin puikoilla monikertaisista langoista päällisen, johon mahtuu kaksi tyynyä. lankaa kului n. 500g, nuhjaantuneet tyynyt saivat uuden elämän!

keittiön virkistystä lisää

muista pyhittää lepopäivä. minulle parasta rentoutumista on se kun saa tehdä kiireettömästi jotakin minkä tuloksen voi saman tien nähdä. tehdessä voi mietiskellä kaikenlaista ja päästää ajatukset yhtä nopeasti jatkamaan matkaansa. eräänlaista meditointia sekin.

vasemmalla näkyvä ovi oli vielä aamulla kissanpissankellertävä. jos tavoitteena on selkiyttää värimaailmaa, kyseinen väri joutui poistettavien listalle. kalustemaalipurkki auki..

mutta miksi ihmeessä ryhdyin pensselihommiin? kun telalla olisi saanut siistiä heti alusta asti. onneksi aika pian tajusin virheeni ja pensselille jäi töitä vain karmien maalauksessa.

eteiseen vievän oven tapetoin perhosilla. pinnan lakkasin hiukan kestävämmäksi vesiohenteisella kalustelakalla. kylmiön oven maalaankin valkoiseksi enkä mustaksi kuten vielä eilen suunnittelin. näillä toimenpiteillä sinertävänharmaat keittiönkaapit ovat siedättäviä seuraavaan kodinvaihtoon saakka.

varsinainen tykki

vaihteeksi vähän parantelin kotia. tällä kertaa vuorossa keittiön selkiyttäminen. hankkiuduin eroon isosta työpöydästä ja lähdin katselemaan, josko tilalle löytyisi jotain pientä ja siroa. ja mitäs löytyikään! rekolan osto- ja myyntiliikkeestä ompelupöytä, jonka sisällä oli moitteettoman näköinen kone, joka tosin jyrisi raskaasti testatessa.. otin pöydän koneineen kaikkineen (mitättömällä hinnalla) ja ryhdyin kotona tutkimaan ostostani. avasin kopan kannen, öljysin huolella, irrotin puolakotelon osat ja poistin vuosikymmenten pölyt. vaihdoin pistokkeen uudenaikaiseen ja työnsin sen pistorasiaan.. ja jummi mikä tykki! 5-vuotias husqvarnani jäi nyt kyllä kakkoseksi. singeri laulaa kuin nuoruutensa päivinä, kaikki alkuperäiset osat on tallella ja ohje, jonka seuraamiseen ei tarvita lukutaitoa (koostuu pelkistä kuvista). netistä löytyneen tiedon perusteella singer 404 on peräisin 1950- ja 60-lukujen taitteesta, eli kone on kokolailla viisikymppinen. ompelunopeus on teollisuuskoneluokkaa, ompelin keittiöön pellavaverhot kokeeksi. kaikki osat terästä ja sen kyllä huomaa. taidan hylätä huskun.. ennen ompelukoneetkin tehtiin kunnolla ja kaiken mahdollisen ompelemista varten. erikoisuutena tässä koneessa on parsintaommel, ennen kaikki todella käytettiin loppuun. ironista miten juuri moottorikäyttöinen ompelukone, joka on tehty vanhan korjaamiseen, on yksi saman teollisuuden tuotteista, joka on saanut aikaan kulutushysterian.. kone uppoaa kauniisti laatikkoonsa. ja mikä upea yksityiskohta: kun kone on käytössä, ylimääräisen kansipalan voi liittää ompelupöydän jatkoksi. miten funktionaalista! seinälle ostin tapettitalosta ritva kronlundin perhostapettia. keittiössä riittää vielä hommaa: maalaan kylmiön oven mustalla, siivouskomeron oven valkoisella ja kaappien välitilan kaakelit mustalla. ja sitten vielä valkoinen pyöreä ruokapöytä ja mustat matot.. makkarin seinällä on jo neulattuna testipala tapettitalon daaliaa.. ihanaa kun ei tartte opiskella!