ex tempore

Tänään oli talviliikuntapäivä. Aamupäivä kului vikkelään sulkapalloa pelatessa. Kotiin tulin jo puoleksi päiväksi, odottamaan sähkömittarin vaihtajaa.

Joka ei sitten koskaan tullutkaan, mutta siitä viis.

Syödessäni selailin uutta Maalaisunelma-lehteä, jonka aina silloin tällöin hankin lähinnä värikylläisien kuvien vuoksi. Tästä kuvasta lähti hyvät inspiraatiot. Kaapissani oli jäljellä pieni pala samantyyppistä kangasta kuin kuvan mekon helmassa.
Ja sitten muitakin säästämiäni juttuja. Saks-saks ja hurr...

Syntyipä aikas kiva mekko!

Olalle istumaan tein pienen tipusen.

Tällainen nypertely on mulle aika harvinaista, mutta kivaa se kyllä on, pakko myöntää.

tekosia

Tossupajasta on jäänyt läjä puuvillalankoja. Niistä nitkuttelin joogamatolle pussin. Aloitin avoimesta päästä ja lopetin kantohihnan loppuun. Ainoa ommeltu sauma pussin suun taite hihnaa varten. Todella helppo. Ja hyödyllinen.
Tätä Noron sukkalankaa olen ostanut jostakin tuntemattomasta syystä useammankin kerän ja vielä eri kerroilla. Niinkuin Norolla ei olisi ihania väriyhdistelmiä! Nyt yritän päästä tästä värisävystä eroon ja neulon (kerrankin raidoittamatta) töihin vietäviksi sukat. Jospa joku veisi nämä kotiinsa..

Meillä töissä neulominen on todella arkinen juttu ja vitsinväännön kohde. Eräskin miespuolinen kollega tietää jo teoriassa, miten palmikkoa tehdään. Neuloessani välkällä näitä eräs toinen kollega kysyi naureskellen langan paksuuden nähtyään, etteikö sitä vielä voisi halkaista tai käyttää vaikka hammastikkuja neulomiseen (nyt bambut 2,5). Nämä puheet "aiheuttivat" puolen tunnin kuluttua sen, että yksi bambu-puikko katkesi..

Neulevoodoota!

Ja sitten, miten asia johtaa toiseen: Tämän sinisen 7-veikan ja muita sinisiä toi töihin eräs kollega pussillisen. Otinpa itselleni kun lunastushinta oli muodollisuus, vaikken sinisestä piittaakaan. Sitten toinen kollega sanoi tarvitsevansa pojalleen villasukat. Seuraavana päivänä mulla oli aloitettu sukka mukana johon kolmas kollega totesi: onpa ihan mun (siis hänen) sininen!
Ahaa, ajattelin ja kyselin vähän lisää. Kotiin päästyäni neuloin toisesta langasta sukat ja purin sinisen alun. Ja aloitin kolmannelle kollegalle huivin. Lankahan loppui heti alkuunsa. Siksipä hiippailin (luvalla) kässänluokan lankavarastoon ja löysin pienen kerän samaa lankaa! Huraa! No sekin loppui liian pian, mutta auttoi hiukan. Kässäkollega onneksi lupasi tuoda kotoaan vielä hiukan lisää, siitä syntyi hapsut. Nyt huivi on valmiina narulla kasteltuna ja muotoutumassa. Toivottavasti se ilahduttaa saajaansa, jonka kanssa on puhuttu vain villasukista..

haaste vastaanotettu

Villakettu heitti kuvahaasteen.

Vähän jännitti mitä neljännen kansion neljäs kuva pitää sisällään. Rehellisyyden nimissä, kuva oli sellainen etten voinut sitä julkaista. Laskin pystysuunnassa neljännen, sieltä tuli tämä.

Kuva on kolmen kesän takaa ja kuvattu Porvoon lähellä. Nuori morsian sai polttareittensa kunniaksi hypätä benjin korkealta sillalta. Kyseessä on hurjapää jo valmiiksi joten tehtävä ei aiheuttanut traumoja.

Tämän kuvan ottamisen jälkeen moni asia on mennyt uusiksi. Porukka, joka kyseisenä päivänä kokoontui, tuskin kokoontuu enää. Ihmissuhteet menivät niin monimutkaisiksi, että helpointa ja säästeliäintä on ollut vetäytyä syrjään. Muutos on aiheuttanut surua ja pahaa mieltäkin, mutta elämä jatkuu ja jokaisella on oikeus onneen, vaikka sillä hinta onkin.

Tämä kuva muistuttaa toisellakin tavalla elämän etenemisestä. Vanhin lapseni tulee kesällä täysi-ikäiseksi, mikä on mielestäni kummallista ja mahdotonta. Minä en ole kasvanut millään mittarilla kuten poikani. Miten siis aika on voinut mennä niin nopeasti?

Tämä "aikuistuminen" aiheuttaa monenlaisia ajatuksia ja ihan käytännön muutoksiakin. Joku ajaa kohta autollani ja kulkee omissa reissuissaan, eikä minulla ole siihen sanottavaa (kovin vähän sanon nytkään, luottamus on täydellinen). Vuoden päästä odottaa lähtö armeijaan ja pikkusisko vanhenee siinä samalla täysi-ikäiseksi.

Ja samalla minun sylini kirjaimellisesti tyhjenee.

Onneksi vielä on jäljellä 27-vuotiaana saatu iltatähti.

Mitä teen vapautuvalla ajalla? Miten kehitän itseäni? Mitkä ovet minulle aukenee ja mitä haluan sulkea? Olen tehnyt viimeisen vuoden aikana jo monia valintoja, jotka vaikuttavat tekemisiini. Luovuuteni on hyvässä kunnossa, kehoni toimii ihanteellisesti ja henkiset voimavarani ovat hyvät. Olen lopettanut sieluni temppelin kaikenlaisen myrkyttämisen ja kunnioitan sitä enemmän kuin koskaan.

Pitäisikö fyysisyyttä lisätä? Jotain sellaista, missä voisin kokea kehittyväni ja haastaa itseni. Jooga on jo sellainen, mutta rinnalle jotain rajumpaa. Potkunyrkkeily?
Olen keski-ikäinen olematta iältäni vielä sitä virallisesti. Alkamassa on jotakin uutta.

Kuvahaastan

Siniemilian

Mirkan

Vilttitossu Ryysysen

ja

pikkuveljen

Tässä ohjeet:

1. Avaa kuvatiedostoistasi neljäs kansio

2. Avaa neljännen kansion neljäs kuva

3. Julkaisen kuva blogissasi ja selitä se

4. Haasta neljä muuta bloggaajaa mukaan!

lentoa

Aika lentää taas. Elämä rytmittyy koulun mukaan ja nyt ollaan juuri selätetty vuoden raskain vaihe: joulusta hiihtolomaan. Ensi viikon jälkeen kevät tulee juosten (vaikkei lumesta voisi niin päätellä). Hiihtoloman jälkeen kevät pilkkoutuu pieniin palasiin ja kesäloma on jo nurkan takana.

Luovuus on tursuilevaa. Onkohan valon määrä syynä!

Toisaalta töissäkin on mukavaa. Paljon haasteita ja selvää tulosta.

Pääsykoe ensi maanantaina. Kyllä toivon pääseväni!

Mulla on hakaneuloja, paljon, satoja. Eilen aamulla se sitten aukesi. Miten niitä yhdistelisi? Näin ja vielä monella muullakin tavalla..
Olen tuunaillut mustia t-paitoja tunikoiksi, leikannut helman pois ja laittanut sen talteen. Nyt paloja oli riittävästi. Ompelin ne tilkkukankaaksi ja leikkelin ja saumasin hameeksi. Pidän, kovasti. Naisellinen muttei liian (edelleen vierastan naisellisuutta, miksi?)

Noro Kureyonista+Gedifra Rianasta tulossa villatakki. Enkä todellakaan tiedä vielä kenelle! Töissä on jo muutama kiinnostunut..

Nämä herkut ovat olleet luonani jo pitkään. Ennen joulua sain idean jota toteuttamaan pyysin supertaiteellisen Piian. Kympillä kirppikseltä lunastetut nahkasaappaat ovat nyt todella uniikit. Näillä päät kääntyy ja keskustelua syntyy. Ei suositella henkilöille jotka eivät kestä huomiota..

Monta vuotta kaapissa olleet huopuvat villalangat tulivat vihdoin käyttöön. Neuloin, kirjoin, huovutin, tuloksena lämpöisin villatakki ikänä. Näillä pakkasilla tervetullut.

Karpalo-tossut.

Peikkotyttö teki korvikset. Jos voi lapselleen olla kateellinen, niin olen. Värienkäyttötaidosta. Äitini on suvereeni ja niin on tyttärenikin. Miksi hyppäsi sukupolven yli?

inspiroitua..

Aika vähällä motivoinnilla saa aika paljon aikaan. Ystäväni Taina lähetti s-postiin tapettimallilinkin, kauniin keltaisen Eijffingerin mallin. Samoihin aikoihin selasin uutta S-käsityölehteä, jonka sivuilla oli myös asiaan liittyvää kuvamateriaalia. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, mitä tehdä seitsemän hengen eteiselle, jotain ehostavaa ja siistivää. Ja siitä se sitten lähti..

Eteinen on (kuten monet ovat) pitkulainen käytävä. Rakennusajan (1970-lopun) muodin mukaisesti pinnoissa on paljon puuta: katto tummunutta paneelia, ovet jo kellastumneita, vaatekaappien ovet säleikköä. Tilaa on periaatteessa riittävästi, tavaraa tietenkin aivan liikaa. Eritoten kenkiä. Tuulikaappi antaa vähän lisätilaa.
Tuulikaapin säilytysratkaisut laitoin uusiksi. Syvennyksessä oli aiemmin tanko takeille, kengät olivat lattialla kenkätelineessä. Nyt takit ovat kenkähyllyjen viereen jäävässä nurkassa ja vastaisella seinällä ja kengille on säilytyspaikka hyllyissä. Metalliset kenkätelineet ovat Ikeasta, n. 5€/kpl. Katon maalasin valkeaksi, avaruutta tuli paljon lisää kun lattia tyhjeni ja katto nousi ainakin visuaalisesti.

Eteisen toimivimpia ratkaisuja on tämä teline (Ikeasta tämäkin). Kaikki on paikallaan, avaimet löytyvät joka aamu, samoin heijastimet, aurinkolasit, vaateharjat ym. Ja kellonajan voi tarkistaa kun yöllä käy vessassa (miksihän sen muuten joka kerta tekeekin?)

Tapetiksi valitsin Birger Kaipiaisen Kiurujen yön keltaisena. Väri sopii huoneeseen hyvin ja tyyli talon arkkitehtuuriin. Olen nähnyt tästä variaatioita muutamissa blogeissa ja ihastunut kovasti voimakkaaseen värimaailmaan. Tapettitalosta kävin hakemassa, hinta oli kyllä melkoinen, mutta kaksi rullaa onneksi riitti ja tuulikaapin seinäänkin vielä jäi. Tapetin käsittely oli helppoa ja kohdistaminen onnistui hyvin. Hukkapalojakaan ei liiemmälti tullut. Listoja irroittamalla tapetin reunat sai kauniisti piiloon.

Katon maalasin tästäkin huoneesta valkoiseksi. Huone on nyt kokonaisuus ja vanhat virttyneet värit heräsivät uuteen eloon tapetin ansiosta. Kengät ovat poissa lattioilta, ylimääräinen kenkienpukemistuoli sai mennä muuaalle ja tukevasta kenkätelineestä tuli samalla penkki. Kaksi työpäivän iltaa ja yksi lauantai. Hauiksille kyytiä ja inhottavimmat työt (katon maalaus kolmeen kertaan) ensin. Lopussa kiitos seisoo.

Verryttelyä tulevaa mökkikautta ja kesälomaa (=työleiriä) varten...

Joululomalta!

Loma on loppu ja työt odottaa. Ihan hyvä niin. Lomalla on tullut viimeisteltyä keskeneräisiä, niitä, jotka jäivät joulun jalkoihin. Ja tietysti tehtyä jotain uuttakin. Aika rauhallisesti kuitenkin. Niin, että hartioiden pahimmat jumit ovat saaneet laueta lähes itsekseen. Kummityttö saa muhkean kaulahuivin seuraksi pionilapaset. Tämä oli todella koukuttavaa! Ostin virolaisen Käsityö-lehden ja ihastuin heti. Sieltä inspiroiduin kirjotun neuletakin hurmassa lapasiin.. Ei tarvitse mennä kuin meren yli pieni matka ja jo on toisenlainen kulttuuri edessä!

Noronuttukin tuli nikuteltua. Vein kukkakiinnitystä hiukan eteenpäin ja jätin kukan keskelle aukon nappia varten. Toimii. Lanka loppui kukkiin ja taskuihin ei enää riittänyt, harmi koska reuna hiukan liekottaa. Mutta en millään viitsisi ostaa sitä parinkympin kerää kahden taskun takia.. Täytyy miettiä joku ratkaisu jos liekottaa pahasti.

Secretwoolista tilasin vähän villoja, sinivihreästä tuli japanialaiset, mustasta pipo. Mutta onpa kauhean näköinen tuo vihreä pohja! Onneksi siihen menee aina jalka päälle. Laitan näihin vielä kumipohjat etteivät kulu puhki. Surffiskin sai uudet kouluhuopposet vanhojen puhkikuluneiden tilalle. Oli kovin tyytyväinen kun on jalat taas suojassa sisälläkin!

Ja se peikkotytön huoneen remontti! Tässähän se, vaikkei tietenkään yhtä hienoilla väreillä kuin oikeasti (koska mulla on edelleen se surkia kamera). Huone oli siis aivan vaalea, seinässä maalattuja raitoja, roosaa, valkoista ja limeä. Tässä muutoksen jälkeen ja kaikki kotoisin 15-vuotiaan sielunmaisemasta! Tiesin kyllä että tyttö on suvereeni värien kanssa, mutta yllätyin silti täysin. Tämä tyttö ei lähde lukioon haaskaamaan lahjojaan, tämä tyttö lähteen sukunsa ensimmäisenä amikseen ylpeän äidin kannustamana!